« maaliskuu 2009 | Main | kesäkuu 2009 »

huhtikuu 21, 2009

Karjalaisessa keskustellaan vain nimellä

Joensuussa ilmestyvän Pohjois-Karjalan maakuntalehti Karjalainen uusii verkkokeskusteluaan. Jatkossa Karjalaisen keskustelupalstalla sallitaan vain "omalla nimellä" tapahtuva keskustelu.

Muutos astuu voimaan toukokuun alussa. Kaikkien käyttäjien täytyy rekisteröityä palveluun uudestaan ja antaa nimensä, kotiosoitteensa, sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa.

Lehden mukaan kaikki rekisteröitymiset tarkistetaan.

Karjalaisen keskustelupalstalla muutos on herättänyt odotetun "en ala" -reaktion. Kiinnostavaa onkin nähdä, miten muutos vaikuttaa Karjalaisen kävijä- ja erityisesti sivulatausmääriin. Niitä tiiraillessa kannattaa sitten muistaa, että toukokuu on kävijämäärämittareissa jo kesän laskukauden alkua.

Oma keskustelunsa on sitten tietenkin se, kuinka luotettavana tätä oman nimen ilmoittamista voi pitää ja mitä hyötyä se keskustelulle tai lehdelle tuottaa.

Tämän kirjoitti Kari 09:38 AM | Kommentit (3)

huhtikuu 16, 2009

Ei ne nyt vaan maksa

Yhdysvaltalaisten sanomalehtien nettihäröily jatkuu. Uusin käänne on muutaman mediaveteraanin perustama Journalism Online -hanke, joka ihan oikeasti yrittää päästä uutisten iTunesiksi, kuten sanonta kuuluu.

Idea on siis tarjota yleisölle maksullinen journalismiaggregaattori, jonka käytöstä maksetaan kuukausi- tai viikkomaksua. Kuukausitilaus, jolla saisi käyttöoikeuden kaikkien hankkeeseen osallistuvien lehtien uutisiin, olisi New York Timesin tammikuussa julkaiseman jutun mukaan noin 15 dollaria kuukaudessa.(Eli jos ollaan täsmällisiä, malli muistuttaa enemmänkin Spotifyta kuin iTunesia, mutta ymmärtänette idean.)

Hanke on tietenkin sinällään hyvä ja kannatettava. On hyvä, että sanomalehtibisnes lähtee ainakin kokeilemaan erilaisia malleja ja toimintatapoja sen sijaan, etä jäätäisiin kyyhöttämään juoksuhautoihin.

Mallin onnistuminen, se onkin sitten toinen asia.

Samaan aikaan Journalism Onlinen ilmoituksen kanssa Newspaper Association of America julkaisi tutkimuksensa (PDF) alle 30-vuotiaiden web-uutisten käytöstä. Tulokset ovat Journalism Onlinen ja maksullisen uutissisällön kannalta synkkää luettavaa.

Ensinnäkään uutiset eivät ole tälle yleisölle kovinkaan kiinnostavaa sisältöä. Uutisia ei niinkään etsitä, vaan niihin enemmänkin törmätään. Nuoret eivät halua seurata siinä mielessä, että he etsisivät useita, samaa aihetta käsitteleviä uutisia useista eri lähteistä.

Journalism Onlinen tulomallin kannalta huonoa on se, että alle 30-vuotiaat amerikkalaiset eivät halua maksaa uutisista. Facebookista tai muusta online-elämälle keskeisestä palvelusta ollaan valmiita maksamaan, mutta uutiset eivät vain tälle ryhmälle näyttäydy kovin keskeisenä asiana. Varsinkaan, kun suurin osa uutissaiteista näyttäisi tarjoavan keskenään samaa kamaa.

Tämä on journalisteille ja journalismibisneksen pyörittäjille kipeä paikka. Haluaisimme nähdä tuotoksemme samalla tavalla koukuttavana ja merkittävänä sisältönä kuin Faith No Moren biisit, Facebook-kaverit tai nettiporno, mutta todellisuus vain ei näytä tukevan tätä halua. Damn.

