Annoin kielimallille kaksi omaa romaaniani analysoitavaksi ja pyysin kirjoittamaan minun tyylilläni. Lopputulos ei ollut huono – ja juuri siksi se on hieman pelottava. Kirjoitin siitä, mitä kokeilu paljasti kielimalleista, kontekstin rapautumisesta ja siitä, voiko kirjailijan äänen oikeasti tiivistää tyylitiedostoksi.

Kirjoittiko Grantan kirjoituskilpailun voittaneen novellin tekoäly? Onko Nobel-voittaja Olga Tokarczuk käyttänyt kielimallia seuraavan kirjansa kirjoittamiseen? Kirjallisuuden ja tekoälyn suhteesta väännetään nyt, mutta keskustelu on vasta alkuvaiheessaan.

Voiko reiluus olla äänikirjamarkkinoilla muutakin kuin iskulause?Ruotsissa esitelty reilun kaupan äänikirjamalli ei edennyt, mutta Suomessa ajatus on saanut konkreettisia muotoja: kaksi uutta palvelua lupaa kirjailijoille parempaa korvausta kappalemyyntiin ja eksklusiivisuuteen nojaamalla. Mitä Kuulokuva ja Äänel todella muuttavat – ja riittääkö reiluus haastamaan suoratoiston logiikan.

Keskustelu joidenkin suomalaiskustantajien äänikirjojen jakelusta Spotifyssa on käynyt runsaan viikon ajan kiivaana. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän, mitä kirjailijoille Spotify-käytöstä maksetaan.

Kirjailijat jakautuvat kahteen kastiin: erittäin hyvin pärjääviin ja niihin, jotka hädin tuskin saavat korvausta työstään. Jotain pitäisi tehdä, jotta jälkimmäisetkin saisivat edes jonkin verran rahaa kirjallisuuden tekemisestä.

Spotify on ilmoittanut ryhtyvänsä äänikirjojen kustantajaksi. Tavallaan. Kyse ei nimittäin ole nykyisten äänikirjojen tavoin romaaneista vaan novelleista ja tarkemmin määriteltynä aivan tiettyjen genrejen novelleista.

Olisiko reilun kaupan äänikirjakauppa vastaus kirjailijoiden esittämään huoleen kutistuvista ansioista? Näin näyttäisi ajattelevan ainakin Ruotsin kirjailijaliitto, joka on tehnyt proof of concept -mallin lukuaikapalveluiden nykyistä reilummasta toiminnasta.