« Alaston Britney nai ja pelaa Runequestia Viagra-orgioissa! Katso kuvat! | Main | JSN:n Hyvärinen taas synkkänä »

helmikuu 04, 2009

Ostaisinko toimittajan?

Joidenkin yhdysvaltalaisten sanomalehtiyhtiöiden surkea taloudellinen tilanne on luonut jenkeissä pitkän ja useissa alaa seuraavissa blogeissa edelleen jatkuva keskustelun.

Keskustelua on toki ollut jo pidemmän aikaa, mutta jonkinlainen startti nykyiselle mylläkälle oli Wall Street Journalissa joulukuun lopussa julkaistu mielipidekirjoitus. Kirjoituksessa kolumnisti Paul Mulshine murehti sanomalehtien surkeaa tilannetta. Monien vanhan polven journalistien tapaan Mulshine näkee sanomalehtien tilanteen syynä niiden bisnesmallin romahduksen ja sen syynä taas, kyllä vain, Internetin.

Internetillä ja sen ilmaiseksi jaettavalla journalismilla (tai journalismia muistuttavalla materiaalilla) on toki osuutensa asiassa. Mutta kuten The Atlanticin Michael Hirschorn ja Rejurno-blogin Jane Stevens kirjoittavat, kysymys on pitkälti siitä, että lehtiyhtiöitä (esimerkkinä New York Times) on johdettu huonosti. Ja siitä, että ne eivät ole toden teolla miettineet uusia liiketoimintamalleja, joilla korvattaisiin vanhoja. Poikkeuksiakin toki on.

Liiketoimintamallien miettiminen on useimmille toimittajille tylsää tai pahimmillaan jopa vastenmielistä toimintaa, joka ei oikein sovi toimittajalle. Mutta kuten Mitch Ratcliffe huomauttaa, journalismin etiikka ja journalismin mahdollistava liiketoiminta ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa.

Ja Ratcliffen toinen merkittävä pointti on se, että median innovointi ei voi olla riippuvainen mainostajista, sillä mainostajat eivät halua ottaa riskejä. Innovaation täytyy nousta lukijoiden/katsojien/kuulijoiden tarpeista. Jos tarpeita tyydytetään, maksuvalmiuttakin on. Kyse on siis siitä, että yleisö täytyy uudelleen vakuuttaa siitä, että hyvän journalismin tekeminen maksaa ja on rahan arvoista tavaraa.

Ratcliffe ehdottaa ratkaisuksi eräänlaista yhteisö- tai säätiöjournalismia, jossa toimittajat erikoistuisivat tiettyihin maantieteellisiin alueisiin, hallinnon sektoreihin tai liike-elämän alihin. Yleisö sitoutuisi tiettyihin toimittajiin maksamalla toimittajalle esimerkiksi dollarin kuussa. Tällä maksulla toimittaja siis tekisi hyvää, alkuperäislähteisiin nojaavaa journalismia, joka olisi kaikkien halukkaiden luettavissa netissä. Taustalla voisi toimia säätiö tai yhdistys, joka keräisi varat lahjoituksina ja maksaisi toimittajan palkan.

Ratcliffe itse olisi valmis sitoutumaan taalalla päivässä 40:een hyvää journalismia tuottavaan indie-toimittajaan. Kyllä minäkin; itse asiassa olisin valmis antamaan vähän enemmänkin. Minulta irtoaisi helpolla 20 euroa kuussa hyvälle politiikan toimittajalle. Jos kaltaisiani ihmisiä olisi Suomessa vaikka vain tuhat (veikkaan että on) olisi luvassa sivukulut, työtilat, matkakulut jne huomioidenkin ihan kohtuullinen palkka.

Posted by Kari at 04.02.09 10:16

Comments

Kukakohan olisi valmis maksamaan valokuvasta?

Olisi varsin kummallista, jos lukija joutuisi ostamaan kuvat erikseen. Kuvituskuvilla tai toimittajan omilla otoksilla voi toki yrittää pärjätä, mutta toimittajat joutuisivat melko varmasti palkkaamaan valokuvaajan avukseen.

Posted by: Jani Sourander at 04.02.09 11:49

Tällaiseen (journalistien palkan maksaa tiedonkäyttäjät) tullaan menemään ehdottomasti. Peruslogiikka on hyvin yksinkertainen: on tiedontuottajia ja tiedonkäyttäjiä. Tiedontuottajat sopivat tiedonkäyttäjien kanssa tiedonvälittämiseen liittyvistä asioista (julkaisumuoto, välineet, sisältö, raha yms.) ja homma on siinä. En ymmärrä ollenkaan mihin jatkossa tarvittaisiin nykyisenkaltaisia systeemejä (joissa on 1900-luvulta tuttuja lehtiyhtiöitä, mainostajia, päätoimittajia jne.). Tiedontuottajat tarvitsevat toki erinäköisiä palveluita (työvälineet, julkaisualustan, työtilat, sisällöntuotannon alihankintaa jne.), mutta miksi ne pitäisi liittyä johonkin journalistiseen yhtiöön jolle tiedontuottaja tekee töitä ja jolta ottaa käskyjä?

