Näköislehti, rikastettu lehti ja sovellus

17 Maa 2010 by Kari Haakana, 7 Comments »

Erilaisia demoja uudenlaisista lehden sähköisistä versioista on pukattu näkysälle jokaisesta itseään kunnioittavasta kustannuspuljusta. Viimeisimpänä näkemystään on esitellyt Helsingin Sanomat.

Demoilmiön matkaansaattajana on ollut Applen tulossa oleva iPad-laite, joka on saanut Internetin kanssa tuskailevan lehtimaailman pauloihinsa. Ekstaattisuuden syistä ja siitä, miksi innostus on huono asia on kirjoittanut hyvän analyysin ainakin Wired-lehden alkuperäisiin perustajiin kuuluva John Battelle.

Mutta unohdetaan nyt hetkeksi se, että iPad on väärä messias. Otetaan jonkinlaiseksi lähtöoletukseksi se, että perinteisen kannettavan tietokoneen ja älypuhelimen väliin on syntymässä uusi, vielä hahmottumaton laiteluokka. Tällaisen oletuksen voinee jo turvallisesti tehdä, vaikka laiteluokan menestyksestä ei vielä kummoista voikaan sanoa.

Näitä uuden polven tablettimikroja (vanhat ihmiset saattavat vielä muistaa tablettimikrojen ensimmäisen yrityksen) kaavaillaan nyt lehtien lukulaitteiksi. Luklaite- ja sähköinen lehti -demoissa voi nähdä kolme eri tasoa.

Ensinnäkin on näköislehti. Näköislehtiä on ollut jo iät ja ajat: ne ovat periaatteessa pdf-läjiä, joiden käyttöliittymää on tehty hieman sulavammaksi flashilla. Sulavuus tarkoittaa muutamaa navigointipainiketta ja, huh huh, sivunkääntöanimaatiota.

Näköislehdet eivät ole menestyneet, koska ne eivät yksinkertaisesti ole houkuttelevia. Tablettimikroissa ne saattavat olla hieman houkuttelevampia, johtuen lähinnä kosketusnäytöstä, jonka avulla käyttökokemus on hieman sulatettavampi kuin perinteisellä tietokoneella. Mutta edelleen näköislehdet ovat lehden konseptin vankeja: ne on suunniteltu paperin ehdoilla ja niiden tietokonemuoto on vain paperiversion kopio, ilman kummempia lisätoiminnallisuuksia.

Seuraavaa vaihetta voisi kutsua rikastetuksi lehdeksi. Esimerkkinä tästä on vaikkapa GQ:n iPhone-versio. Pohjana tässäkin on PDF-muodosta ripattu lehden näköisversio, mutta mukaan on työnnetty (näennäisesti) interaktiivisia elementtejä, GQ:n tammikuun numeron tapauksessa Rihannan ulottuvuuksia esittelevä taidevideo. Joissakin demoissa rikastettu lehti sisältää myös alkuperäistä lehtimateriaalia eri tavalla täydentävää materiaalia, mm. animoituja kaavioita.

Sekä näköislehden että rikastetun lehden tapauksessa julkaisijat uskovat, että tabletin myötä käyttäjät ryhtyvät käyttämään lehtimuotoisen sisältöä, jota tähän saakka on lähinnä hyljeksitty. Näin on siitä huolimatta, että netin myötä paketti, jota olemme kutsuneet lehdeksi, ei enää ole kovinkaan relevantti asia. Juttu, artikkeli tai mikä tahansa sisältö, jolla on oma URLinsa on muuttunut sisällön perusyksiköksi.

Miksi meille siis edelleen yritetään myydä lehteä? Miksi meille ei myydä sovelluksia? Okei, myydään meille sovelluksiakin. Yksi esimerkki tästä on Vanity Fair -lehden Hollywood App, jonka avulla käyttäjät pystyivät seuraamaan Oscar-palkintojen ympärillä vellonutta huhu- ja uutismyllyä.

Ainakin Applen iPhone/iPod Touch -ympäristössä näyttäisi olevan niin, että käyttäjät ovat valmiita maksamaan sovelluksista (vaikka Vanity Fairin Hollywood-ohjelma ilmainen olikin). Olisiko jotenkin niin, että lehden irtonumero koetaan digitaalisessa ympäristössä(kin) kertakäyttötuotteeksi ja sovellus jotenkin pitkäikäisemmäksi hyödykkeeksi? Jos näin on, niin millainen on hyvä journalistinen sovellus? Ja kuka tällaisia sovelluksia tekee? Ja tarjoaisivatko sovellukset jopa mahdollisuuden saada rahaa sisällöstä?

