« Viesti linjanvetäjältä | Main | Flickr-videokokeilu »

huhtikuu 08, 2008

Sata kommenttia Parisista

On pitänyt kiirettä. Blogia ei ole ehtinyt päivittää eikä vieraita blogeja lukea, juurikaan.

Nyt tuli sellainen reikä, että ehdin käydä vilkaisemassa HS:n online-toimituksen blogia. Jukopliut! Melkein sata kommenttia Pauliina Grönholmin merkintään, joka käsitteli HS:n (väitettyä) viihteellistymistä.

Itseäni ihmetyttää se, että jengi jaksaa ottaa kommenttiosastolla ilmeneviä kierroksia HS:n aihevalinnoista ja painotuksista. Mistä se kertoo? Ja miten nämä ihmiset ilmeisen toistuvasti jaksavat käydä lukemassa julkaisua joka ei heitä kiinnosta ja vielä sen jälkeen jaksavat valittaa siitä, miten julkaisu kirjoittaa asioista, jotka eivät heitä kiinnosta? Vaihtoehdoista HS:lle ei ole puutetta, verkossa sen paremmin kuin printissäkään.

Miksi valittajat eivät yksinkertaisesti hylkää Hesaria? Ovatko lukijat kuitenkin nauliutuneet lehteensä? Eikö lehdestä malteta päästää irti, vaikka se ei vastaa idealisoitua kuvaa 30 vuotta sitten ilmestyneestä lehdestä, joka julkaisi pelkästään Tärkeitä ja Vakavia uutisia?

Grönholmille täytyy joka tapauksessa nostaa hattua. Kysymyksiin vastataan ja asioita kommentoidaan blogissa esimerkillisesti.

Posted by Kari at 08.04.08 15:20

Comments

Ehkä aika moni irtautuukin?

Itse luin hesaria oikeastaan siitä asti kun opin lukemaan (eli siinä noin 80-luvun puolen välin jälkeen). Eikä siitä ole montaa vuotta kun tuntui aika mahdottomalta edes kuvitella tilauksen lopettamista. Varmasti pitkälti johtuen juuri tottumuksesta ja tietyllä tavalla siitä, että ko. lehti on "aina" kuulunut omaan elämään + tietenkin myös siitä, että sisältö on tuntunut fiksulta.

Joskus viime kevään/kesän tienoilla kuitenkin lopetin. Pääsynä oli juuri pitempiaikainen ärsyyntyminen siitä, että minusta tuntui, että lehti on sekä viihteellistynyt liikaa että toimittajien jutut menivät muutenkin enemmän mutu- ja minä keskiössä -suuntaan. Aikansa odotti ärsytyksens aiheen / tunteen muuttuvan, mutta kun se ei muuttunut, poistuin itse.

Joten ehkäpä, ehkäpä ko. valittajat valittavat juuri sen tunne- ja brändisiteen vuoksi aikansa, ja poistuvat sitten. Tai sitten mukautuvat uuteen, todelliseen tai väitettyyn, linjaan.

* * *

Sitä en osaa sanoa, kuinka oikeasti on viihteellistymisen kanssa tai ei, tai vaikka olisi, niin onko se yleisesti parempi kuin huono, mutta siltä se omalla kohdalla tuntui, ja siihen se tilaus myös jäi.

Posted by: Eero at 08.04.08 16:31

Minusta huoli olisi ymmärrettävämpi, jos olisimme jotenkin lakanneet tai edes uhanneet lakata julkaisemasta niitä Tärkeitä ja välillä Vakaviakin uutisia. Ja sitä ei sentään onneksi huomispäivänä ole tapahtumassa. Emme me jätä kirjoittamatta vaikka Tiibetistä siksi, että kirjoitamme myös Parisin vierailusta kaupunkiimme. Jos jättäisimme, olisi syytäkin olla raivoissaan.

Ja sen verran pitää vielä lisätä, että vaikka päätökset isoista linjauksista tehdäänkin journalistisin perustein ja toimituksessa, tällainen närkästynytkin lukijapalaute on meille erittäin arvokasta. On erittäin terveellistä nähdä välillä mikä lukijoita oikeasti jaksaa kiihdyttää.

Posted by: Maija Aalto at 08.04.08 16:47

Mulle käy noin kerran kuukaudessa niin, että rss-lukijassa ei ole edellisen illan jäljiltä mitään jännää odottamassa ja duunissa vallitsee aivokuolema (johtuu useimmiten kahden viikon välein tapahtuvasta inboksin täysraivauksesta) ja pitää välillä tehdä jotain ennen kuin saa itsensä tarttumaan seuraavaan asiaan. Niinku kirjoittaa hesarin keskusteluun.

Posted by: Timo Riitamaa at 08.04.08 17:29

Maija Aalto: "Emme me jätä kirjoittamatta vaikka Tiibetistä siksi, että kirjoitamme myös Parisin vierailusta kaupunkiimme."

Jostainhan se Paris-uutisointi on kuitenkin pois. Aina. Missään ei ole pohjatonta kaivoa, josta voisi ammentaa loputtomasti toimittajia ja työtunteja.

