syyskuu 02, 2009

Kymmenen valhetta x 2

Judy Sims on kirjoittanut hyvän yhteenvedon asioista, joista sanomalehtien kustantajat valehtelevat itselleen. Lista kannattaa lukea alkukielellä ja perusteluineen, mutta referoin hyvin vapaasti Simsin teesit tähän suomeksi:

1. Voimme hallita tämän (webin aiheuttaman) muutoksen integroidun organisaation avulla (web ja printtitoimitukset yhdessä).

2. Printtimainonnan myyjät voivat myydä myös online-mainontaa

3. Aggregaatit tappavat liiketoimintamme

4. Luomme puutetta ja kysyntää sisältömarkkinoille luomalla maksullisia palveluita

5. Käyttäjät ovat maksaneet uutisista aiemminkin ja voivat maksaa siitä jatkossakin

6. Online-tuotot eivät koskaan riitä kattamaan uutistoiminnan kuluja

7. Kukaan ei hoida rikos-, terveys- ja paikallispolitiikkauutisointia kuten me

8. Lukijat ovat epäluotettavia/idiootteja/kusipäitä

9. Demokratia tuhoutuu ilman meitä

10. Voin kilpailla maailman parhaiden digiasiantuntijoiden kanssa vaikka en olekaan online-yhteisön aktiivinen jäsen

Jokainen media-alan strategioita, visioita ja lobbauspuheita kuunnellut tunnistaa nämä teesit kyllä. Facebookin puolella pohdittiin sitä, mitkä olisivat digimedian kymmenen itsepetosta. Listan panivat liikkeelle Jukka Lehtinen ja Petteri Numminen, täydennän hieman:

1. Tämä ei toiminut vuonna 2000, ei se toimi nytkään. Hyvänä esimerkkinä tällä argumentilla torpedoitavista asioista ovat ainakin mikromaksut ja multimediareportaasit.

2. Kunhan Google löytää sen, se on hyvää sisältöä. Sisällön laadullinen aspekti on sivuseikka, pääasia on oikein hoidettu SEO. Mainio argumentti myös sisällön hintaa alentamaan.

3. Käyttäjät luovat halpaa sisältöä helpolla. Eli: kunhan saitilla on keskustelupalsta, alkaa käyttäjäryntäys. Any day now. Ja laatu, sehän on katsojan silmässä.

4. Ensi vuonna verkkomainonta räjähtää. Jep, odoteltu on, aika monta vuotta jo.

5. Jos tuplaamme kävijämäärät, saamme lisää resursseja. Ei, ette saa, koska niitä tuplaantuneita tai triplaantuneita kävijämääriä ei saada rahastetuksi.

6. Kävijämäärät ovat kaiken a ja o. Kohderyhmät ovat ilmeisesti aivan passe (ja ovatkin, niin kauan kuin mediayhtiöt uskovat printtivalheeseen numero kaksi).

7. Jos et ole verkossa, et ole olemassa. Vasta-argumentti: leipä.

8. Menestyvän sisältösaitin tekeminen vaatii aivan uudenlaisia sisällönjärjestämis- ja luomismalleja, joita täytyy uudistaa säännöllisin väliajoin, jotta ne pysyisivät kiinnostavina ja kilpailukykyisinä. Vasta-argumentti: Craigslist.com.

9. Googlekin aloitti pienestä. Jep, sen aloitti akateemisena tutkimusprojektina kaksi opiskelijaa yhdestä maailman parhaimpiin lukeutuvasta yliopistosta, jonka portilta alkaa maailman tärkein tietotekniikkakeskittymä. Googleen investoitiin ensimmäisellä kierroksella yli miljoona dollaria. Paljonko ajattelitte tähän palveluun satsata, nyt ensimmäisellä kierroksella?

Ehdotuksen kymmenennestä kohdasta voit jättää kommentteihin.

Kirjoittanut Kari 03:32 PM | Kommentteja (12)

elokuu 20, 2009

Sillä aikaa toisaalla

Täällä on vieläkin vähän hiljaista, pahoittelen. On ollut vähän säätöä, siellä ja tuolla.

Päivitystä odotellessa kannattaa tutustua Autolounaaseen. Laatukamaa, vaikka itse sanonkin

Kirjoittanut Kari 11:14 AM | Kommentteja (1)

kesäkuu 24, 2009

Kuvaohjelmalaki - käsittämätöntä kädetystä

Kuulkaa. Lukekaa Ismo Kiesiläisen Kamera & Kynä -blogin merkintä kuvaohjelmalaista ja siitä, miten Valtion elokuvatarkastamo tätä lakia tulkitsee (PDF).

Merkintä kannattaa lukea kokonaisuudessaan, mutta avainlainaus ruokahalun herättäjäksi tulee tässä:

videoiden levittäminen netissä on aina lain tarkoittama "tilausohjelmapalvelu", johon pätee laki kuvaohjelmien tarkastamisesta.

Ja tälle tarkastamiselle läpsähtää 800 euron tarkastusmaksu.

Se, että jonkun yksityisen ihmisen kotisivulleen tarjolle panemia videopätkiä lähdettäisiin elokuvatarkastamon taholta syynäämään lienee pieni. Periaatteellisesti kyseessä on kuitenkin iso asia.

Meillä ei ole valtion lisensointijärjestelmää tekstisisällölle. Videosisällölle tällainen lisensointi on kuitenkin nähty hyväksi pystyttää. Laki ja sen ilmeinen tulkinta ovat kuitenkin aika kaukana nykypäivän käytännöistä, niin teknisistä kuin kulttuurisistakin.

Tässä ei vaan ole mitään järkeä.