Avainsanat: , , , ,

7 Comments

  1. Aleksi kirjoitti:

    Hyviä pointteja digilehdistä. Itse en oikein jaksa uskoa, että pdf-lehdet voivat ihan sellaisenaan – pelkillä kosmeettisilla muutoksilla varustettuna – siirtyä lukulaitteisiin.

    Saattanet myös olla aivan oikeassa sen suhteen, että irtonumerot koetaan jotenkin turhan… väliaikaisiksi. Mutta lähestytäänpä sovelluksia näin suomalaisittain aluksi ongelmien kautta.

    Ensimmäisenä tulee mieleen hinta. On vaikea nähdä, että ainakaan sovelluksista (1,99 dollaria each) itsestään oltaisiin valmiita maksamaan kovin huikeita summia. Itselläni Gravity (9,5 euroa) taitaa olla tähän mennessä suurin yksittäinen ostettu sovellus. Meinaan vaan, että koodareille tulee töitä, jos nykyinen toimittajalauma meinataan ruokkia ajankohtaissovelluksilla (tyyppiä Hollywood-gaala).

    Toinen ongelma on kattavuus. Niin kauan kuin mukana kannettavien laitteiden käyttöjärjestelmäpuolella riehuu sota, on sovellusten kehittäminen nihkeähköä. Kuinka monta versiota samasta sovelluksesta pitäisi tuunata, kun alustoja on X, Y, Z ja n+1?

    Äkkiseltään tulisi mieleen, että yksittäisten sovellusten sijaan pitäisi ehkä miettiä pidempikestoisia palveluita, jotka tietenkin voivat liittyä sovelluksiin. Kenties joku saattaisi vaikka erehtyä tilaamaan… :)

  2. [...] screens) and provide custom applications for e.g. better local offline storage of content.[via:Kari Haakana][link]Posted by thomas Tags: apple, content, design, drm, internet, ipad, itunes, lang:en, lock-in, [...]

  3. Ossi Mäntylahti kirjoitti:

    Minusta aliarvioit nyt asiantuntija-aikakauslehtiä rankasti. Niiden sisällöstä yksikkönä EI ole yksittäinen artikkeli ja urli siihen. Yksittäinen juttu on journalismin perusyksikkö vain silloin kun kyse on helpohkosta roiskaisusta, kuten yhdestä irrallisesta uutisesta tai blogikirjoituksesta.

    Jos ja kun lukijalla on valmius ja halu käyttää lehden / artikkelin / tv-ohjelman / whatever lukemiseen tai katsomiseen yli 5 minuuttia aikaa, bisnescase on ihan eri kuin yksittäisessä jutussa.

  4. Kari Haakana kirjoitti:

    Aleksi, hyviä pointteja. Laitekohtaisia sovelluksia ei kannata lähteä tekemään taloudellisin perustein ennen kuin on olemassa jokin järjellisen kokoinen markkina. Ipadiin sovelluksia tehdään tällä hetkellä lähinnä uskottavuus- ja edelläkävijyyssyistä. Ja ehkä siinä toivossa, että iPadin myytniin tuloa seuraavassa julkisuusmyrskyssä saataisiin pieni osa Applen taikapölystä laskeutumaan omille harteillekin. Helpoimmin tämä lehtien tapauksessa tapahtuu pusaamalla nopeasti jokin iPadissa pyörähtävä näköislehtiratkaisu.

  5. [...] Magazinesin Digital Media -yksikön kehityspäällikkö Kari Haakana kirjoittaa yksityisessä blogissaan, ettei sisällön vieminen lukulaitteeseen  takaa sitä, että sisällöstä ollaan valmiita [...]

  6. milla kirjoitti:

    Kyllä noi digitaaliset lukulaitteet kaipaa viel kehittelyä ennenkun sellasen valitsee lehden sijaan.. silmiin sattuu ja auringolla heijastaa nii ettei voi lukea..

  7. marjaana kirjoitti:

    tietääkö joku , jotain halpaa lukulaitetta, olen sellaisen ajatellut hankkia,

Leave a Reply

Follow Me!

Follow Me! Follow Me! Follow Me! Follow Me!

Switch to our mobile site