Kinkkisin paikka on edelleen (ollut koko 2000-luvun) se miten maksu journalistisesta palvelusta/tiedosta siirtyy tiedonkäyttäjältä tiedontuottajallle. Itse ehdotin tähän tietovaluuttaa ( http://visiot.vuodatus.net/blog/793409 ) jo 2007 ja samaa ehdottaisin edelleen (blogi-postauksessa kuvatut yksityiskohdat ovat alkeelliset, mutta periaatteesta olen edelleen samaa mieltä)

Posted by: teroheiskanen at 04.02.09 12:26

Minä olen mukana! kymppi kuussa.

Mutta mikä on minun valtani valita aiheita?

Posted by: Miikka Leinonen at 04.02.09 13:12

Tämä kuulostaa pohjimmiltaan jotenkin tutulta, historialliseltakin.

Joukko valveutuneita kansalaisia kokoaa roponsa yhteen ja alkaa maksaa mielipideaatteen mukaisesta journalismista ja sen levittämisestä yleisölle. Tulojakin piti saada lukijoilta ja mainostajilta. Jotenkin päivälehtimäistä.

Ja samalla peruskaavallahan ovat aina toimineet erilaisten yhdistysten, usein poliittisten, julkaisemat sanomalehdet, joita Suomessakin yhä julkaistaan, joskus muinoin joka maakunnassa useita kilpailevia journalistisia uutisia.

Ja ainahan varakkaat kansalaiset ovat perustaneet sanomalehtiä vapauden, suomalaisuuden, työnväenaatteen näkökulmien journalistiseksi levittämiseksi.

Uutta on se, että nyt me tylsä keskiluokka voisimme 20 € / kk palkata ihan oman poliittisen toimittajan eduskuntaan kaivamaan uutisia, joiden paino- ja jakelukustannukset olisivat käytännössä 0 €.

Itsekin olisin valmis tähän Karin tapaan.

Mielenkiintoisin kysymys tässä on mielestäni se, että onko uutisjournalismissa painopiste siirtymässä kaupallisen toiminnan suunnasta voittoa tavoittelemattomaan suuntaan?

Posted by: Matti Lintulahti at 04.02.09 15:34

En sano, että olisin laskenut jotain tollaista, mutta kuitenkin:

1) mikä on kynnyshinta, jonka maksaminen on riittävän helppoa ihmiselle? 10 euroa kuussa? 1 euro kuussa?

2) entä jos koko ajan pelkää, että joku lopettaa maksamisen, ts. haluan kestotilaajia, minkä jälkeen palataan kohtaan 1, mutta summa on moninkertainen (ts. mikä on yksittäisen maksun kynnyssumma)

3) entäs ei-valtakunnalliset toimittajat?

4) entä jos joku saa niin paljon nimeä, että se laittaa osan rahasta toiselle toimittajalle, ts. rahat ei menekään enää yksilölle? Vaikuttaako se maksamisen mielekkyyteen

5) jos kaikki ois helppoo, miksei sitä ole jo tehty?

Posted by: OlliS at 04.02.09 19:21

Periaatteessa mielenkiintoinen idea.

Harjoitetaanpa hieman laskentoa.

Tehdään osin arvioon perustuva oletus, että toimittajan palkka + kaikki sivukulut (eli palkka + työantajamaksut, toimitilat jne. jne.) tarkoittavat n. 5000 €:n kuluerää kuukaudessa.

Tästä seuraa se, että 1000 aktiivista kansalaista saa 20 €:n sijoituksella palkattua noin 4 politiikan toimittajaa.

Riittääkö se moniarvoisen ja -puolisen poliittisen journalismin toteutumiseen? Epäilen.

Nyt n. 20 €:n sijoituksella per kuukausi saa tilattua HS:n, missä on töissä enemmän politiikan toimittajia kuin tuo 4. Eli vielä tuolla määrällä hanke ei kannata.

Politiikan toimittajia on Politiikan toimittajat ry:n jäsenistöstä laskien Suomessa tällä hetkellä noin 150 kpl. Toki kaikki heistä eivät uudessa järjestelyssä olisi enää mukana matkassa.

Jos edelleen sivukuluineen oletetaan tuo 5000 €/kk kustannukseksi yhdestä ammattitaitoisesta politiikan toimittajasta, pitäisi 150 toimittajan palkkaamiseksi per kuukausi kerätä 20 €:n maksuja yhteensä 37500 henkilöltä.

Se taas on kohtalaisen pieni määrä suhteessa siihen mikä on esimerkiksi HS:n kokonaislevikki eli 419 791.

Tahtoo siis sanoa sitä, että tuo 1000 ei riitä, mutta perusideassa saattaa hyvinkin olla ideaa. Itse olisin valmis lähtemään 20 €:n kuukausipanostuksella sijoittamaan sopivan politiikan toimittajapoolin rahoitukseen. En siis rahoittamaan yhtä toimittajaa.

Näin siksi, että en halua pelkästään sellaisia poliittisia uutisia, joita toivon näkeväni, vaan sellaisia, mistä oikeasti on kerrottavaa. Ja sen arvioinnin jätän toimittajille.

Posted by: Vaiheinen at 04.02.09 22:24