Auta toimittajaa linkittämään
Henri Block ehdotti Facebookissa edelliseen merkintään liittyen puuttuvasta linkityksestä huomauttamista. Eli jos lukija huomaa, että jutussa ei linkitetä alkuperäiseen uutisen lähteeseen, voisi jutun kommenttiosastolle kirjoittaa asasta muistutuksen.
Idea on kannattamisen ja toteuttamisen arvoinen. Alla siis vapaasti käytettäväksi malli, jota voi peistailla kommenttibokseihin ja täydentää tarpeellisilla linkeillä.
“Julkisen sanan neuvoston 6.5.2010 tekemän periaatelausuman http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1120 mukaan toisen työtä sisältävää juttua julkaistaessa siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen. Tästä jutusta linkki puuttuu. Alkuperäinen juttu on osoitteessa http://osoitetähän.”
Että tekisimme työn julkaisijan puolesta? Eikö huomautus JSN:n periaatelauselman vastaisesta julkaisemisesta riittäisi?
Toki muistutuksesta voi ottaa viimeisen lauseen pois, jos niin haluaa. Itse panisin alkuperäisen linkin mukaan, koska se tuo mukavaa konkretiaa asiaan.
Joo, pelkkä jsn-huomautus. Ja sosiaaliseen mediaan linkin lisäksi tieto lehdestä/jutusta, jossa se puuttuu.
[...] This post was mentioned on Twitter by Otto Utti, Jani Mesikämmen. Jani Mesikämmen said: Loistava idea. RT @Karde Bloggasin: Auta toimittajaa linkittämään – http://bit.ly/bUp0hz [...]
Hyvä idea, joskin havaintojen perusteella olen erittäin skeptinen sen suhteen, että kommentteihin kirjoitetut huomautukset johtavat yhtään mihinkään. Usein toimittajat eivät taida juurikaan vilkuilla kommentteja. Efektiä voisi tietty tehostaa periaatteella, että jokainen joka huomaa toimenpiteisiin johtamattoman huomautuksen kommenteissa, copy-pasteaa sen siihen uudelleen.
Mikä on vinkkinne toimittajalle, jonka mediassa toimituspäällikkö, uutispäällikkö tai jopa päätoimittaja vastustaa “turhia linkkejä”, mutta toimittaja itse suosisi niitä?
Karin otsikko “auta toimittajaa linkittämään” johtaa sikäli harhaan, että linjausta ei tee yksittäinen toimittaja.
Tero, päällikkötoimittajakin on toimittaja. Ja linkittämistä vastustava päällikkötoimittaja toimii vastoin alan yhteisiä pelisääntöjä. Sellaisessa tilanteessa lienee parasta yrittää periaatteelista keskustelua ja viitata lausumaan.
Ihan näin verkkotoimittajan näkökulmasta tämä JSN:n linjaus aiheuttaa aika paljon työtä. Esimerkiksi oman mediani sivuilla julkaistaan STT:n tuottamia uutissähkeitä, jotka päivittyvät sivulle automaattisesti ympäri vuorokauden. Niissä ei välity mukana linkkejä, joten lähes jokaiseen uutiseen olisi käsin käytävä lisäämässä linkki. Ja kun STT lähettää jutustaan päivitetyn version, olisi linkki käytävä luomassa uudestaan. Ympäri vuorokauden.
Itkeminen klikattavien linkkien puutteesta ei siis auta ennen kuin STT ja muut vastaavat saavat linkitykset toimimaan materiaalissaan JA jokainen näiden palvelujen asiakas saa julkaisujärjestelmänsä pelaamaan yhteen niiden kanssa.
Ainakin omasta puolestani katson, että niin kauan kuin jutussa sentään mainitaan lähde – yleensä jopa otsikossa – tulee tuon JSN:n päätöksen henki täytettyä. Kaikki kunnia kuuluu totta kai alkuperäisille lähteille – “uutisvarkauden” uhrina itsekin tiedostan lähteen kertomisen tärkeyden.
Jani, pari merkintää taaksepäin oli puhetta myös tästä ongelmasta, jota JSN ei ilmeisesti tiedostanut, http://www.karihaakana.net/blog/2010/05/linkita-elli-linkita/
Päätös on toivottu ja vihdoinkin totta, sillä suurin osa suomalaisista valtamedioista on sekä keskenään toisiltaan että ulkomailta lähinnä vain kopioinut enemmän tai vähemmän suoraan juttuja. Vanhat samat jutut kiertävät lehdestä toiseen ilman lähdettä. Ongelma ei ole vain eettinen, vaan myös antaa aivan väärän kuvan kyseisen uutislähteen luotettavuudesta ja ajantasaisuudesta.
Erityisen ongelmallisia ovat olleet yhdistelmäjutut, joissa on “lainattu” useampaa lähdettä ja yhdistelty niitä muka jollakin uudella tavalla; todellisuudessa esimerkiksi YLEssä nettijutut on hyvin usein käytännössä vain käännetty mm. Reutersin, STTn ja AFPn jutuista. Karin viimeisin linkki osoittaa kyllä pointin!
Kyse on käytännössä lähes suorasta plagioinnista ja mielikuvituksettomuudesta. Tällaisista asioista harvemmin valtamedioissa keskustellaan siis journalistin etiikasta.