« Valtion tiedonjulkistamispalkinto Matti Nikille? | Main | Hyvärisen avauksista, osa 1,5 »

marraskuu 19, 2008

Hyvärisen avauksista, osa 1

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen käytti lähes koko JSN:n 40-vuotisjuhlissa viime viikolla pitämänsä puheen Internet-keskusteluille. Puheessaan ja jälkikommenteissaan Hyvärinen on täsmentänyt sanomisiaan ja ehdottanut erityisen nettivaltuutetun toimen perustamista. Nettivaltuutetun toimiston johdolla tehtäisiin myös erityisesti nettiin tarkoitetut käytössäännöt.

Eettisiä säännöksiä ja niistä lausuntoja antavia elimiä on erilaisilla ammattialueilla: esimerkiksi toimittajilla, lääkäreillä, mainostajilla, psykologeilla ja juristeilla. Netissä kirjoittamista tai muuta ns. sisällöntuotantoa ei kuitankaan rajaa ammatti tai koulutus; sitä ei itse asiassa rajaa juuri mikään (paitsi erilaisten nettipalvelujen tuottajien omat käyttösäännöt, mutta se onkin eri asia). Lainsäädäntöä täydentäviä ja lainsäädäntöä täsmällisempiä eettisiä sääntöjä, joiden voisi katsoa sitovan ketä tahansa kansalaista, joka silloin tällöin harjoittaa jotain laillista toimintaa, ei ole. Tai ainakaan itse en sellaisia tiedä.

Hyvärinen perusteli eettisten sääntöjen tarvetta vertaamalla tilannetta autoilun alkuaikoihin: "...autoilulle luotiin liikennesäännöt vuosia sen jälkeen kun menopelit oli startattu tien päälle". Väitän, että autoanalogian käyttäminen lähes asiassa kuin asiassa tarkoittaa sitä, että konkreettista asiaa ei ole. Niinpä käytän moottoripyörävertausta.

Moottoripyöräilijöillä on tapana tervehtiä vastaantulevia pyöräilijöitä. Tien reunalle pysähtynyttä, pyörää rassaavaa kanssaharrastajaa on myös tapana pysähtyä auttamaan. Nämä tavat eivät kuitenkaan velvoita ketään: ei ole olemassa moottoripyöräilyvaltuutettua, joka valvoisi moikkaamista ja katkenneiden ketjujen kanssa pulaan joutuneen moottoripyöräilijän avun saantia. Moottoripyöräilyvaltuutettua ei tarvita, koska moottoripyöräilijää liikenteessä koskevat liikennesäännöt, joita poliisi valvoo. Sosiaalinen käytös taas on sosiaalista käyttäytymistä, joiden kirjoittamattomia sääntöä joko noudatetaan tai ei noudateta; seuraukset ovat sosiaalisia ja kukin toimija kantaa ne itse.

Voisi ajatella, että moottoripyörävaltuutetulle olisi suurempi tarve kuin nettivaltuutetulle. Moottoripyöräilijä saattaa vastuuttomalla toiminnallaan aiheuttaa merkittävää fyysistä vahinkoa. Nettiin vihatekstiä suoltava demagogi aiheuttaa lähinnä henkistä pahoinvointia, joskin välillisesti (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan) taitava trollipeikko voi toki saada aikaan fyysistäkin vahinkoa. Mutta tällöin kyse on jo lain rikkomisesta, joka on poliisiasia; tällaiseen toimintaan valtuutetun toiminta olisi liian loivaa, samalla tavalla kuin moottoripyörävaltuutetun nuhteet moottoripyöräilijän aiheuttamassa kolarissa.

A-talkissa (linkki toiminee jonkin aikaa) Hyvärinen perusteli valtuutetun tarvetta jotenkin niin, että se voisi vähentää tarvetta oikeusjuttuihin. Idea olisi siis samantapainen kuin JSN:llä, jonka keskeinen idea on toimia puskurina, estää journalismin harjoittajien ja kustantajien joutuminen turhan usein leivättömän pöydän ääreen.

Itse en ymmärrä tällaista tarvetta. Ymmärtäisin sen, mikäli meillä olisi jokin lainsäädännöllinen ongelma, jonka seurauksena suuri määrä kansalaisia olisi joutunut tai joutumassa oikeuteen perustuslaillisen oikeutensa (väärin)käyttämisestä. Mutta tällaista tilannetta ei kai ole? Oikeuteenhan on toki jouduttu muun muassa Ruusus-tapauksessa, ja turpaan on tullut niille, jotka ovat käyneet asiattomuuksia kirjoittamassa. Eli: jos nettivaltuutettu olisi ollut Ruusus-casen aikana olemassa, olisiko siitä seurannut valtuutetun nuhtelut kirjoittajille ja oikeuteen ei olisi menty? Ja olisiko tämä sitten ollut oikein tai enemmän oikein? En tiedä, joten kysyn.

