« Fotarin makkarasuodatin | Main | Vähemmän valkoista, enemmän graafeja »

elokuu 26, 2007

Taas mennään

Ai se alkaa taas. Tällä kertaa en osallistu, kiitos vaan.

Posted by Kari at 26.08.07 23:31

Comments

Hä? Justhan sä osallistuit :)

Posted by: Kervå at 27.08.07 01:32

Sitä mieltä minäkin olen. Ja blogini laskuri.

Posted by: Sedis at 27.08.07 08:12

Hmm. Meillä taitaa olla vielä vähän matkaa dangillmorilaiseen utopiaan mediaekosysteemistä, jossa kansalaismedialla ja valtavirtamedialla on hedelmällistä vuoropuhelua :)

Minä käytin sinua ja vanhoja postauksiasi esimerkkitapauksena päräytyksessäni siitä, millaisia kirjoittamattomia pelisääntöjä tomittajat ja bloggaavat asiantuntijat näyttäisivät noudattavan tai jättävän noudattamatta.

Posted by: Tuija at 27.08.07 09:59

No tää oli tämmönen salakavala varjo-osallistuminen, kuten bloggaajia syrjivän ja riistävän mediaimperiumin provokatööri-kaksoisagentille sopii.

Posted by: Kari Haakana at 27.08.07 13:07

No osallistuit sitten kuitenkin :)

Posted by: Teppo at 27.08.07 22:41

Kari on sikäli oikeassa, että tämä on jo aika väsynyt aihe, mutta Tuijan kommentti

"Hmm. Meillä taitaa olla vielä vähän matkaa dangillmorilaiseen utopiaan mediaekosysteemistä, jossa kansalaismedialla ja valtavirtamedialla on hedelmällistä vuoropuhelua :)" herätti ajatuksia.

Onko tämä todella tavoite, siis tuo "hedelmällinen vuoropuhelu"? Mitä se olisi ja miten ilmenisi käytännössä? Mitä vaikutuksia sillä olisi? Miksi media olisi kiinnostunut?

Posted by: Desc at 27.08.07 23:45

Ihmetyttää miksi "valtavirtamedia" luulee edelleen, että jos "kansalaismediaa" on pakko seurata (jo aloittaminen on urakka), pitäisi silloin seurata kaikkia kansalaismediumeja. Vrt. Kansalaismediakatsaus (sic). Minä, kansalaisjournalisti, seuraan yhtä tai kahta sanomalehteä, yhtä radiokanavaa ja paria televisiokanavaa, en kaikkia. Samaa paskaa niissä on. Onneksi Kansalaismediakatsauskin todennäköisesti pelastaa toimittajansa, joka seurannee Blogilistan top sataa ja nappaa pari kaverien jutskaa mausteeksi, että voi sanoa lukevansa kansalaismediaa versatiilisti. Ellei ole ovela ja seuraa Teknoratirallaa-tyyppisesti puheenaiheiden (linkitysten) virtauksia...

Posted by: Media at 28.08.07 09:19

Tämäkin on mielenkiintoinen ajatus: "minä, kansalaisjournalisti". Miten sellaiseksi tullaan? Mikä riittää kvalifioimaan kj:ksi? Riittääkö blogin kirjoittaminen? Pitääkö olla valveutunut blogi, kriittinen blogi vai riittääkö kutomisen tai masturboimisen pohdiskelu?

Ja ennen kaikkea: pitääkö olla Sirola-opiston kunniakirja?

Posted by: Desc at 28.08.07 09:38

Desc: Yritit ehkä olla humoristinen mutta "minä, kansalaisjournalisti"-ilmauksella viittasin... noh, kyllä se olisi pitänyt tajuta. Ei jaksa kaivaa rautalankaa, vaikka luotankin kokoomusnuorten kädentaitoihin (kutominen, masturbointi).

Posted by: Media at 28.08.07 15:36

No, huumori sikseen, mutta kyllä tuo kysymys on ihan validi. Ei kaikille -erityisesti sellaisille, jotka eivät ole kansalaistsournalisteja- ole selvillä mitä se pitää sisällään. Ei minulle ainakaan. Eli mielellään kuulisin sen rautalankamallin, jos sellainen on helposti väännettävissä.

