MikroBitistä tuli mB
Suomalaisen tietotekniikkalehdistön levikiltään suurin toimija, MikroBitti, on uudistunut. Nimeään myöten: lehden nimi on uudistuksen myötä lyhentynyt muotoon mB.
Sanotaan nyt ihan aluksi, että en välttämättä ole aivan neutraali ulkopuolinen arvioija. Kirjoitin vuosikausia juttuja Bittiin ja olin mukana sumplimassa toteutumatta jäänyttä Bitin web-uudistusta muutama vuosi sitten. Tunnen suurimman osan lehden toimittajista (terveisiä vaan).
mB:n uudistus ei ole normaali aikakauslehden uudistus. Yleensä (tai sanotaanko nyt naistenlehdissä ja yleisaikakauslehdissä) uudistukset ovat pitkälti ulkonäkouudistuksia: uudistetaan logo ja taitto, nimetään osastot uudestaan ja vaihdetaan kolumnistit. Tällaisten uudistusten tarkoituksena on saada lehti näyttämään sillä tavalla uudelta, että aiemmin lehteä ostamattomat ihmiset saataisiin tarttumaan tuotteseen. Riskinä on tietenkin se, että vanhat tilaajat ja irtonumero-ostajat alkavat hyljeksiä uutta tuotetta. Liian radikaaleja uudistukset eivät siis saa olla. Toimitus suomalaisissa lehtiuudistuksissa pysyy yleensä entisellään. Toimitus ei ole mB:n mylläyksessäkään uusiutunut; päätoimittaja on kyllä vaihtunut, mutta uusi päätoimittaja astui remmiin uudistuksen ollessa jo käynnissä.
Osa osalta
mB:n uudistus on siis “oikea” uudistus: lehden rakenne, ulkoasu ja juttutyypit on selvästi mietitty uusiksi. Lehti jakaantuu viiteen pääosaan. Alun “Tekniikan ajassa” on ajankohtaisosio, jossa pääpaino on tuoteuutisissa. Varsinainen uutisosio se ei ole: kuukausittain ilmestyvässä printtilehdessä uutisosio onkin jo hieman vaikea konsepti. “Ilmiö”-osiossa on kuukauden laaja teemajuttu. Ensimmäisessä mB:ssä jutun aiheena on television muutos. Testiosio sisältää vertailut ja yksittäisten tuotteiden pikakokeet. Digitaalinen elämä -osio pyrkii puimaan digitaalista elämäntapaa ihmislähtöisesti esittelemällä tietoteknisiä ratkaisuja ongelmiin ja ihmisiä, jotka käyttävät tietotekniikkaa. Viimeisenä lehdessä on viihdetekniikkaa ja tekniikkaviihdettä ruotiva osio.
Testaaminen, mittaaminen ja numeerinen arviointi ovat olleet Mikrobitin ja oikeastaan kaikkien suomalaisten tietotekniikkalehtien lähtökohta ja kivijalka. Tästä perinteestä uudistunut mB selvästi pyrkii eroon. Mittaukset ja niitä avaavat käyrät ja taulukot ovat selvästi sivuosassa, jopa taittovinjetin oloisia pikkuelementtejä. Paino on selvästi tunteessa ja pehmeämmissä argumenteissa: vertailuissa tuotteita arvotetaan jopa kolmella pehmeällä arviointimenetelmällä: tähdillä (1-5), arvosanoilla (4-10) ja hinta/laatu-arvosanalla (kaksi plus-merkkiä – kaksi miinus-merkkiä). Ehkä vähempikin arvosanametodimäärä olisi riittänyt.
Vertailuaiheiksi ensimmäiseen lehteen on valittu älypuhelimet ja SSD-levyt. Valinnat antavat ehkä suuntaa tulevista vertailuaiheista: yksi suureen yleisön osto-oppaaksi soveltuva ja toinen, tekniikkaorientouneemman yleisön houkuttelija. Kakkosvertailu (eli tässä tapauksessa SSD-levyt) on todella lyhyt rutistus, käytännössä viidestä tuotearviosta ja lyhyestä kommenttilaatikosta muodostuva juttu. Tekniikkaa jutussa ei avata oikeastaan lainkaan. Päävertailussakaan ei sen kummemmin selitetä älypuhelinten sisuskaluja tai ratkaisuja.