Nettikirjoittelun näkeminen yhteismitalliseksi journalismin kanssa on se peruserhe, josta Hyvärisen ehdotus valtuutetusta lähtee. Irkkaaminen, bloggaaminen, chättäily, Jaikun käyttö tai Facebookin tai Linkedinin statusviestit eivät lähtökohtaisesti ole journalismia, vaikka ne ovat tietyssä mielessä julkaisemista. Kaikkein eniten verkkokeskustelut ovat juuri sitä, keskustelua. Olen lainannut David Weinbergeriä tässä asiassa aiemminkin, mutta lainaan uudestaan , koska se näyttää olevan tarpeen (katso alkuperäinen juttu kokonaisuudessaan):

"Blogging is more like a conversation, and "you can't develop a code of ethics for conversations," said David Weinberger, a prominent blogger and research fellow at Harvard's Berkman Center for Internet and Society. "A conversation with your best friend would become stilted and alienating.""

Erityisen kökköä on muuten mielestäni se, että Hyvärinen ehdottaa nettivaltuutetun toimea ainakin osittain valtiolliseksi. Valtiollinen, kansalaisten perusvapauksiin kuuluvan sananvapauden käytön hyväksyttävyyttä seuraava ja siitä suosituksia tai "päätöksiä" antava valtuutettu on ajatuksena niin ruma, että puistattaa. Voin kuvitella huudon, joka syntyisi, jos JSN:ää esitettäisiin esimerkiksi opetus- tai oikeusministeriön rahoitettavaksi ja tätä kautta ministeriön kontrolliin.

Osa 2 piakkoin, aiheena nimi ja nimimerkki.

Posted by Kari at 19.11.08 22:01

Comments

Viittaan Kemppiseen.
Kunnianloukkaus pitäisi poistaa kokonaan laista.
Mitä kunniaa on ihmisellä, joka perää sitä oikeudessa. Oikeastaan mikän ei alenna ihmistä yhtä alas, kuin se että hänen kunniallaan olisi hinta, jonka joku oikeus voisi määrittää

Posted by: Petja at 19.11.08 22:38

Haastattelin Hyväristä Fifiin.

Jutussa sitä ei lue, mutta kysyin häneltä alkajaisiksi, mihin hän rinnastaa nettikirjoittelun, journalismiinko. Se nimittäin tosiaan selittäisi osan näistä näkemyksistä, jotka vaikuttavat siltä, ettei hän juuri tunne puheena olevaa välinettä, nettiä. Mutta ei, kyllä hän rinnasti sen lähinnä suulliseen keskusteluun, jota käydään toreilla ja ravintoloissa, ei pitänyt niitä yhteismitallisena.

Kaavailemansa elimen osittaista valtiorahoitteisuutta hän perusteli sillä, että homma säästäisi poliisin ja oikeuslaitoksen vaivaa.

Sain käsityksen, että ehdotettu nettivaltuutettu olisi pikemminkin vapaaehtoisesti järjestelmän piirissä oleville eräänlainen laadun tae, eikä ylhäältäpäin tuleva pakollinen kontrollijärjestelmä. Ihan hauska idea, mutta
a) sille ei ole tarvetta ja
b) tämä perinteisestä mediasta kopioitu idea ei vain istu nettimaailmaan. Se on mahdoton toteuttaa niin, että siitä olisi juuri kenellekään juuri mitään iloa.

Posted by: Jukka H. at 19.11.08 23:17

Sen verran on viime aikoina sananvapauden suuta tukittu, että suosittelen kaikkia pitämään mielipiteensä tiukan anonyymeinä. Eihän tässä enää mistään uskalla omalla nimellään puhua, vaikka rikollisuuteen ei olisi syyllistynytkään.

Posted by: Savitassu at 20.11.08 01:20

On jännää huomata, miten tälle vanhalle sukupolvelle internet on kuin tiedotusväline, jonka jäsenet ovat journalisteja, jos jotain kirjoittavat, ja päätoimittajavastuu pitäisi olla.

Tätä näkemystä toisti tiistai-iltana voimakkaasti Lehtiyhtymän pomo ja kansanedustaja Eero Lehti (kok), joka peräsi internetille vastaavaa toimittajaa.

Lehti intti moneen kertaan, että kun sanomalehdelläkin on vastaava toimittaja, myös ettifoorumeilla on oltava sellainen.

