Reilut äänikirjat vastaan buffet-talouden logiikka

Kuva: Unsplash

Reilu vuosi sitten pohdin, voisiko reilun kaupan äänikirjapalvelu pelastaa kirjailijoiden tulot. Lähtökohtana oli yli tuhannen kirjailijan allekirjoittama avoin kirje sekä ruotsalaisten kirjailijoiden Tukholman kirjamessuilla julkistama konsepti reilun kaupan äänikirjapalvelusta.

Ruotsalaiskonsepti ei ole edennyt. Siinä ei tosin ollut kysekään markkinoille tulevasta tuotteesta vaan toimintamallista, joka mahdollistaisi reilun korvauksen kirjailijoille. Mutta reiluus näyttäisi kuitenkin resonoivan: Suomessa kaksi uutta kirjapalvelua on ottanut juuri reiluuden keskeiseksi myyntiargumentikseen.

Ensimmäisenä markkinoille on ehtinyt Sami Kuuselan Kuulokuva, joka on sekä kustantamo että kirjakauppa. Oman kustannustoiminnan ensimmäinen hedelmä on Pertti Jarlan elämä -teos, joka muistuttaa toteutukseltaan enemmän kuunnelmaa kuin perinteistä äänikirjaa. Teos on suunniteltu alunperinkin audiomuotoiseksi eikä se ole saatavissa tekstimuotoisena kirjana eikä muista Internetin kirjapalveluista. Äänikirjoja Kuulokuva myy vain kappaleittain: Storytelin tai BookBeatin kaltaisesta buffet-myynnistä ei ole kysymys. 

Viime viikolla toiminnan aloittamisesta kertoi Laura Lindstedtin ja Petra Lampisen Äänel. Lindstedt oli myös vuosi sitten julkaistun avoimen kirjeen ensimmäisiä allekirjoittajia; useampia avoimen kirjeen allekirjoittajia on lähtenyt myös Äänel-palveluun osakkaiksi.

Äänelin palvelu ei vielä ole toiminnassa, mutta Äänelin sivuilla tulevasta palvelusta kerrotaan, että se myy äänikirjat kappaleittain, että palvelun valikoima tulee koostumaan kuratoidusta valikoimasta kirjoja ja että palvelun kokoelma on eksklusiivinen: palvelusta ostettavat kirjat eivät ole saatavissa suoratoistopalveluista.

Kuulokuvan ja Äänelin kappalemyynti ei sinällään ole uutta. Sekä Suomalainen että Adlibris ovat jo useita vuosia myyneet äänikirjoja yksittäisinä kappaleina. Kaikesta päätellen yksittäismyynti on ollut volyymimielessä pientä. Esimerkiksi omia kirjojani on kappalemyynnissä myyty vuositasolla yhteensä alle kymmenen kappaletta siinä missä lukuaikapalveluiden kautta niitä on vuodessa kuunneltu tuhansia kappaleita.

Molemmilla palveluilla on myös jonkinlainen idea eksklusiivisuudesta. Äänelin yksinoikeusmallista ei vielä ole tarkempaa tietoa, mutta Kuulokuvan osalta malli on kohtuullisen selkeä: yritys on kirjakauppa ja kustantamo. Oman kustantamon tuotteita Kuulokuva tarjoaa omassa kaupassaan, johon otetaan myyntiin myös muiden kustantamojen tuotteita.  Blogissaan Kuulokuvan Sami Kuusela on hahmotellut kustantajille toimintamallia, jossa kustantamot julkaisisivat uuden äänikirjan ensin Kuulokuvassa ja vasta sitten lukuaikapalveluissa. Tämä kuulostaa esimerkiksi elokuvien myynnistä tutulta ikkunoinnilta: elokuva julkaistaan ensin teatterilevitykseen, sitten tallennemyyntiin, sitten maksullisiin palveluihin ja lopulta vapaasti katsottaville tv-kanaville.

Kovempi yksinoikeusmyyntimalli saattaisi olla vaikeampi toimintatapa. Äänikirjan tekeminen maksaa, teoksesta ja lukijasta riippuen, helposti useita tuhansia euroja. Jos kustantaja sijoittaa tämän summan äänikirjaan printtikirjan lisäksi, se todennäköisesti pyrkii pikemminkin maksimoimaan myynnin ja myyntikanavat kuin rajoittamaan niitä. Mahdollisuus, että kirjailija onnistuisi neuvottelemaan jonkin suuren, Storyteliin tai BookBeatiin sidoksissa olevan kustantajan kanssa sopimuksen, jossa hänen kirjansa julkaistaisiin äänikirjana vain kappalemyyntiin ja vielä vain jossakin tietyssä kaupassa, lienee melko pieni. Poikkeuksen saattavat muodostaa Pirkko Saision tai Pajtim Statovcin (molemmat muuten Äänelin osakkaita) kaltaiset supertähdet, joiden vetovoima riittää vetämään lukijat mukanaan tiettyyn myyntikanavaan. 

Toisaalta kustantajiakin on monenlaisia. Kuten Kustantamo Huipun Anne Kilpi Kuulokuvan blogissa kertoo, äänikirjojen myynti lukuaikapalveluissa ei ole pienelle kustantamolle kovinkaan kannattavaa toimintaa edes silloin, kun kysymys on kansainvälisistä hittikirjoista. Kappalemyynti saattaa siis pienemmälle kustantajalle olla tulovirta, joka kannattaa ottaa haltuun, jos siihen keinoja on.

Sekä Kuulokuvan että Äänelin tarina on vasta aivan alussaan. Hienoa kirjailijan näkökulmasta molemmissa palveluissa on se, että ne ovat ottaneet juuri reiluuden keskeiseksi myyntiargumentikseen. Seuraavaksi nähdään, onko reiluus kirjojen lukijoille ja kuuntelijoille tärkeämpi asia kuin hinta. Eikä kannata väheksyä palveluiden teknistä puoltakaan: Storytelilla ja BookBeatilla on budjettia kehittää ja ylläpitää palveluidensa teknologiaa, Spotifysta puhumattakaan. Hyvä yksityiskohta teknologian ja kehittämisen tärkeydestä on vaikkapa se, miten äänikirjoja kuunnellaan: pelkän äänitiedoston myyminen ei välttämättä palvele äänikirjan kuulijaa. Vaikka MP3-tiedostona myytävää äänikirjaa voikin kuunnella monenlaisilla soitto-ohjelmilla, ohjelmat eivät välttämättä tue kirjanmerkkejä, äänikirjan jakamista lukuihin, kuunneltavan kirjan synkronointia eri laitteiden kesken ja muita ominaisuuksia, jotka lukuaikapalvelut ovat toteuttaneet omissa palveluihin integroiduissa playereissaan. Kehityksen kelkassa pysyminen vaatii uusilta tulokkailta jatkuvaa kehitystä ja se taas vaatii rahoitusta ja tulovirtaa.

Sidosteisuudesta sen verran, että uusin kirjani Kirvesmies on kappalemyynnissä Kuulokuvassa ja että tunnen Sami Kuuselan jo parinkymmenen vuoden takaa.