Ilmiöjuttu on sujuvasti ja asiantuntevasti kirjoitettu (ja hei, siinä haastatellaan minua!). Toisaalta, aivan samanlaisia juttuja voi lukea jo yleisaikakauslehdistä ja lyhyemmässä muodossa yhä enemän taustoittavaan suuntaan liikkuvista sanomalehdistäkin. Kovin paljon uutta tietoa jutusta ei aiheesta kiinnostuneelle enää irtoa.
Lehden lifestyle-osaston pyöräilyn ja pyöräilijän tietotekniikkaa esittelevä juttu on kiinnostava. Elokuvaohjaaja Timo Vuorensolan laitteita ja viihdeteknisiä näkemyksiäkin kyllä lukee, mutta ihmeellistä uutta juttu ei kerro sen paremmin tekniikasta kuin ohjaajastakaan.
Mutta kenelle se on tehty?
Uudistuneen lehden keskeinen ongelma on sen kohdeyleisö. Tai siis tämä on varmaan minun ongelmani. En oikein saa kiinni siitä, ketä tai minkälaista ihmistä lehdellä tavoitellaan.
Kyseessähän on siis tietotekniikkaa ja sen käyttöä esittelevä lehti. Tekniikkaa lehti ei kuitenkaan juuri esittele tai avaa. Tekniikka tarkoittaa mB:n yhteydessä tuotteita. Tuotteiden taustalle ei juurikaan mennä.
Lehden uudistuksessa on selvästi ottaa aiempaa ihmisläheisempi ote. Mittaustuloksen tai asiantuntija-arvion sijaan lehteen on otettu tekniikan käyttäjä kertomaan jonkin tietoteknisen tuotteen ominaisuuden käytettävyydestä tai hyödyllisyydestä. Tämä tekee jutuista varmasti helpommin lähestyttäviä, mutta tuo mukanaan myös jonkinlaisen kohderyhmäongelman: jos ihminen on kiinnostunut tietotekniikasta niin paljon, että hän on valmis ostamaan siitä kertovan lehden, hän todennäköisesti tietää jo, että Googlen ryhmäkalenterilla voi tehdä useamman ihmisen käyttöön kätevän jaettavan kalenterin.
mB:stä puuttuu myös tekeminen. Kun lehden ytimessä on valmis tuote ja tuotteiden rajoissa tapahtuva tietotekniikan käyttäminen, jää tekniikan muokkaaminen ja uudelleenkäyttö sihdin ulkopuolelle. Sallinette kömpelön vertauksen: jos Glorian Ruoka & Viini käsittelisi aihettaan samalla tavalla kuin mB, olisi lehdessä einespizzojen osto-, lämmitys- ja syöntiohjeita. Esimerkki päinvastaisesta ajattelutavasta on esimerkiksi Make-lehti. Hieman samanlaista asennetta oli myös MikroBitissä joskus 15 vuotta sitten.
Ei se helppoa ole
Lehden tämänlaajuinen uudistaminen ei ole helppo homma. Lisäkierrettä työhön on tuonut muuttuva ympäristö: ilmaisesta ja ajantasaisesta tietotekniikkamateriaalista (mukaan lukien tuotearviot) on verkossa ylitarjontaa. Printtilehden painopisteen siirtäminen lifestyle-materiaaliin on tässä tilanteessa looginen liike, mutta riskinä on vanhan yleisön vieraantuminen. Toisaalta yleisö on tehnyt lähtöä jo jonkin aikaa, sillä MikroBitin levikki on viidessä vuodessa laskenut noin 100 000:sta 70 000:een. Uudistuminen on siis tehty pakon edessä ja tietoisella riskillä. Ja samaan aikaan lehden uudistamisen kanssa lehtiyhtiössä käydään suuriin leikkauksiin tähtääviä yt-neuvotteluja.
