« Lex Nokia, foliohattu ja muutama linkki | Main | Vellihousut »

maaliskuu 02, 2009

Onko Hearstin e-readerilla mahdollisuuksia?

Kustannusjätti Hearst on kertonut tuovansa tarjolle oman sähköisen lukulaitteensa. Laitteen tekniset yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, mutta laitteen näyttötekniikka on peräisin E-Inkiltä ja laitteen ruutukoko on todennäköisesti suurempi kuin esimerkiksi Amazonin Kindle-kirjanlukijassa. Näyttö lienee alkuvaiheessa mustavalkoinen ja sisältö siihen siirretään todennäköisesti Kindlen tapaan langattomasti.

Hearstin tarkoituksena on Fortunen jutun mukaan lisensoida tekniikka myös muille julkaisijoille ja tarjota näille mahdollisuuksia omien bisnesmallien kehittämiseen. Tässä Hearstin ajattelu poikkeaa (ainakin tämänhetkisestä) Amazonin mallista, jossa kirjakauppa pitää teknisen alustan ja jakelun tiukasti omissa näpeissään.

Onko Hearstin hankkeella tulevaisuutta? Ennen tietoa laitteen tarkoista spekseistä ja bisnesmallista kyseessä on tietenkin arvailu, mutta arvaillaan.

Kyseessä on siis hanke, jolla yritetään saada lehdenkustantajien haltuun sähköisen jakelun tehot ja paperijulkaisun niukkuuden ekonomian tuoma taloudellinen hyöty. Lehtiä siis jaeltaisiin langattomasti sähköisiin lukulaitteisiin, jolloin rahaa ei kuluisi painoihin, postitukseen ja myyntiverkostoon. Toisaalta julkaisut leviäisivät julkaisijan kontrolloimassa suljetussa ympäristössä, jolloin niistä voitaisiin saada rahaa.

Ideallehan ei tällaisen aikakauslehtiyhtiön työntekijänä kuin taputtaa, mikäli se oikeasti saadaan toimimaan. Mutta saadaanko se?

Ensimmäinen kynnys on tietenkin itse päätelaite. Se pitäisi saada nykyisille lehdenostajille kaupaksi. Periaatteessa sen voisi jopa subventoida (periaatteessa, laitteen jälleenmyyntihinta lienee samoissa summissa kuin Kindlen eli runsaat 300 euroa): esimerkiksi suuret suomalaiset aikakauslehtikustantajat voisivat tehdä päätöksen ryhtyä kaikki kimpassa Hearstin vehkeen käyttäjiksi, jolloin käsissä olisi ainakin periaatteessa jonkin verran volyymia. Laitteen hinnaksi voitaisiin sanoa nolla euroa, jos tilaaja ottaisi vaikkapa kolmen vuoden lehtitilauksen. Samaan laitteeseen voisi samaan aikaan ostaa minkälaisia tilauksia tai irtonumero-ostoksia tahansa miltä tahansa kustantajalta (laitteen rajoitteet huomioon ottaen).

Mutta menisikö se kaupaksi sittenkään? Netbook-läppärin saa itselleen parilla sadalla eurolla ja niiden hinta tuntuu kovan menekin myötä vain laskevan. Tällaisella laitteella saa itselleen koko internetin nettiyhteyden hinnalla, lehdenlukulaitteella saa... joukon lehtiä, sikäli kun niistä suostuu maksamaan. Eikä nyt mennä siihen, että Hearstin laitteen verkkoyhteydestä meillä ei ole vielä minkäänlaista tietoa.

Lukijan kannalta kysymys kuuluu seuraavasti: mitä lisäarvoa sähköinen lukijalaite tarjoaa paperiin tai pc-lähtöiseen julkaisemiseen verrattuna? Itse en keksi juuri mitään. Kaikki hyödyt näyttävät olevan kustantajan hyötyjä, eivät lukijan.

Wiredin haastattelema Forresterin analyytikko ei anna hankkeelle kovin hyvää ennustetta. Analyytikon mukaan Hearstilla ei ole uskottavuutta eikä suhteita, joilla se saisi hankkeen lentämään.

Ajatusleikkinä voisi verrata Hearstia (aikakaus)lehtibisneksen uudistajana Appleen musiikkibisneksen uudistajana tai Amazoniin kirjakaupan uudistajana. Sekä Apple että Amazon tulivat mullistamaan bisneksiä hieman sivusta ja yllättäen. Hearst on tämän bisneksen ytimessä, niin keskellä kuin olla voi. Sen kiinnostuksen kärjessä eivät ole vanhojen mallien mullistamisen myötä syntyvät uudet hyödyt vaan ancien regimen säilyttäminen, vaikka nyt sitten jonkin teknisen jipon avulla.

Lisää aiheesta:

Valleywag
Paidcontent
Pcworld
Cnet

Posted by Kari at 02.03.09 13:47

Comments

Karde, sä oot *niin* kirjoittava toimittaja.

"Näyttö lienee alkuvaiheessa mustavalkoinen"

Kuvei pitää olla, ja niiden pitää olla värillisiä. Muuten ei lukulaite lukijalle kelpaa.

