« Uusi Suomi ei ole ihan huono | Main | JSN:n tulevaisuus ja toiset näkökulmat »

lokakuu 17, 2007

Täytä velvollisuutesi (tai koiralle käy huonosti)

koira.jpg


Poynterissa on viime aikoina väännetty kättä Roy Peter Clarkin kirjoituksesta, jossa kerrotaan toimittajilla olevan moraalinen velvoite lukea paperilehtiä. "Velvollisuutesi journalistina ja kansalaisena on lukea sanomalehtiä - paino sanalla lehtiä, ei pikseleitä."

Clarkin mukaan velvoite on olemassa, koska lehtien kustantajat eivät ole vielä(kään) kehittäneet liiketoimintamallia, joka mahdollistaisi (joidenkin, parhaiden) paperilehtien tasokkaan journalismin tuottamisen online-puolella. Kunnes malli keksitään, täytyy pitää hengissä sitä mallia, joka on olemassa, jotta pidetään hengissä journalismi.

Suuri osa kirjoitusta kommentoineista kirjoittajista (merkittävä osa ilmeisesti media-alan ihmisiä) missaa iloisesti tämän pointin ja keskittyy lähinnä todistelemaan sitä, kuinka hip ja pop he ovat, koska heillä on Applen uusin kännykkä ja paperi on niin valistusaikakausi (kärjistys omani).

Amy Gahran laajentaa omassa kirjoituksessaan velvoitetta toiseen suuntaan. Gahranin mukaan toimittajilla on yleisemmin velvollisuus syödä omaa koiranruokaansa, kuten amerikkalaiset hauskasti sanovat. Eli toimittajan pitäisi käydä läpi vähintään oman organisaationsa tuottamaa digitaalista sisältöä: podcasteja, blogeja, foorumeja ja mobiilisisältöä. Ne pitäisi tuntea yhtä hyvin paperisisältö ja sen toimintatavat:

Nämä toiminnot eivät ehkä vielä tuota merkittävästi rahaa mutta ne ovat toimialasi tulevaisuus. Jos haluat työnantajasi pysyvän hengissä ja maksavan sinulle palkkaa, on SINUN TEHTÄVÄSI miettiä, mitä yhtiösi tekee väärin. Sitten voit tarjota rakentavia ehdotuksia ja uusia vaihtoehtoja kokemustesi pohjalta.

Kauniisti ajateltu. Olen samaa mieltä. Ja tiedän, että tämä ei onnistu, useinkaan.

[Vähän höyryä:

Otan tähän nyt yhden konkreettisen esimerkin. Eräässä... mmh, Euroopan suurimpiin kuuluvassa mediayhtiössä toimittajat eivät voi syödä esimerkiksi mobiilikoiranruokaa. Syynä on se, että toimittajien puhelinliittymistä on napsaistu datasiirto poikki. Siinähän sitten opettelet uudenlaisia mobiilin uutisbisneksen muotoja ja osallistut digitalkoisiin. Mikä Jaiku?

Toinen lempiesimerkkini on työasemien vakiointi. Kone, johon ei voi asentaa uusia ohjelmia, on lähtökohtaisesti rampa. Kun vakiointi vielä tehdään niin tiukasti, että esimerkiksi Itunesin tapaista ohjelmaa ei saa koneeseen edes esimihen siunauksella ja asiallisella perustelulla, ollaan jo sellaisessa työpaikassa, josta pitäisi pikaisesti pyrkiä pois. Mainittakoon, että tässä ei ole kysymys omasta työpaikastani.

Höyry seis.]

Clarkin kirjoitusta suoraan kommentoi Poynterissa omalla kirjoituksellaan myös Rich Gordon. Gordonin kirjoitus käsittelee Clarkin ydinajatusta journalismin tuottamisen kalleudesta ja webin olemattomista tuotoista muille kuin kaikkein suurimmille toimijoille. Tiiviste: "Tarvitsemme journalismia, jota voidaan tuottaa pienemmin kustannuksin, mutta joka silti vetää paljon liikennettä". Se on siinä se.

Yksi Gordonin pelastusrenkaista on tietokantajournalismi, josta esimerkkinä hän esittää One vote under God -projektin. Ihan mallikas projekti on kyllä se. Ironia piilee siinä, että kyseessä ei ole kaupallinen projekti vaan osa isompaa kahden säätiön rahoittamaa hanketta.

Kuva: National Lampoonin kansi tammikuulta 1973.