Suorastaan pelottava asia on lehden ilmoitustilanne. 92-sivuiseen lehteen on myyty vain kolme ja puoli sivua ilmoituksia. Perinteiset suuret tietotekniikkailmoittajat kuten tietokone- ja kameravalmistajat ja tietoliikenneoperaattorit loistavat poissaolollaan eikä edes päävertailun kännykkävalmistajia ole saatu ilmoittajiksi, puhumattakaan että ilmoituksia olisivat ostaneet miesyleisöstä kiinnostuneet tieto- ja viihdetekniikka-alan ulkopuoliset yritykset. Jokin lienee pahasti solmussa ilmoitusmarkkinoinnin, mediatoimistojen ja ilmoittajien muodostamassa kolmiossa.
Avainsanat: it-journalismi, mb, Mikrobitti, Sanoma, tietotekniikka
He’s dead, Jim. Voipi hyvinkin olla, että DIY-tyyppisemmälle linjalle ei löytyisi tuota 100K-lukijaa, mutta se olisi silti viisaampi valinta. Kännykänhivelylinja tavoittaa tietysti periatteessa suuremman yleisön, mutta sitä ei kyllä bitit kiinnosta.
Kiitos tarkkanäköisestä analyysistä ex-sisäpiiriläiseltä. Olen nykyinen sisäpiiriläinen, eli mB:n päätoimittaja.
Haluaisin tuoda esiin muutaman ajatuksen, jotka ehkä selventävät lehden nykyistä ajattelutapaa.
Koin, että Karin pohdinnassa oli olennaista se, kelle lehti on kirjoitettu. Jos tulkitsin oikein, hän kokee että lehti jättää syvemmin tietotekniikkaa ymmärtävät ihmiset hieman kylmäksi. Hän mainitsi kivijalkamme eli testien perustuvan aiempaa enemmän tunteisiin ja “pehmeään” tietoon.
Seuraan testiemme tekoa aika läheltä, ja voin sanoa, että ne tehdään yhtä teknisesti vaativin kriteerein kuin aiemminkin. Dataa testien taustalla on yhtä paljon kuin aiemmin.
Muutos on esitystavassa. Emme tuo lehden sivuilla kaikkea testeissä tulevaa dataa esille, vaan pureskelemme tulokset aiempaa helpommin nieltävään muotoon. Raakadatan lisäksi teemme johtopäätökset lukijalle valmiiksi. Ymmärrän tämän lukijan paremmaksi palveluksi.
Mutta hmm…jos testiemme esillepanosta saa tämän mielikuvan minkä Kari kertoi, niin pohdin, pitäisikö meidän avata prosessia ja taustoja paremmin. Keskustelen asiasta Antin (mB Labran esimies) kanssa.
Karin vertaus uudistuneesta mB:stä ikäänkuin pakastepizzojen lämmitysohjekirjana oli helmi. Mutta mielestäni se osui hieman harhaan.
Näen, että parempi vertaus olisi ollut verrata mB:tä ensimmäiseen saatavilla olevaan ruokaohjekirjaan ihmisille, joille on vasta alettu myymään itämaisia mausteita.
Miksi näen näin? Digitaalisuuden vyöry useimmilla elämän alueella on niin isoa, että edes edistyneimmät meistä (luen Karin tähän ihmisjoukkoon) eivät hallitse niitä kaikkia – tai tiedä, miten käyttää niitä hyväksi tehdäkseen elämästään paremman.
Me etsimme ihmiset, jotka ovat ymmärtävät oman erikoisalueensa hyvin ja kerromme, miten he ovat ongelmansa ratkaisseet.
Tämä on lehden missio. Kertoa digitaalisuudesta kiinnostuneelle tavalliselle ihmiselle miten tehdä elämästään paremman.
Nämä ihmiset ovat kohderyhmämme. Heitä on aika paljon.
Jari
“Näen, että parempi vertaus olisi ollut verrata mB:tä ensimmäiseen saatavilla olevaan ruokaohjekirjaan ihmisille, joille on vasta alettu myymään itämaisia mausteita.”