Posted by: Tero Lehto at 20.11.08 08:41

JukkaH, tuo haastattelu oli toistaiseksi paras lukemani/katsomani juttu aiheesta. Kiitoksia siitä.

Posted by: Kari Haakana at 20.11.08 11:01

Hyvärisen koko mielipiteessä, joka hänelle toki sallittakoon, eniten häiritsee se totaalinen puurojen ja vellien sekaisin olo. Mennen jopa siihen, että yritti väittää että sensuuri ei ole sensuuria. Kyllä sensuuri on sensuuria, eri asia tyystin on sitten se, että onko kaikki sensuuri pahasta. Jos siihen keskusteluun ei haluta mennä, niin ei siitä pääse eroon määrittämällä käsitteitä uusiksi ja päälaelleen.

Posted by: Kriisi at 20.11.08 17:17

Toimittajan pitää kirjoittaa juttunsa niin, että Perähikiän töllimuorikin sen ymmärtää. Nyt vain Perähikiän töllimuori kirjoittaa juttuja itse, mikä on tietysti vallan hirveää. Vielä hirvempää on, jos muorin horinoissa satuttaisiin esimerkiksi pelkistämään vallankäytön nurjia puolia ruohonjuuritasolla - asioita, jotka perinteisen median olisi pitänyt havaita ja raportoida.

Suomi on kuin lasten lelulaatikko, jonka kannessa on erimallisia rekiä. Jos jokin palikka ei sovi johonkin valmiista rei'istä, niin Suomi – tai ainakin ns. perinteinen media – saa verensyöksyn. Sitten sorvataan joko palikkaa tai uusia rekiä, ja kestää tolkuttoman kauan tajuta, että vääränmuotoisen palikan saa laatikkoon, jos vain älyää nostaa kantta.

Posted by: minimaali at 21.11.08 02:47

"Itse en ymmärrä tällaista tarvetta. Ymmärtäisin sen, mikäli meillä olisi jokin lainsäädännöllinen ongelma, jonka seurauksena suuri määrä kansalaisia olisi joutunut tai joutumassa oikeuteen perustuslaillisen oikeutensa (väärin)käyttämisestä. Mutta tällaista tilannetta ei kai ole?"

Mutta meillähän on juuri täsmällleen tälläinen tilanne. Viimeisimmän tekijänoikeuslain muutoksen jäljiltä arviolta enemmistö alle 35-vuotiaista netinkäyttäjistä syyllistyy laittomuuksiin toimiessaan tavalla, joka voidaan perustellusti nähdä sananvapauden käyttämiseksi (*).

En tosin kyllä nyt keksi mitään epäuskottavaakaan skenaariota jolla jokin itsesäätelyelin voisi tässä jotenkin auttaa.

(*) joskin perustellusti voidaan olla myös toista mieltä.

Posted by: Otso at 21.11.08 23:27

Minimaali kirjoitti: "Toimittajan pitää kirjoittaa juttunsa niin, että Perähikiän töllimuorikin sen ymmärtää."

Tuossa olet kyllä ymmärtänyt jätain pahasti väärin. Medioita ja toimittajia on kovasti erilaisia.

Minun ei tarvitse ymmärtää autolehteä, prosessorilehteä tai lääkäreiden ammattilehteä, vaikka jutut olisi tehty miten korkealuokkaisesti tahansa. Osa jutuista voi olla suunnattu kenelle tahansa, mutta ei kaikkea.

Posted by: Tero Lehto at 22.11.08 14:30

Vanha toimittajien ohjeistus kyllä muuten on - jopa meille kolkytjotaineille sitä on taottu - että pitää kirjoittaa niin että se mummokin ymmärtää - erikoisalat ja välttämätön jargon toki huomioon ottaen.

Ei alan hardcore-harrastajankaan periaatteessa tarvitsisi edes alan hardcore-lehteä lukiessaan kuin poikkeustapauksissa tinkiä jäsennellystä, johdonmukaisesta ja mahdollisuuksien rajoissa yleiskielisestä tekstistä vaikka hardcore-sisäpiirin dekryptausavaimen omistaisikin.

Rankimpia blogaajien lokeroijia tuntuvat olevan ihan hesaritason yleisjournalistit, joten eipä kai moni edes koe tulevansa vaikkapa Tuulilasin toimittajien dissaamiksi ja keskustelu pyörinee lähinnä ne allrounderit mielessä. Tai, no, minulla mielessä ainakin.

Aijoo hups, taisin unohtaa kateelliset ja kostonhimoiset musiikkitoimittajat. Aina saa varoa, ettei saa kontrapunktista.

Posted by: Kriisi at 23.11.08 02:29

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)