Journalistiliitton puheenjohtajan netti on rikki
Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen on julkaissut liiton sivuilla …jotakin. Olisikohan tämä julkilausuma? Kannanotto? No, kirjoitus.
Kirjoituksen kärki lienee poliittisessa lehdistötuessa tai jossain muussa rahassa, jota valtio jakaa puolueiden tiedotustarkoituksiin. Nieminen tietenkin puolustaa tätä rahaa, koska siitä maksetaan palkkoja Niemisen työnantajan eli liiton jäsenille, jotka puolestaan kustantavat Niemisen palkan. Ymmärrettävä kannanotto, siis.
Aika paljon vähemmän ymmärrettävä on Niemisen kannanoton kohta, jossa hän ottaa kantaa printtilehtien puolesta:
“Printtilehti ei ole kuollut, päinvastoin. Internetin tarjoama informaatiotulva hukuttaa poliittisen analyysin marginaaliin. Roskaa on siellä liikaa, analysoitua tietoa on liian vaikea löytää. Tilanne (ja yksittäinen lukija) kaipaa edelleen hyvin toimitettua, sisällöllisesti rikasta, ammattitaidolla tehtyä sanomalehteä.”
Tänne muualle näkyy Internet, joka tarjoaa hyvin kirjoitettuja/puhuttuja/kuvattuja näkökulmia maailmaan. Näkökulmia on Internetissä erilaisia, eri puolilta maailmaa, eri puolilta erilaisia konflikteja. Internet sisältää muun muassa erilaisten sanomalehtien (!) tuottamia sisältöjä ja jopa Journalistiliiton kannanottoja.
Niemisen väite Internetin luonteesta on siis kovin erilainen kuin sen Internetin luonne, jota itse käytän. Mahdollisia selityksiä on muutama. Voi olla, että Journalistiliiton nettiyhteydessä on jokin vika; sinnehän voi jonkin teknisen ongelman vuoksi reitittyä esimerkiksi vain urduksi tuotettua natsipropagandaa tai liian hitaasti pyöriviä skootterivideoita. Sellaista sattuu. Tämä selittäisi virheellisen käsityksen Internetin luonteesta.
Tai sitten on voinut käydä niin, että Nieminen ei vain osaa käyttää nettiä. Siihen Nieminen voisi saada apua vaikkapa ammattiliittonsa jäseniltä, joista yhä useampi käyttää Internetiä päivittäin tiedonhankinnan ja yhteydenpidon välineenä ja työnsä tulosten julkaisukanavana.
Tällaisen avun toimittaminen Niemiselle voisi olla jopa Journalistiliiton jäsenten etu.
Avainsanat: Internet, Journalistiliitto, SJL, web-journalismi
Onhan tuokin teksti julkaistu verkossa. Se on siis roskaa. MOT.
Niin, netin “informaatiotulvassa” on tietenkin se jännä juttu, että netin käyttäjän pitää ihan itse ymmärtää, mikä on roskaa, mikä ei. Yhtä hyvin voisi tietysti ajatella, että laiskalle mediankäyttäjälle riittää pelkkä poliittista propagandaa suoltava lehti, kun sen lukemisessa ei tarvitse paljon aivojaan vaivata.
Juu, onneksi on printtimedia ja sen informoidut ja analyyttiset kirjoitukset. Mallia tältä viikolta: http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/kolumnit/paivan_punkti/06/fi_FI/niinisto/
Voisi väittää että journalistit printtiin turvariepuna tarketuessaan yksinkertaisesti pelkäävät oman työnkuvansa muutosta (ei siis sen katoamista, sillä eihän printtijournalistikaan kai voi väittää, ettei netissä voi harrastaa journalismia), mutta ehkä toisaan on niin että juuri journalistien, jotka ymmärrettävästi ovat (verraten lyhyen) parin sadan vuoden aikana tottuneet tekemään asiat “just näin”, on erityisen vaikea ymmärtää nettimediaa. Ja tämä hämmennys on samoin luonnollista projisoida aiemmin yleisönä tunnettuun osaan väestöä.
Jossain takaraivossa kilahti kello; että vähän samanlaista tekstiä olen lukenut ja kirjoittanut aiemminkin. Kyllä vaan: http://www.karihaakana.net/arkistot/2005/11/terveisiae_haastajalta.html
Kovin pitkälle ei ole päästy kuudessa vuodessa.
Kari, olisiko mielipiteesi sama, jos työnantajasi joutuisi myymään palvelunsa netissä asiakkaille nykyisen pakkomaksun sijaan?
Petteri, mikä mielipiteeni? Se, että netissä löytyy paljon erilaista tietoa? Vai se, että Niminen ei ehkä osaa oikein käyttää tätä löytyvää tietoa? Kyllä, olisin samaa mieltä. Ja jos luet edellisessä kommentissa olleen linkin vanhaan blogiini, niin huomaat, että olin tätä mieltä silloinkin, kun olin printtilehdessä töissä.
Joo, tää on ihan kiva, olen samaa mieltä —