Silti minusta on kiintoisaa huomata, että ihmiset pitävät Hesarista niin paljon, että he yrittävät vaikuttaa julkaisupolitiikkaan purnaamalla ennemmin kuin lopettavat tilauksen.

Posted by: Tuomo at 08.04.08 19:53

Ehkä on hyvä tarkentaa, ettei minusta yksittäinen Paris tai vastaava juttu vaikuta varsinaisesti yhtään mitään. Esim. henkilökohtaisesti painoi eniten se, että pitemmän ajanjakson jälkeen minusta tuntui koko ajan vahvemmin, että lehden yleistaso oli heikentynyt/heikentyi - ainakin verrattuna siihen mitä itse kaipasin tai halusin. Tämän myötä hesari ei enää myöskään tuntunut sellaiselta lehdeltä, josta kannattaisi maksaa.

En usko, että kyse on lähimainkaan jokasen purnaavan tai tilauksen lopettavan kohdalla niinkään huolesta tai raivosta, vaan siitä ettei tuotteen koeta enää vastaavaan omaan tarpeeseen tai vastavuuden olevan lipumassa "jonnekin kauas". Vahva brändisidos antaa aikaa ja jopa paljon anteeksi, mutta ei välttämättä loputtomiin. Tietenkin voin tietenkin puhua vain omasta ja joiltain osin lähipiirin puolesta.

Joskus voi tietenkin olla, että vanhoista purnaajista (näitähän aina riittää) ei kannata liikaa välittää, vaan kannattaa purjehtia rohkeasti eteenpäin valitulla kurssilla. Joskus taas välttämättä ei.

Posted by: Eero at 08.04.08 20:47

Hyvä kysymys tuossa Haakanalla eli miksi viihteellistymisestä valittajat eivät yksinkertaisesti hylkää Hesaria, vaan ottavat asiaan voimallisesti kantaa?

Ehkä siksi, että maan johtava päivälehti koetaan joka tapauksessa instituutioksi tavalla tai toisella ja ehkä jonkun mielestä siksi, että mieluummin yritetään vaikuttaa siihen linjaan kuin luovutetaan.

Itse olen luopunut Hesarin tilaamisesta jo vuosia sitten, koska huomasin lukevani tämän päivän uutiset tänään netistä ja niistä "taustoittavista" jutuista en juuri vakuuttunut. Lisäksi hinta suhteessa ulos kannettavaksi jäävään mainosmäärään otti kuuppaan.

Siinä on pointti, että sen Parisin perässä juokseminen on toimituksessa aina jostain muualta pois, koska tuskinpa Hesarissakaan toimittajien määrä lisääntyy silloin kun joku irtojulkkis saapuu kaupunkiin. Vai?

Kokonaan toinen kysymys kuvaakin sitten tätä viihteellistymistä eli mitä muuta tämä Paris on tehnyt päästäkseen Hesariin kuin tullut stadiin olemaan julkkis? Ja siis olemaan jälkikäteen mitattuna kyseisen päivän luetuin artikkeli Hesarissa (jos siis juttua ei olisi edes tehty, niin tuskinpa olisi lukijoiden suosikki). Minusta olennainen kysymys (sinänsä joutavanpäiväisessä yksittäistapauksessa) on se toimituksellinen peruste, millä kyselien Paris valittiin eli riittikö siihen pelkkä oletettu suosio?

Posted by: Vaiheinen at 08.04.08 21:42

Ehkäpä "valittajilla" - loistava sananvalinta - on muitakin mahdollisuuksia kuin valita musta tai valkea.

Mitä ihmeen yksimielisyysrintamaa sinäkin nyt rakennat? Hesarin taakse?

Posted by: Sedis at 08.04.08 22:17

Ad Eero:

Ainakin tänään tiistai-iltana Hesarin Paris Hilton -juttu on viikon luetuin artikkeli Hesarin nettisivuilla.

Onko yleisö tyhmää? Pitäisikö Hesarin tehdä tarkoituksella lukijoiden kiinnostuksesta poikkeavia valintoja?

Minä en tiedä vastausta. Uusi Suomi ui ehkä jotenkin vastavirtaan suhteessa tähän kepeyteen, mutta Hesarilla on liki miljoona eri selainta viikossa ja Usarilla satatuhatta. Voiko kaksi miljoonaa silmää olla väärässä?

Minusta mikään lehti/mediabrändi ei voi olla loputtomiin pahasti eri mieltä lukijoidensa kanssa. Hesari keventää, mutta kun katsoo luetuimpia juttuja, kevennys on pätevästi perusteltu ratkaisu. Nyt on viihteellistämisen aika, heiluri palaaa toiseen suuntaan sitten ajallaan.

Posted by: Petteri at 08.04.08 22:34

Onkohan tämä "kääk, media viihteellistyy" sama reaktio jonka jotkut yli 30-40 vuotiaat kokee kun kritisoivat nuorisoa joka "aina vaan laiskistuu"?

Posted by: pni at 08.04.08 22:39

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)