Noloa sisältöä
Tuossa joskus viisi minuuttia sitten natiivimainonta oli se asia, joka pelastaa perinteisen median. Tämä tapahtui noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun kaikkien mediayhtiöiden kulmahuoneissa oli älytty, että yhtiön kannattaa pestata (tai no, palkata ilman rahaa) bloggaajia täyttämään tyhjinä ammottavia CMS:iään.
Natiivimainonta ja sisältömarkkinointi ovat vielä sen verran uusia termejä, että niiden merkitys ei ole vielä kaikille avautunut. Mutta pikku hiljaa natiivimainontaa on ryhdytty myös käytännössä tekemään. Tulokset ovat juuri niin koomisia kuin voi odottaakin.
Ensimmäinen esimerkki käytännön sisältömarkkinoinnista on piakkoin Elle-lehden rosteriin siirtyvän Metti Forssellin lifestyle-blogi ja erityisesti tämän blogin taannoinen Luxury dinner at home -bloggaus. Blogikirjoituksessa kerrotaan mahtavasta illallisesta, jonka kirjoittaja on järjestänyt yhteistyössä Electroluxin kanssa. Yhteistyöhön on kuulunut ammattikokki, joka on vääntänyt ruoat, kristallivalmistajan illastajien käyttöön tarjoamat korut – sekä Electroluxin imuri, joka on koristeltu 20 000:lla kristallilla. Ei, minä en keksi tätä päästäni.
Kirjoittaja näkee melkoisesti vaivaa naittaakseen onnistuneen oloiseen illanviettoon pari imuria. Eikä naittaminen siltikään onnistu, sillä missään tunnetussa todellisuudessa imurit ja illalliset eivät ole luonteva pari. Huolellisesti otettujen kuvien sarja huipentuu otoksiin, joissa emäntä parhaisiinsa puettujen vieraiden (joiden kasvot on jostain syystä sumennettu iltapäivälehtien rikolliskuvien tapaan) imuroi. Yhdessä illalliskuvassa rikkaimuri seisoo nurkassa kuin pöydästä ulos jostain syystä jäänyt vieras. Tai illallisseuruetta mykkänä uhkaava tappajarobotti.
Toinen esimerkki on aikauslehti Divaanin blogikokonaisuuteen kuuluvan Modernisti kodikas -blogin taannoinen Koti-spa kylpyhuoneeseen -kirjoitus. Bloggaus käsittelee näennäisesti kylpyhuonetta, mutta tarkoituksena on vessaperin markkinointi. Yritys on, jos mahdollista, vielä väkinäisempi kuin imuroinnin ja kristallien liitto. Siinä missä rikkaimuria voi vielä näyttää luonnollisissa toimissaan, ei bloggaajan häveliäisyys (ja/tai vessapaperifirman uskallus) ilmeisesti veny siihen, että takapuolen pyyhkimiseen tarkoitettua tuotettua näytettäisiin tositoimissa. Ongelma kierretään tekemällä wc-paperirullista taiteellisia asetelmia kylyhuoneeseen ja kertoilemalla paperin hajustusmekanismeista (huom: hajustus siis ennen käyttöä). Mustavalkoisessa loppukuvassa nainen (oletettavasti bloggaaja itse) kellottaa epämukavan oloisesti kylpyhuoneen penkillä pyyhe hiuksissaan – ja edessään lattialta kuin sattumalta siihen laskeutunut wc-paperipaketti.
Bloggaukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä sisältömarkkinointi tällä hetkellä käytännössä tarkoittaa: teennäistä ja kömpelösti tuotettua “sisältöä”, joka ei välitä markkinoinnin käytännöistä. Ironisesti sisältömarkkinointi näyttäytyy täsmälleen samalla tavalla epämääräisenä höttönä kuin sitä toimintatapana myyvien konsulttien puheet. Teoria on teoriaa, mutta käytäntö on nolo yritys yhdistää wc-paperia ja imureita myyväksi kokonaisuudeksi.