“Me etsimme ihmiset, jotka ovat ymmärtävät oman erikoisalueensa hyvin ja kerromme, miten he ovat ongelmansa ratkaisseet.
Tämä on lehden missio. Kertoa digitaalisuudesta kiinnostuneelle tavalliselle ihmiselle miten tehdä elämästään paremman.
Nämä ihmiset ovat kohderyhmämme. Heitä on aika paljon.”
Näitä ihmisiä on varmasti paljon, mutta kovin avoimeksi jää miksi he tilaisivat tämän lehden? Tavallinen tallaaja saa himoitsevansa määrän tietoa lukemalla sanomalehtiä, lifestyle lehtiä ja muita yleislehtiä tai katsomalla televisiota ja kuuntelemalla tuttavia. Tai sitten he ostavat sen “keittokirjan”.
Jotta voitte myydä kuukausittaisen lehden 100 euron (?) vuosimaksulla lehden on tarjottava lukijalle vankkaa lisäarvoa, sekä rahan, että myös käytetyn ajan vastineeksi. Harrastajalle lisäarvo on harrastelehdestä (muinainen mikrobitti) ilmeinen, mutta perustallaajalle pelkkänä kuluttajana ei.
Ehkäpä se oikeasti järkevin ratkaisu olisi ollut pitää mikrobitti bittinä ja kehittää palvelua harrastelijoiden suuntaan (bitti on luisunut jo pitkään “väärään” suuntaan) ja alkaa kehittämään jotain uutta lehteä aivan tyhjältä pöydältä ilman nykyistäkään bitin historian painolastia, jos tällaista on haluttu.
Jari, kiitoksia kommentista. Hyvä, jos testaamiseen edelleen suhtaudutaan vakavasti. Ymmärrän kyllä lifestyle-puolen painottumisen ja sille on varmasti kysyntää, mutta kuten edellinen kommentoijakin kirjoitti, on lisäarvon tuottaminen yleismedian kertomaan verrattuna se isoin valtti, joka jonkin alan erikoislehdellä on. Jos lukijalle ei synny tunnetta lisäarvosta, ei lehti vedä puoleensa erikoisalasta kiinnostuneita. Tekniikka-aiheinen yleisaikakauslehti taas painuu marginaaliin asianharrastajien silmissä ja suuren yleisön saavuttaminen voi käydä kalliiksi.
Mutta en hetkeäkään epäile, etteikö kaikkea tätä olisi perusteellisesti pohdittu ja tutkittu. Toivottavasti homma toimii. Eikä ensimmäisen numeron perusteella vielä voi varmasti sanoa sitä, toimiiko konsepti vai ei.
Minusta nykyiset lehdet kaipaisivat sitä oikeaa tekniikkaan paneutumista ja kuinka niitä laitteita saadaan tietokoneisiin asennettua. Minua ei nykyinen linja “all in one-koneet” kelpaa. Js kaikki on kuitenkin arvosteltuna “paketista-ulos” niin voitte hyvästellä ex-tilaajan uudelleentilauksen lehdelle.
Toinen asia, mikä häiritsee melko suuresti on se, että kuvilla ja tekstienne joukossa vilisevät Apple-tuotteet. Minua ei tasan tarkkaan kiinnosta kuulla Appletuotteista, kun nekin ovat suljettuja ja mitään ei pystytä tekemään. Yritättekö tällä lehden uudistuksella tyhmentää käyttäjiä kokeilemaan jo valmiiksi tuotettuja mitä minä en valmiin koneen puutteita hyväksy? Vertauksena kelpaa, että siitosorin jättilaukeamisen jälkeen lehden lehmä liukastui ja valui ojalle sen paremmin suuntausta parantelematta.
Jättäkää Applen ihanuudet sikseen ja keskittykää tekniikkaan, niin asiakkaita varmasti vyöryy enemmän.
“Jättäkää Applen ihanuudet sikseen ja keskittykää tekniikkaan, niin asiakkaita varmasti vyöryy enemmän.”