Kirjoittanut Kari 07:05 PM | Kommentteja (3)

kesäkuu 20, 2009

Facebook on sika

Heräsin juhannuspäivän päiväuniltani otsikon ajatus mielessäni, joten sen täytyy olla totta.

Sika siis samassa mielessä kuin romaani on sika, Matti Pulkkisen mielestä: "...kaikkiruokainen, se sulattaa kaiken, minkä sinne laittaa". Facebook nielee blogit (tämä kirjoitus on alunperin blogimerkintä, joka julkaistuu automaattisesti uudestaan note-muodossa Feibussa), Flickr-kuvat, Twitter-viestit ja ties mitä.

Tämä tietenkin sen lisäksi, että Facebookista on tullut Internetin synonyymi monille. Useampikin tapahtuma on viimeisen vuoden aikana "pantu Internetiin" sillä menetelmällä, että tapahtumalle on luotu tapahtumailmoitus Facebookiin (joka ei tiettenkään näy kenellekään Facebookin ulkopuolella). Mikä on tietenkin ok, jos tarkoitus on kertoa tapahtumasta lähinnä vain ystäville; jos tarkoitus on tavoittaa laajempaa osallistujapiiriä, menetelmä ei oikein toimi. Kaikki eivät, syystä tai toisesta, edelleenkään ole Facebookissa.

Facebookin nopea nousu todistaa oikeaksi Jaikun perustajan Jyri Engeströmin kertoman (lukekaa linkin takana lymyävä Jyrki Alkion mainio juttu) pointin:

"Googlella on satoja miljoonia käyttäjiä, mutta heillä ei Googlessa ole kavereita".

Ja edelleen:

"Tapa löytää uutta informaatiota on muuttumassa, ellei jo muuttunut. Sen sijaan, että haet tietoa Google Newsista tai hakukoneesta, menetkin Facebookin uutisvirtaan tai Twitteriin, jossa näet sen virran, jota seuraamasi ihmiset ovat lähettäneet."

Muutos ei ole ihan pieni. Facebookin (ja muiden sosiaalisten verkostojen, mutta aivan erityisesti Facebookin, tällä hetkellä) suljettu luonne on haaste perinteisesti avoimelle tai ainakin sanojen tasolla avoimeksi julistetulle netille.

Toisaalta netin kehitykseen näyttäisi kuuluvan tämäntapainen, aluksi erillisiltä saarekkeilta vaikuttavien palvelujen ja kokoneisuuksien syntyminen. Jossain vaiheessa nämä saarekkeet, tavalla tai toisella, yhtyvät suureen nettiin. Tätä sopii toivoa Facebookinkin kohdalla.

Kirjoittanut Kari 06:49 PM | Kommentteja (2)

kesäkuu 15, 2009

Tässä lauseessa on 63 merkkiä ja se riittää yllättävän pitkälle

Jos jaksaisin, olisin huolissani nuorison kielenkäytöstä. Koska olen itsekeskeinen paskiainen, olen huolissani lähinnä itsestäni.

Kuten molemmat tämän blogin lukijat ovat huomanneet, täällä ei ole ollut ihmeemmin luettavaa. Kiva silti, että olette poikenneet. Olen viettänyt verkkoaikaani lähinnä Facebookissa. Ja lurkkaillut Twitterissä. Ja työntänyt linkkejä Deliciousiin. Ja yrittänyt ryhtyä aktiiviseksi Qaikussa.

Kun tähän yhdistää työn, jossa "kirjoittaminen" tarkoittaa lähinnä Powerpointin bulletinvälien nyhräämistä, päästään siihen huolestumiseen. Pelkään, että en osaa enää kirjoittaa. Ja tiedänkin etten osaa; olen päästänyt käsistäni kökköä, jolle olisin kymmenen vuotta sitten narskutellut hampaitani tai nauranut ääneen. Mutta nyt ne ovat vain vähän huonommin muodostettuja lauseita, koska hyvään muotoiluun ei ole aikaa tai se on tarpeetonta, koska vähän vähemmän hiottu ilmaisukin riittää kertomaan mistä on kysymys. Ja mitta on useimmiten tekstiviestin verran per ilmaistava asia, niin Powerpoint-slaidissa kuin Twitterissä kuin Facebookissakin. Mutta blogiin se ei oikein riitä.

Bloggaamiseen ei jotenkin (muka) ole aikaa, vaikka Feibuun on. Tai ei (muka) ole aiheita, vaikka journalismi käy läpi suurinta muutostaan ikinä. Tekstiviestin mittaisen heiton ja linkin sentään ehtii ja jaksaa kursia kasaan ja työntää sen Naamakirjaan.

Kyseessä on yksinkertaisesti laiskuus. Joten täytyy ryhdistäytyä. Merkintä ja viikko. Tai jotain. Mutta ei kesälomalla. (Ja samalla voisin yrittää oppia pois tällaisesta tyylistä. Joka on vähän rasittava. Tai erittäin.)

Eikä siinä kaikki. Sillä aikaa, kun olen ollut maanpaossa Feibulandiassa, Blogistan on muuttunut. Suosituimmat blogit ovat nykyään valokuvakokoelmia, joissa nuoret seisovat oudoissa asennnoissa ja kertovat, noin tekstiviestin pituisesti, minkälaisia vaatteita aamulla on komerosta pudonnut päälle. Setäikäisellä on vähän vaikeaa ymmärryksen kanssa taas: ikään kuin ne aiemmat muoti-ilmiöt eli kissa-, käsityö- ja mies-ei-saa-piparia-ja-universumi-itkee-blogit eivät olisi olleet tarpeeksi hämmentäviä asioita. Tästä täytyy varmaan kirjoittaa lisää, jahka on aikaa.

Kirjoittanut Kari 08:50 PM | Kommentteja (10)