« Tissit eivät kelpaa ruotsalaisille | Main | Nimistä ja nimityksistä »

lokakuu 31, 2007

Päällekkäin

Tänään on siis HS:n Minne mennä tännä -palstallakin puffattu Suomen Antropologisen Seuran keskustelutilaisuus, jota ajattelin mennä seuraamaan.

Harmillisesti samaan aikaan eli tänään klo 19 Päivälehden museossa järjestettäisiin kiinnostavan oloinen keskustelutilaisuus. Lainaus:

Vaihtoehtomedia — onko sitä, ja jos on, mille se on vaihtoehto?

Ny Tid -lehden päätoimittaja Patsy Nakell, juuri Vuoden laatulehtipalkinnolla palkitun Liberon päätoimittaja Marcus Floman ja Z-lehden päätoimittaja Sari Virtanen

käyvät dialogia siitä, mikä on niin sanotun vaihtoehtomedian luonne, merkitys ja agenda tiedotusvälineiden omistuksen keskittyessä, sähköisyyden vallatessa alaa ja kuluttajan valinnanvapauden kaventuessa sarjaksi virtuaalisia brändi-identiteettejä.

Ovatko vaihtoehtoiset lehdet ja tiedotusvälineet uudenlaisia yhteisöllisyyden rakentajia valtamedian muuttuessa yhä samanlaisemmaksi? Millainen media saavuttaa vaihtoehtoisuuden statuksen ja miten siitä pidetään kiinni? Ovatko vähäiset tekemisen resurssit ainut tae omintakeisuudesta? Entä tapahtuuko tulevaisuuden vaihtoehtomedia väistämättä vain verkossa?

Keskustelua käydään näyttelytilan rakennetussa vaaleanpunaisessa nyrkkeilykehässä. Keskusteluun johdattaa Kultin toiminnanjohtaja Jussi Förbom.

Olen aiemminkin kohkannut siitä, että vaihtoehtomedian tai mielipidelehtien/kulttuurilehtien tekijät hukkaavat mielettömästi mahdollisuuksia sivuuttaessaan verkon. Rakenteellisia ja osaamiseen liittyviä esteitäkin asiassa varmasti on, mutta useammassa tapauksessa luulen ongelman liittyvän siihen, että paperilehdellä on lehden tekijöiden mielessä edelleen status, jota verkkojulkaisulla ei ole. Se lieneekin ainoa paikka, josta tällainen statusero enää löytyy.

Mutta siis harmi, että nämä menevät päällekkäin. Ehkäpä menen ensin kuuntelemaan antropologeja ja siirryn sitten Luddalle, mikäli antropologit eivät pysty pitämään kiinnostustani yllä.

Posted by Kari at 31.10.07 10:52

Comments

paperilehdellä on lehden tekijöiden mielessä edelleen status, jota verkkojulkaisulla ei ole
On minunkin mielessäni.

Olisiko syy siinä, että paperilla sana säilyy ihan konkreettisestikin, kun taas verkossa ei muutoksista juttuihin yleensä kerrota eli uudelleenkirjoitetaan vaan tylysti historiaa? Verkossa myös unohdetaan se infra (varmuuskopiot, jne), domain-nimet ja muut, koska kaikki on "vain" virtuaalista, joten sitoutuminen on paperinohutta.

Vai olisiko ongelma siinä, ettei vanhoissa uutisissa ole edes vuosilukua tai kommentointimahdollisuutta poistettu? Vanhoja uutisia tai kommentteja ei mitenkään merkitä sellaisiksi.

Tai siinä, että verkossa munataan ("uudistetaan") saitin rakenne parin vuoden välein, että saadaan kaikki linkit rikottua? URLien säilyttäminen ei ole salatiedettä.

Puhumattakaan siitä, että verkkolehdet ovat joko PDF-roskaa tai sitten sillisalaatin kokonaisuutta ei pysty hahmottamaan. Paperilehdessähän voi helposti lukea kaikki jutut jos vain lukee joka numeron, verkossa jää aina jotain väliin. Paperi on helpompaa.

Posted by: Jeps at 31.10.07 13:37

Okei, tarkoitin enemmänkin sosiaalista statusta kuin tällaisia teknisiä asioita. Jotka tietenkin ovat tärkeitä.

Noin vastapainoksi voisi tietysti sanoa, että hyvn harvalla on aikaa, tarmoa ja rahaa mennä penkomaan jonkin pienlehden numeroa HY:n kirjastosta, joka on lähes ainoa paikka, josta yli kymmenen vuotta sitten tehtyä lehteä saattaa löytyä (jos lehden toimitus on täyttänyt velvollisuutensa ja lähettänyt arkistokappaleet). Verkosta julkaisu löytyy helpommin ja todennäköisemmin Archive.orgin avulla, jos ei muuten.

Paperin helppoutta väitän sukupolvikysymykseksi.

Posted by: Kari Haakana at 31.10.07 14:19

Ajattelin kommentoida lyhyesti, mutta venähti.
Siirsin kommenttini siis blogimerkinnäksi.

Posted by: tjkammonen at 31.10.07 15:15

Teemulla on hyviä pointteja, käykää lukemassa.

Kommentoin tässä nyt yhtä, mielestäni keskeistä pointtia, mitä tulee kulttuuri- ja mielipidelehtiin:

"Paperilehteä arvostetaan edelleen jo sen vuoksi, että sen tekeminen on vaivalloisempaa ja tyyriimpää kuin verkkojulkaisun. Paperille on hankalampaa painaa epäluotettavaa tietoa."

Ja kuten Teemu toteaa, kyseessä on harha. Kulttuuri- ja mielipidelehtien ("vaihtoehtomedia") kohdalla huumori syntyy siitä, että valtio elikäs me kaikki maksamme monessa tapauksessa lähemmäs 70% näistä uskottavuuskuluista kulttuuri- ja mielipidelehtituen muodossa. Eli tuemme verovaroin verkkojulkaisemista vaivalloisempaa ja kalliimpaa julkaisutapaa. Minusta se on vähän höhlää.

Posted by: Kari Haakana at 31.10.07 15:42

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)