Posted by Kari at 17.10.07 13:59

Comments

Haaste

Posted by: Petja at 17.10.07 18:30

Gordon ja Gahran tuntuvat missaavat erään olennaisen pointin; ei riitä että luetaan omaa lehteä. Muita lehtiä lukiessa saa käsiinsä (oletettavasti) verifioitua tietoa, mikä ei netissä tosiaankaan ole itsestäänselvyys. Jopa uutiset ovat (tai ainakin tuntuvat) saman lehden nettiversiossa kevyemmiltä (viihdearvo, sisältö, luettavuus, säilyvyys, jne).
Pelkkä oman lehden lukeminen kuulostaa aika sisäsiittoiselta. Jo eri lehtien erilaiset näkökulmat ja lainaukset laajentavat lukijan näkemystä, jonka luulisi etenkin toimittajalle olevan ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi voi saada vihjeitä ja vahvistuksia nettihuhuille ja muille aavisteluille.

Asiaan mitenkään suuremmin liittymättä jotenkin kyllä kaipaisi suomalaisiin lehtiin vähän tutkivampaa otetta. Eli voitaisiin lopettaa Reutersin ja STT:n (jne) uutisten, sekä tiettyjen moninaisten tahojen lehdistötiedotteiden, suora kopioiminen ja alkaa kyseenalaistaa, haastatella ja kaivaa. Sekä tietenkin samalla tehdä "miksi ei"-tyyppisiä yhteiskunnallisia ja yleisiä kannanottoja (ehdotuksia, ajatuksia, jne) laatikoiden ulkopuolelta ja kaikista poliittisista ja epäpoliittisista ilmansuunnista. Siinä nimenomaan printtimedian vahvuus pitäisi olla digitaaliseen verrattuna.
Ja miksei sitten voisi olla jotain valistavia artikkeleita, joissa ei välteltäisi ja yleistettäisi niinkuin yleensä, koska joko toimittaja ei ymmärrä tai koska kaikkien pitää jaksaa se lukea, vaan ihan vain laitettaisiin brutaalisti perustelua perustelun perään ja taustaa taustan alle niin paljon, että käteen jäisi oikeasti jotain mahdollisesti hyödyllistä.

Posted by: Jeps at 17.10.07 18:59

Jeps: oman lehden lukeminen ei suinkaan ole mikään itsestäänselvyys. Itse asiassa melkein päinvastoin. Muistelen hämärästi sellaista tarinaa, että jossain toimituksessa oli kovasti väännetty kättä siitä, että kuinka paljon työaikaa saa/pitää käyttää oman lehden lukemiseen aamupalaverin palautemöyhintää varten.

Jos ollaan ihan tarkkoja, niin Gordon ei puhu omasta lehdestä vaan lehdistä yleensä. Gahran puhuu oman organisaation tuotoksista, mutta hänellä onkin hieman eri pointti eli toimittajien usuttaminen ottamaan nykyistä aktiivisempi rooli näiden tuotteiden tuotekehityksessä.

Petja: kiitos, mutta passaan.

Posted by: Kari Haakana at 17.10.07 21:01

Työasemien vakiointi ja IT-osastojen ylivalta sucks! Yhdessäkin nimeltä mainitsemattomassa paikassa pitäisi astua verkkopedagogiikan eturiviin, mutta onko lupa käyttää juuri muuta kuin suljettua oppimisalustaa? No ei.

Posted by: Sun äitis at 17.10.07 22:02

Minusta ainakin on hyödyllistä seurata toisten medioiden juttuja, olivat sitten netissä tai paperilla. Kilpailijoiden jutuista näkee, että muutkin osaavat tehdä hyviä juttuja. On hyvä, ettei luule itsestään liikoja.

En näe kauhean suurta eroa siinä käytännössä, kumpaa seuraa. Useimmilla on samat jutut. Se vaihtelee, julkaistaanko tekstit ensin netissä vai paperilla.

Kiinnostava on seurata sitäkin, että jotkut julkaisevat netissä ensin STT-jutun ja seuraavana päivänä itse hankitun lisämateriaalin kanssa.

Pidän myös Taloussanomien tavasta, jossa webissä julkaistun uutisen ohesta tuodaan paperilehden juttuun lukijakommentteja. Ne laajentavat juttujen näkökulmia samalla tapaa kuten toimittajien kommentit ja näkökulmat.

Posted by: Tero Lehto at 20.10.07 11:38

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)