Tuota kokoomusviittausta en ymmärrä ollenkaan. Onko kansalaisjournalismi jotain, mihin kokoomusnuoret eivät pysty? Eli se pitää rajoittaa vain vasemmistoradikaalien temmellyskentäksi?

Netin ongelma on se, ettei se välineenä ole kovin herkkä dialogin vivahteille. Jos vain viittaa tai vihjaa, on tavallaan itse vastuussa siitä, että johtopäätökset voivat olla eriskummallisia tai tavoitellun vastaisia. Suora, yksiselitteinen ilmaisu on aina siinä mielessä parempaa.

Uskoakseni tämä pätee myös kansalaisjournalismiin, mikäli oletetaan ettei se halua olla pelkkää lyriikkaa tai folklorea. Koska valtaosa tuosta "kokoomusnuorten puuhailusta" on juuri sitä.

Posted by: Desc at 28.08.07 21:21

>Ihmetyttää miksi "valtavirtamedia" luulee edelleen, että jos "kansalaismediaa" on pakko seurata (jo aloittaminen on urakka), pitäisi silloin seurata kaikkia kansalaismediumeja --

Media, enpä osaa sanoa, mitä "valtavirtamedia" luulee, tokkopa "sillä" on yhtä "luuloa", mutta itse Kansalaismediakatsaus - nimistä ohjelmakonseptia tilaajan roolissa kehittämässä olleena vertaan sitä sanomalehti-, aikakauslehti-, ja mielipidelehtikatsauksiin, eli kyse on yhdenlaisesta ääniohjelmatyypistä, jossa pyritään kuulijalle tuomaan joitakin poimittuja lainauksia korviin. Ei näiden esikuvatuotteidenkaan kohdalla kai voi toimittaja olettaa pystyvänsä ensin lukemaan kaikkia läpi, ennenkuin työnsä aloittaa. Toisaalta näiden vanhempien mediumien kohdalla meillä on jo jonkinlainen vakiintunut konsensus siitä, mitkä ovat uskottavia ja kiinnostavia ja seuraamisen arvoisia lehtiä, toisin kuin mitä toistaiseksi voidaan sanoa kansalaisjulkaisuista. Blogilistan kaltainen aggregaattori on jonkinlainen apulainen pöyhiä esiin blogeissa puhuttaneita postauksia, mutta valitettavan paljon hyvien sisältöjen löytäminen jää sattuman kaupaksi. Herkutukset ja viidakkorummutukset, kerro.fit ja spottaukset eivät juuri auta, koska mikään niistä ei ole kerännyt riittävää massaa käyttäjiä tullakseen minkään veroiseksi diggin korvaajaksi. Jos olen missannut jonkun hyvän sisältöjen täggäämis-suosittelupalvelun, vinkatkaa ihmeessä.

Termi "kansalaismedia" valittiin ihan tahallaan ohjelman nimeen siksi, ettei tarvitse rajautua blogeihin, vaan voi seurata kiinnostavaa sisältöä muualtakin, vaikkapa jaikusta tai podcasteista tai... jostakin, mikä keksitään vasta ensi kuussa.

Katsauksen toimittaja on muuten itse varsin aktiivinen kansalaisjulkaisija, joka pyörittää laajaa tilattavien ääniohjelmien eli podcastien verkostoa. Tämä tosiasia on jäänyt huomiotta havaintojeni mukaan toistaiseksi jokaiselta asiaa viimeisen viikon parin sisällä kommentoineelta. Kaveri on kärkkäästi leimattu valtavirtamedian edustajaksi tarkistamatta yhtään sen enempää taustoja, ja näin on päästy ärhentelemään ja nokittelemaan jo tutun valtavirtamedia/yksityisajattelija - käsikirjoituksen mukaisesti.

Desc kysyy, > Onko tämä todella tavoite, siis tuo "hedelmällinen vuoropuhelu"? Mitä se olisi ja miten ilmenisi käytännössä? Mitä vaikutuksia sillä olisi? Miksi media olisi kiinnostunut?

Tämäpä on teema, jota toveri Haakana ja meikäläinen olemme useamman vuoden blogeissamme pyöritelleet, enkä ala sitä nyt tässä purkamaan, mutta kannattaa selata vaikkapa juuri Dan Gillmorin opusta We the media, siitä saa ajatuksesta vihiä.

Posted by: Tuija at 31.08.07 23:17

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)