Luekirja.fi: hyvä idea, outo hinnoittelu
Mieleni tekisi kovasti kehua Otavan uutta Luekirja.fi-palvelua. Onhan kyseessä ison perinteisen mediatalon laajennus sähköiselle puolelle. Kyseessä on lisäksi palvelu, jonkakaltainen on roikkunut ilmassa: kiinteällä kuukausihinnalla toimiva kirjanvuokrauspalvelu. Ajatelkaa Spotifyta ja ajatelkaa vuokrausartikkeliksi kirjat (Karri Kokko on ajatellut, jo jokin aika sitten).
Otavalla ei ole vain ajateltu aivan loppuun saakka. Tai kenties onkin, mutta jokin reunaehto (tekijänoikeudet, kannibalisointipelko?) on estänyt tekemästä sitä, mitä olisi tehnyt mieli.
Luekirja.fi tarjoaa siis online-kirjakerhon, jossa kiinteällä kuukausimaksulla voi vuokrata itselleen luettavaa. Kirjat ovat perinteisiä html-tiedostoja jakelijan palvelimella eikä niitä siirretä lukulaitteeseen, vaan kirjaa luetaan selainohjelman avulla miltä tahansa tarpeeksi fiksulta päätelaitteelta (älypuhelin, tietokone, tabletti).
Hinnoittelumalli vain on päätön. Asiakas ostaa Otavalta kuukauden lukuaikapaketin 20 eurolla kuukaudeksi tai 25 eurolla kahdeksi kuukaudeksi, mutta tällä summalla voi lukea vain kolmea kirjaa kuukauden aikana. Tämä rajoitus melko täsmälleen tuhoaa palvelun idean. Verratkaa toteutusta vaikkapa Spotifyhin, jonka kymmenen euron kuukausimaksulla saa käytettäväkseen koko Spotifyn miljoonien musiikkikappaleiden kirjaston.
Otava olisi voinut ottaa mallia Spotifysta myös palvelun markkinoinnissa. Jos potentiaalisille asiakkaille olisi tarjottu (vaikkapa rajoitettuna betana) viikon ilmainen käyttö, olisi palvelu lähtenyt liikkeelle varsin vauhdikkaasti.
Luekirja.fi vaikuttaa tällaisenaan välimallin palvelulta. Hyvä, että uutta kokeillaan, mutta kokeilujakin pitäisi ajatella käyttäjälle tulevan hyödyn näkökulmasta. Nyt näyttää siltä, että Otava tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että uusi jakelumalli ei vain ottaisi tuulta siipiensä alle.
Avainsanat: bisnesmallit, e-kirja, e-reading, hinnoittelu, Otava, Spotify
Lanseeraustilaisuudessa mukana olleena mielenkiinto kohdistuu erityisesti ajatukseen, että palvelu voisi toimia usean kustantajan yhteisenä kanavana. Se tarkoittaisi kai, että Otava kokoaisi ennen muiden mukaantuloa niin suuren käyttäjäjoukon, että kilpailijoiden olisi pakko tulla mukaan juuri tähän kanavaan. Kuluttajan kannalta olisi erittäin tuhoisaa, että ensinnäkin kaikkien jo nyt tunnettujen laitteiden ja formaattien lisäksi onnistuisi myös kuluttajakauppaan muodostua kauppatapa, jonka mukaan kirjat jaetaan kustantajakohtaisen jakelujärjestelmän kautta. Liikaa liikkuvia osia. Nyt kuitenkin siihe näyttäisi olevan mainiot edellytykset, sillä asiakastietojen omistus ratkaisee.
Vaikka suomalaiset kirjastot omistavat asiakastietonsa, ne eivät tähän mennessä ole käyttäneet tuota omistusta kilpailutekijänä. Kenen kustantajan tahansa aineistoa saa samanvertaisesti kuka tahansa kirjaston asiakas. Tällaista kauppapaikkaa – kirjastojen yhteistyökumppania – toivoisi rakennettavan e-kirjajakeluun. Jos Otava pystyy sen tekemään, hyvä. Jos joku muu, yhtä hyvä. Lukijan kannalta karmaisevin tulevaisuus on se, että kustantajasta riippuen käytetään eri välineitä, eri formaatteja, eri laitteita ja kaikille olisi maksettava erikseen. Ja he, jotka eivät ole maksamiseen kykeneviä, saisivat tyytyä sisältöihin, jotka on printattu paperille ja joihin kirjastolla on lainausoikeus. Jonain päivänä uusin aineisto ei enää fyyistä alustaa tarvitse?
Kolme kirjaa hintaan 20e/kk? Melkein samaan hintaan saa kolme pokkaria kaupasta. Tällaiseen lopputulokseen päästäkseen on työtä tehneen komitean ollut pakko olla niin suuri, että sillä on pakosti ollut merkittävä työllistävä vaikutus. Jotain sentään.
Kirjojahan luetaan eri vuodenaikoina aivan eri tahtiin. Tasapäinen kuukausimaksu on järjetön ajatus. Se on kuin sähkön perusmaksu. Välillä maksat vaikka et käytä.
Hinnoittelumalli lienee laskettu niin, että miten tämä on tekijänoikeuksineen ja tuotto-odotuksineen kannattava palvelu. Otavan johtajat unohtivat miettiä, mikä on kuluttajalle mielekäs hinnoittelumalli. Hupsista, mutta onhan sellaista ennenkin sattunut.