Kun tekstin poistaminen ei onnistukaan
Kansanedustaja Jussi Halla-ahon saama tuomio lienee jo kaikille pääpiirteissään tuttu.
Jännittävä piirre tuomiossa on se, että Halla-ahoa velvoitettiin poistamaan blogikirjoituksestaan kohdat, joiden katsottiin olevan laittomia. Jos nyt oikein ymmärrän, tällainen poistamisvelvoite on peräisin aikakaudelta, jolloin julkaiseminen tapahtui painamalla sanoja paperille. Tuolloin poistamismääräys oli vielä jotenkin ymmärrettävissä: oikeus saattoi esimerkiksi määrätä kirjan painoksen tuhottavaksi ja laittomiksi todetut kohdat muutettaviksi/poistettaviksi kirjan tulevissa painoksissa, kuten esimerkiksi Hannu Salaman Juhannustanssit-kirjan suhteen aikoinaan tehtiinkin.
Mutta sitten tuli tämä internet. Nyt oikeuden määräys on jokseenkin koominen. Tietyt kohdat tai vaikkapa koko blogikirjoitus voidaan määrätä poistettaviksi ja ne voidaan poistaakin, mutta kansallisista käytänteistä ja oikeuksien päätöksistä piittaamaton maailmanlaajuinen verkko mahdollistaa julkaisun jatkamisen siellä ja täällä, tarvittaessa anonyymisti. Toki Halla-aho on saanut seuraajikseen sananvapauden sotureita, jotka ovat omissa blogeissaan ja keskustelufoorumeilla julkaisseet Halla-ahon alkuperäisen blogikirjoituksen uudelleen ilman oikeuden vaatimia poistoja.
Toinen huvittava yksityiskohta tapauksessa on se, että tiedotusvälineillä on (ilmeisesti) edelleen, osana uutisointia, oikeus kertoa täsmälleen ne asiat, jotka oikeus on Halla-ahon blogissa tulkinnut laittomiksi. Halla-aho itse linkittää käyttäjäystävällisesti MTV3:n uutiseen, jossa tehdään juuri näin.
Avainsanat: blogi, Halla-aho, MTV3, oikeus, sananvapaus, sensuuri
Totta — nykypäivän maailmassa poistomääräyksellä on lähinnä symbolinen merkitys, mutta juuri sellaisena se on jopa vaikuttavampi kuin ennen.
Internet muistaa ja tekstiä ei saa pois, mutta enpä nyt viitsisi lähteä sillekään linjalle, että tällainen tekstinpoistomääräys poistettaisiin, “koska ei sitä kuitenkaan saa kokonaan verkosta pois.” Eiköhän tämä ongelma poistu joskus isoveljen ottaessa isompaa roolia ja nettikirjoittelun tullessa luvanvaraiseksi – ja sitten tuleekin jo ajatusrikokset…
Halla-ahon ja muiden vihapuheista tms. sopimattomista teksteistä tuomittujen kaverien kohdalla ongelma on mielestäni mitätön verrattuna siihen, miten osa kansalaisista hankkii pysyviä maineleimoja itseensä hölmöillessään esimerkiksi teini-iässä. On ihmisiä, joiden nimellä googlaaminen tuo esiin nettikeskusteluketjuja vanhoista hölmöilyistä. Ei auta, vaikka tuomio on kärsitty ja sakot maksettu, kymmenen vuottakin vanhoja tekstejä ja keskusteluja löytyy yhä. (Tosin osa nettikansasta näkee tämän niin, että se on heille ihan oikein, kun Suomen oikeusjärjestelmä ei useinkaan kovin pahasti rankaise.)
Minusta on hieman ongelmallista jos kaikenmaailman ilmiöt aina perustellaan sillä että kun netissä se ei onnistu tai tapahtuu kuitenkin yms. Kyllä kai yhteiskunnassa on lähdettävä siitä että lakeja on kaikkien noudatettava vaikka netti onkin keksitty. Ei raiskauksiakaan sallita vaikka miehet niitä kuitenkin tekee.
Tai tekijänoikeuksista ei luovuta vaikka jotkut propellipäät laittomasti netistä kuvia lataavatkin.