Avainsanat: bloggaaminen, imuri, mainonta, markkinointi, natiivimarkkinointi, sisältömarkkinointi, wc-paperi
Joo, ehkä sisältömarkkinointi toimii paremmin monimutkaisempien tuotteiden/palveluiden kohdalla? Sellaisten, joiden hyötyjä täytyy tai kannattaa käsitellä syvällisemmin. Imurista ja vessapaperista on vaikeaa vääntää asiaa, mutta vaikkapa monimutkaisemmista pankki- tai ict-palveluista se voi olla mielekkäämpää.
Myös tuotteet joita voi käyttää monella tapaa, kuten taidetarvikkeet tai ruoan raaka-aineet voisivat olla tällaista… Tai sitten harrastuksiin liittyvät tuotteet, joita fiilistellään yhteisöissä, esimerkiksi urheilu- tai retkeilyvälineet?
Huonot ns. konsultit, jotka ei ymmärrä mitä sisältömarkkinointi on, puhuvat siitä mainostajille buzzwordinä ja saavat aikaiseksi esimerkkien mukaista tuotesijoittelua blogeihin, mikä on tuotesijoittelunakin huonosti tehtyä ja on kaikkea muuta kuin sisältömarkkinointia.
Kirjoitin joku aika sitten tällaisen selvennyksen sisältömarkkinoinnista oikeasti kiinnostuneille: http://www.kubo.fi/journalismin-ja-sisaltomarkkinoinnin-suhteeseen-jarkea/
Hyvä sisältömarkkinointi on todella lähellä journalismia: Tsekatkaa vaikka tämä: http://www.elisa.net/minun-kotini-on-sinun-hotellisi/
[...] nolosta sisältömarkkinoinnista voi lukea Kari Haakanan blogista. Siellä kerrotaan toisesta tapauksesta, jossa puolestaan rikotaan selvästi markkinoinnin [...]
Mä olen usein käsitellyt tuotteita ja palveluita somessa, mutta en koskaan saanut siitä mitään.
Tai siis kerran, kun laitoin Twitteriin miten korjasin pölynimurin ruuvilla, niin Electrolux huomioi minut. Se tykkäsi twiitistä.
https://twitter.com/AnttiKivivalli/status/505672389720829952
Naulan kantaan.
Onneksi paskapaperista voi kirjoittaa myös ilman maksettua yhteistyötä: http://www.dereksindel.com/?p=1545
Hei Kari!
Mukava huomata, että luet blogiani. Ehkä oletkin huomannut, että yksi kantava teema kirjoituksissani on “arki on kaunista” -teema, joka näyttäytyy milloin sisustuksen ja milloin positiivisen ajattelun kautta. Kaupallinen yhteistyö Lotuksen kanssa mielestäni sopi hyvin teemaan. Idea oli tuoda esille pieniä arjen vinkkejä, siihen miten omaan kylpyhuoneeseen voi luoda spa-tunnelmaa ja mielestäni ei laadukas wc-paperi kuuluu asiaan. Ei siis kovin kaukaa haettu aasinsilta teemaan. Postauksessa kerrotaan selkeästi, että kyseessä on kaupallinen yhteistyö (ensimmäinen lause). Markkinoidaanhan wc-paperia myös esimerkiksi mainosfilmeissä, jossa on suloinen karitsa. Ihminen varmasti tästä ymmärtää, että paperi on pehmeää, ilman että sen käyttöä tarvitsee yksityiskohtaisesti demostroida.
Hyvä että blogimarkkinointi herättää keskustelua ja itsekin haluan kehittyä siinä ja tuottaa sisältöä, joka on laadukasta lukea. Muistetaan myös, että se mikä toimii yhdessä kohderyhmässä, ei välttämättä toimi toisessa. Tärkeintä on kuitenkin se, että markkinointi blogeissa on kuluttaja-asiamiehen antamien ohjeistusten mukaista, tyyliasiosta voidaan taas olla niin montaa mieltä.
Toivotan sinulle mukavaa joulun odotusta!