Tämän kirjoitti Kari 11:16 AM | Kommentit (9)

huhtikuu 07, 2009

Miten minusta ei tullutkaan Twitter-käyttäjää

Ennen joulua tuskastuin Jaiku-palvelun toistuvaan nikotteluun ja hyytyneeseen kehitykseen. Tein päätöksen hylätä Jaiku ja ajattelin siirtyä Twitterin käyttäjäksi.

Siirryinkin. Aloin kerätä itselleni mielenkiintoisia seurattavia Twitteriin ja päivitin statustani jonkin verran. Nopeasti Twitter-kontaktieni määrä ylitti kontaktien määrän Jaikussa.

Jokin kuitenkin tökki. Tietoisesta yrittämisestä huolimatta Twitter ei tarttunut. Twitterin käytöstä ei tullut tapaa. Minulla ei ollut tarvetta tarkistaa Twitterin tilannetta bussissa tai ruokakaupan jonossa, kuten Jaikun kanssa oli ollut.

Yritin aivan tosissani. Asensin koneelleni Tweetdeckin, kokeilin Twitbearia, työnsin iPhoneen Twitterrificin. Mutta ei. Twitter näyttäytyi kaoottisena kaikukammiona, josta ei tuntunut erottuvan yhteisöä tai koherenttia keskustelua. Hetken aikaa epäilin yksinkertaisesti tulleeni liian vanhaksi. Selitys voi kyllä edelleenkin olla ihan pätevä.

Yllätyksekseni huomasin, että Jaikun paikan olikin salakavalasti vienyt Facebook. Facebook oli muuntunut nopeasti ärsyttävästä kaverin-vampyyrit-purevat-minun-merirosvojani-härdellistä paljon Jaikua ja Twitteriä muistuttavaksi palveluksi, jossa statusviestien merkitys korostui.

Lisäksi Facebookista näytti löytyvän huomattavasti enemmän tuttuja ihmisiä kuin Jaikusta, Twitteristä nyt puhumattakaan. Eli kommunikointivälineenä se oli huomattavasti kattavampi kuin vain pienen suomalaisen aktiviivijoukon käyttämä Jaiku tai Twitter. Lisäksi ystävälistojen muokkaustoiminnon avulla erilaisten kontaktien näkymää omiin aktiviteetteihin saattoi säädellä varsin joustavasti.

Kun vielä Facebookin mobiiliversio osoittautui varsin käteväksi vempeleeksi, siirtyi web-sosiaalisuuteni varsin helposti Facebookiin.

Siirtymää voisi sanoa jotenkin...nöyryyttäväksi. Kas, Facebook ei ole läheskään niin pro kuin esimerkiksi Twitter. Facebookin käytöstä ei saa minkäänlaisia uskottavuuspisteitä, kun taas Twitteristä niitä edelleen saa (koska "kaikki" eivät ole siellä).

Tästä huolimatta: Facebook. Twitter-käyttöni on edelleen satunnaista, seuraan sieltä lähinnä ulkomaalaisten alan ihmisten huutelua. Jaikun korvaajaksi taas näyttää kuitenkin nousseen Qaiku, jonne iso osa Jaikusta tuttua porukkaa on siirtynyt.

Huonompi juttu on se, että Facebookin käytön lisääntymisen myötä tämän blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Yritän skarpata. Blogikirjoittaminen on kuitenkin eri laji kuin Facebook-heitot; joku vertasi statuspäivitysten ja blogikirjoitusten eroa pikaruoan ja gourmet-ruoan eroon. En ole aivan varma vertauksen toimivuudesta, mutta selvä ero on siinä, että omassa domainissa toimiva blogi on aika kiistattoman oma. Facebookissa toimiessani olen "vain" osa Facebookia.

Tämän kirjoitti Kari 07:16 PM | Kommentit (11)