Linkitä Elli linkitä!
JSN julkaisi viime viikolla periaatelausuman, joka täsmentää journalistin ohjeiden seitsemättä kohtaa, joka ohjeistaa toimittajia toisen työn lainaamisesta. Periaatelausuman ydin on tämä: “Kun verkossa julkaistaan toisen työtä sisältävä juttu, siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen”.
Idea on mainio. Mainion ideasta tekee se, että se on käytäntö, joka mm. bloggaajilla on ollut käytössä kohta kymmenen vuotta. Se, että journalistit ja heidän palkanmaksajansa viimein tunnistavat webin keskeisen periaatteen eli linkin merkityksen, on liikuttavaa ja hienoa, vaikka tunnistaminen tapahtuu varsin myöhään. JSN perustelee myöhäisyyttä sillä, että vuonna 2005, kun journalistin ohjeita viimeiksi uudistettiin, “ei ollut nähtävissä, millaisen aseman verkkojulkaisut saavuttavat tiedonvälityksessä”. Tämä on tietenkin mahdollista, mikäli ohjeita uudistettiin säkki päässä kellarissa.
Toisaalta ehdotus on löperö. Se sisältää varauman “mahdollisuuksien mukaan”, mikä käytännössä tarkoittaa, ettei linkkiä lisätä uutiseen, mikäli toimittajaa/toimitusta ei satu huvittamaan. Lisäksi toimittajat voivat sanoa, että linkin lisääminen on liian vaikeaa. Ja totta on, että isoissakin välineissä on vielä julkaisutyökaluja, joissa ainoa keino lisätä linkki on näpyttää html-koodi käsin.
- Helsingin Sanomien urheiluosastolla julkaistu jääkiekkouutinen koostuu pelkästään Aftonbladetin ja Expressenin verkkosivujen uutisten referoinnista. Kummankaan lehden uutisiin ei linkata.
- YLE Uutisten kotimaan osaston uutinen Olli Rehnin lausunnoista perustuu kokonaan Kauppalehden uutiseen. YLE ei linkkaa Kauppalehteen.
- MTV3:n uutinen Venezuelan presidentin Hugo Chavezin Twitter-operaatiosta perustuu Mashable.comin ja BBC:n uutisiin. Maikkari ei linkkaa kumpaankaan.
Lisää löytyy muualta. Nämä tapaukset ovat tässä vain esimerkin vuoksi.
Ainakin HS:ssä JSN:n lausuma on toimitettu toimituksiin. MTV3:sta ja Ylestä minulla ei ole tietoa.
Oman mutkansa linkkamiseen tuo sekin, että suurin osa uutistoimitusten materiaalista tulee STT:ltä; se, ottaako STT JSN:n suosituksen todesta, vaikuttaa siis kiertokautta varsin moneen toimitukseen.
Avainsanat: etiikka, journalistin ohjeet, JSN, Linkit, Media
[...] This post was mentioned on Twitter by Kari Haakana, Arttu Silvast. Arttu Silvast said: RT @Karde: Bloggasin: Linkitä Elli linkitä! – http://bit.ly/al10EV [...]
Vaikka olisikin, niin ei kyllä kukaan edes etäisesti normaaliälyinen voi vakavalla naamalla liian vaikeaksi linkin tekemistä silti sanoa.
Aki, tässä on kysymys jännittävästä asiasta. Linkkaaminen nähdään kokemukseni mukaan toimituksissa (ei aina, mutta usein) *lisätyönä*, ei siis verkkojulkaisemiseen normaalisti kuuluvana toimintana. Minun mielestäni kyse on väliotsikoiden tekemisen kaltaisesta, jutun tekemiseen olennaisesti liittyvästä tehtävästä. Kaikki eivät ole samaa mieltä.
Aki, ei kyse ole siitä, että linkin tekeminen olisi teknisesti liian vaikeaa, mutta siinä on ongelmia. Kun samaa a href -tägiä pitää lisätä, tarkistaa ja korjata kymmeniä kertoja päivässä, se todellakin on lisää työtä verrattuna tilanteeseen, jossa näin ei tehdä.