Posted by: Timo Riitamaa at 02.03.09 14:17

Joo, olen samaa mieltä. Varsinkin kun kyse on *aikakauslehtikustantajasta*, niin onhan se mustavalkonäyttö nyt vähän köpö. Tuossa lienee kyse pitkälti E Inkin tekniikan kehityksestä; sama lafka toimittaa esim. Kindlen näytöt.

Posted by: Kari Haakana at 02.03.09 14:41

Usein käyttöliittymäkeskustelussa unohtuu painetun lehden yksi kilpailuetu: Kontrolli.

Painetussa lehdessä on alku, loppu ja siinä välissä tuttu rakenne. Lukija hallitsee välineen, kun tietää sen rajat ja mekanismit.

Sähköisillä välineillä on muita kilpailuetuja, mutta ei tätä.

Posted by: Miikka Leinonen at 02.03.09 15:42

Tästä viime aikojen ebook-laitteiden tulvasta innostuneena ostin pitkästä aikaa kokeeksi yhden ebookin PC:lle. Ostaessa sai valita formaatin, joten otin PDF:n, että varmasti toimii normaalissa Windows-läppärissä. Pelkkä Acrobat ei lukijaksi kelvannut vaan piti downloadata Adobe Digital Editions softa myös. Ei siinä mitään. Hyvä softa ja todella hyvä lukea sivu kerrallaan 12 tuuman läppäri sylissä. Myös muistiinpanot ja bookmarkit ovat hyödyllisiä.

Se oli niin lupaava kokemus niin kauan kunnes tein PC:n Search-ohjelmalla haun kirjan sisältöön. Eipä onnistunut koska kirja on kopiosuojattu. Se siitä. Ostan seuraavan ebookin kun ne on ilman DRM:ää-

Mutta nuo mainitsemasi lehdet. Niitähän ei välttämättä ole niin suurta tarvetta kopiosuojata koska tieto happanee nopeammin. Voisin aivan hyvin kuvitella lukevani kauniisti taitettuja lehtiä jollain lukuohjelmalla (paitsi Zinio:lla). Mutta lehtien pitää olla taitettu ruudulle, paperiversio ei toimi.

Posted by: Ari Hakkarainen at 02.03.09 16:24

Tästä se lähtee, ja muutos on iso sitten, kun on valmista. Hearstin lukijaan en vielä usko, mutta seuraava tai sitä seuraava osuu. Sanotaan nyt konsulttikielellä, että visio on hahmottumassa.

Seuraavaksi jännitetään, onko liiketoimintamalli "lataa ja lue" vai Ärrän maksullinen hotspot. Itse veikkaan ilmaisjakelua. (Valitettavasti. Printtiaikkarit kun maksavat meikäläisenkin palkan vielä toistaiseksi.)

Posted by: Petteri Numminen at 02.03.09 16:35

Ari, en oikein usko tuohon ilman drm:ää -kuvioon. Aikakauslehdet ovat jo oppineet, että niiden sisältö kelpaa P2P/Napster-tyyliseen levitykseen siinä missä musiikki tai leffatkin. Ja veikkaan, että siihen lukulaitteeseen ei ole tehty mitään normaalia porttia, josta kamaa saisi ulos. Malli on tältä osin siis kopsattu Kindlestä.

Miikan sähköisten välineiden rakenteettomuuden väitteestä en oikein saa kiinni.

Posted by: Kari Haakana at 02.03.09 17:21

Erikoista, että näiden lukulaitteiden yhteydessä puhutaan lähinnä näistä jollain tavoin suljetuista malleista (Kindle, Sony) - joita ei edes saa Suomeen. Toisaalta, iPodkin hallitsi aikansa keskutelua MP3-soittimista, ikään kuin muita laitteita ei olisikaan.

Avoimia, tännekin saatavilla olevia ja näytöltään ekaa Kindleä vastaavia (kyllä, sama toimittaja) ovat ainakin BeBook ja Cybook.

Noista Bebookista on esim. tulossa spekseiltään vastaavasti uutta Kindleä kovasti muistuttava päivitys kosketusnäytöllä ja langattomalla yhteyksillä (wlan *ja* 3g) vielä ennen kesää. Ja nämä laitteet lukevat tosiaan kaikkia mahdollisia formaatteja.

Nykyiseen Bebook-karvalakkimalliinikin olen saamassa lähitulevaiduudessa Kindlen kohdalla kohistun text2voice-ominaisuuden - yksinkertaisesti Linux-pohjaisen firmwaren päivityksenä.

Posted by: Jere Majava at 02.03.09 22:08

Jere, onhan tuossa selvä syy. Esim. Kindle on leimallisesti enemmän kuin lukulaite, se on osa Amazonin luomaa ympäristöä samalla tavalla kuin iPod/iPhone on osa Applen luomaa ympäristöä. Jos Hearst aikoo todella haastaa nykyisen web-pohjaisen journalismin ilmaisjakelun, sen täytyy luoda uskottava boutique-ympäristö Amazonin ja Applen tapaan. Siihen näyttäisi liittyvän olennaisesti suljettu luonne.

Posted by: Kari Haakana at 02.03.09 22:23