Tämä Apple -mainoksesi muuttuminen, oli yksi merkittävä syy että lopetin Mikrobitin tilaamisen maaliskuussa 2011. Mutta ilmeisesti Apple -mainosartikkeleita on jatkossakin, koska pitää olla kaikille jotain. Ei kiitos.
Jari Peltola kirjotti:
“Raakadatan lisäksi teemme johtopäätökset lukijalle valmiiksi. Ymmärrän tämän lukijan paremmaksi palveluksi.”
No niin, siinähän se ongelman ydin sitten tulikin. “Teemme johtopäätökset valmiiksi” kuulostaa niin pahalta lukijoiden aliarvioimiselta että oksat pois. Antakaa vain meidän jokapäiväinen datamme raakana, kyllä me osaamme analysoida sitä ihan itse
Kiitos hyvistä näkemyksistänne.
mB:n muutos on ollut iso, ja me emme vielä voi varmasti sanoa, otetaanko se vastaan hyvin vai hyvin huonosti.
Vasta ensi vuonna tähän aikaan voimme tehdä perusteltuja johtopäätöksiä (vaikka ennakkotietoja + merkkejä + indiakaatioita vanhojen lukijoiden reaktioista ja potentiaalisten lukijoiden kiinnostuksen heräämisestä keräämme kaiken aikaa).
Itse uskon, että suunnanmuutos onnistuu ja teen töitä sen eteen.
Lehdellä ei ole olemassakaan sellaista mallilukijaa tai kohderyhmää, joka ei saisi nykyversion sisältämää aineistoa muualta ja vieläpä halvemmalla tai ilmaiseksi.
Jokaisen uudistuksen myötä on pudotettu kyydistä jokin lukijasegmentti tai useampia. Viimeisen jälkeen niitä ei olekaan enää jäljellä eikä uusia tule. Minulle seitsemän vuoden lukijasuhteen katkaiseminen riitti siinä vaiheessa, kun lehti vertaili sivukaupalla valokuvamukien tekijöitä!
Ennustan, että MB painettuna lehtenä kuolee 1-2 vuoden sisällä levikin romahtaessa kymmenillätuhansilla kappaleilla. Se tapahtuu ennen kuin lehti”uudistuksen” tuottaman täysin hajuttoman, mauttoman ja profiilittoman aineiston jakaminen saman kustantajan muihin aikakauslehtiin on ehtinyt päästä vauhtiin.
Toimituksen väkeä neuvoisin jo katselemaan töitä muualta. Lehteä tällaisenaan sen enempää kuin sen tyhjänpäiväiseksi kuihtunutta verkkoapalvelua ei tule ikävä.
Tässäpä Karin toimesta tulikin se mitä ihmettelin … Uudistuksen jälkeen Bitti ei enää kiinnostanut se oli tylsä ja mitäänsanomaton, mutta en osannut sanoa miksi … Kolumnit olivat edelleen hyvää luettavaa mutta siinäpä se. Itse olen työskennellyt nyt 15 vuotta tietotekniikan parissa ja Bitti tarjosi minulle hyvän tasapainon tekniikkaa ja viihdettä. Nyt se sitten on enemmänkin kuin valmiiksi pureskeltu koulukirja … boooriiing….
Kiitoksia Karille tästä … Tämä kuvasi mielipidettäni mB:stä enemmän kuin olisin itse pystynyt koskaan kuvaamaan
Palaan ennusteeseeni MB:ta odottavasta kohtalosta. Levikintarkastuksen tilastoista ilmenee, että lehden levikki putosi yhdessä vuodessa 71426 kappaleesta (2011) vain 58957 kappaleeseen (2012).
Näin ilkeästi tilaajat ja irtonumeroiden ostajat kiittävät lehtiuudistuksesta, jonka jäljiltä MB julkaisee sivukaupalla irtokuvia ilman minkään valtakunnan informaatiota.
Alamäki on muutenkin ollut reipasta. Vielä vuonna 2008 levikki oli 93 364 kappaletta.