Toimitushan ei vain lisää omiin uutisiinsa linkkejä, vaan joutuu myös korjaamaan typot ja virheet muiden linkeistä. (Arvatkaa kuinka monta kertaa joku unohtaa sen http://:n linkin alusta, sotkee tägin muuten tai vastaavaa.
Silloin kun esmes Tietokone.fi:ssä tehtiin linkit a href -tägein käsin, väittäisin, että hieman alle puolet niistä oli rikki. Niitä sitten korjattiin joidenkin tuntien tai päivien viiveellä sitä mukaa, kun joku toimituksesta tai lukijoista huomasi asian.
Nyt meillä on eZ Publishissa aika hyvä linkityssysteemi, ei rikkinäisiä linkkejä ole enää niin usein. Niitä on vain, jos teemme manuaalisen linkin, joka onkin artikkeliin, jonka oikeustasoa ei ole muistettu avata lukijoille tms. Näitäkin tulee kyllä viikoittain, ja niitä korjataan sitä mukaa, kun lukijat huomaavat. (Toimittajat eivät näe virhettä, koska heidän oikeustasollaan avautuu kaikki.)
Ei kannata siis miettiä, mikä on yksittäisen asian kuluttama aika tai vaiva, vaan miten se kytkeytyy työprosessiin, kun toistokertoja tulee vaikkapa 30 päivässä.
Saattaa myös olla niin, että toimittaja linkittäisi, mutta hänen esimiehensä vastustavat sitä. Ne saattavat pelätä, että “lukija karkaa muualle”.
Ja minähän siis linkitän aina, kun siitä on minusta hyötyä kuulemma jopa liikaakin.
Ja jos ette usko, pystyn antamaan vielä rumempia esimerkkejä manuaalilinkitysten ongelmista. Löydän luultavasti sellaisenkin, jonka kirjoittaja on Kari itse Tiekkarin ajalta. Provosoikaa vain.
Jännä nähdä yleistyykö linkittäminen tämän myötä käytännössä. Ja jos yleistyy, niin nyt vai kymmenen vuoden päästä.
Kyllä se yleistyy, mutta vie varmaan oman aikansa. Tai siis jotenkin mulla on sellanen olo, että jos JSN antaa suosituksen tänään niin tuloksia voidaan mitata ehkä kuukauden-parin päästä aikaisintaan? Tämä ei ole piikki medioille, toimintatapojen muutos vienee oman aikansa. Kuten Tero jo toikin esille, pitää pohtia miten se tehdään mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti.
Komppaan Sampsaa, kyllä se aikansa ottaa että isot talot väkensä ohjeistavat.
Hankalaa sinänsä tämä lähteeseen viittaaminen, jos lähde ei ole julkisessa webissä vaan salasanojen / maksun takana. Mutta nyt on siihenkin lääke – linkitettäköön etusivulle, lukija etsiköön jutun sitten itse.
“Mikäli lähteenä olevaan juttuun ei ole olemassa suoraa linkkiä, linkitys on syytä tehdä kyseisen nettijulkaisun etusivulle. Tällaisen etusivulinkityksen merkitys korostuu esimerkiksi, kun viestimet muuttavat verkkosisältöään maksulliseksi.”
Blogeissa on jo pitkään ollut tapana etsiä maksullinen linkki ja varustaa se maininnalla maksullisuudesta, joka on minusta parempi tapa. Toiseen blogeissa yleiseen käytäntöön eli jollekin kuvapalvelimelle tiputettuun skannaukseen/kuvakaappaukseen en tietenkään ketään kannusta…
Tämän linkityksen onnistuminen korostaa myös toimivien permalinkkien merkitystä. Onneksi tämä alkaa pikkuhiljaa olla kunnossa, joskin STT:n sopimushässäkät vaikeuttavat tätä osittain.