« Yhtä suurta perhettä | Main | Juorunjakajalla »

maaliskuu 26, 2007

Lehdet vaikeuksissa, gurut liekeissä

Tim O'Reilly: San Francisco Chronicle vaikeuksissa.

Dave Winer: Näin vaikeudet voitetaan.

Doc Searls: Lisää korjausehdotuksia.

Kannattaa lukea. Erityisen kannatettavaa lukeminen on mikäli:

a) olet printtitoimittaja ja olet huolissasi
b) olet printtitoimittaja etkä vielä ole älynnyt huolestua

EDIT: Lue myös O'Reillyn jatkokirjoitus.

Posted by Kari at 26.03.07 10:31

Comments

Ainoa tapa pelastaa sanomalehdet on nostaa journalismin laatua. Asialla on jo kiire.

Posted by: Riitta at 26.03.07 13:47

Doc Searlsin ehdotukset kuulostivat hyvältä. Jos kerran tuore kama (uutiset) annetaan jo ilmaiseksi, miksi vanhentuneesta kamasta (arkistot) yritetään tehdä vaikeakäyttöistä (rekisteröinti) ja maksullista?

Tämä on jännä pointti, koska juuri mikään media ei ole avannut arkistojaan Suomessa(kaan), mutta samaan aikaan toivotaan mahdollisimman paljon lukijoita / vieraita ja mainostuloja.

Siihen perusongelmaan en ole vielä nähnyt ratkaisuehdotuksia, että moni ei halua maksaa sisällöstä, jonka saa netistä aiemmin ilmaiseksi. Mikä on sanomalehden rooli tiedonvälityksessä?

Posted by: Tero Lehto at 26.03.07 16:55

Arkistot ensimmäisenä avaava sanomalehti saa aika hyvät kävijämäärien kasvut.

Hesari taitaa olla ainoa, jonka arkistotuloilla on edes minimaalista merkitystä? Siksi voi vain ihmetellä, ettei esim. Kaleva, Aamulehti tai Turun Sanomat ole jo kokonaan auki.

Tero kysyy, mikä on sanomalehtien rooli tiedonvälityksessä. Se on jokín ihan muu kuin uutiset.

Netin myötä online-uutisista tuli yhtä harvinainen luonnonvara kuin hapesta - niistä ei saa minkäänlaista kilpailuetua ilman valtavaa (ja kannattamatonta) panostusta paikallisuuteen. Tilalle on ehdottomasti keksittävä nyt jotain muuta. Tiukka paikka varsinkin pienemmille maakuntalehdille.

Posted by: Petteri Numminen at 26.03.07 20:31

Siinä paikallisuudesta intoilemisessa voi olla sellainenkin, että Amerikassa se on mittakaavasta johtuen vähän eri homma kuin meillä. Onhan se eri juttu olla monimiljoonaisen kaupungin paikallislehti kuin vaikkapa 80000-päisen Jyväskylän Keskisuomalainen.

Innovationin sedät ovat moneen kertaan peräänkuuluttaneet ennakoivaa ja analysoivaa lehtijournalismia. Netti ja telkkari ehtivät kuitenkin ensimmäisenä astialle, joten seuraavan aamun sellujalosteen pitäisi osata sanoa jotain fiksumpaa.

Sellaisen journalismin tekeminen on ihan helvetin hankalaa, mutta lukijalle se olisi tietysti hienoa.

Posted by: OlliS at 26.03.07 22:32

Minä en ole aivan vakuuttunut siitä, että sanomalehden rooli uutisvälityksessä olisi menetetty.

Rohkenen arvata, etteivät useimmat ihmiset ole niin uutisfriikkejä, että samasta asiasta pitäisi saada kolme uutisversiota tai ne pitäisi saada tietää heti.

Minulle on tärkeää tuntea mitä esimerkiksi Espoossa tapahtuu (kunnallispolitiikassa jne), mutta en tosiaan jaksa seurata näitä asioita jatkuvasti. Hesarin päivitys kerran päivässä riittää. Sama juttu pätee talousuutisiin. TalousSanomien lukemisen aamuisin pitäisi riittää.

Tilannetta tosin hämärtää se, että teen myös uutisia työksi, joten joudun sen takia kyttäämään kaikkia mahdollisia uutismedioita lähes koko hereilläoloajan. Jos en tekisi >60 uutisjuttua kuukaudessa, mieluusti vähentäisin seurantaväliä.

Yritän siis sanoa, että tässäkin asiassa uutisihmisillä on ehkä harha, että suuri massa haluaisi kyttää kaikkia uutisia heti, kun ne ovat netissä saatavana. Arvonsa on silläkin, että saa tiivistetyn paketin kerran aamussa.

Sitten on asioita, jotka lehdet tekevät väärin:

- Hesari on liian iso ja paksu. Se ei sovi mukaan otettavaksi ja mahtuisi ruokapöydälleni, jos se olisi tyhjä aamulla.

- TalousSanomissa (ja Kauppalehdessä) on monta aukeamaa jotain typeriä listauksia ja taulukoita. Näitä ilmeisesti laitetaan, kun ovat halpoja painaa.

Posted by: Tero Lehto at 27.03.07 00:43

OlliS, ihan samoin olen ajatellut tästä paikallisuudesta ja sen mittakaavaeroista.

Tero: se, mikä on sinulle väärin ei ole sitä muille, tietenkään. Minusta Hesarin iso koko on etu enkä koe sitä erityisen hankalaksi käyttää (paitsi ehkä lentokoneessa, mutta tämä ei ole iso tappio, kun en niin paljon lennä). Ja talouslehtien taulukot täyttävät varmaan jotain lukijatutkimuksilla todettua tarvetta, ei niitä varmaan ihan huvikseen präntätä.

Posted by: Kari Haakana at 27.03.07 15:54

"Tero: se, mikä on sinulle väärin ei ole sitä muille, tietenkään. Minusta Hesarin iso koko on etu enkä koe sitä erityisen hankalaksi käyttää (paitsi ehkä lentokoneessa ...."

Jätin sen verran vastuuta lukijalle, että erikseen alleviivaamatta ymmärtää kyse olevan minun näkemyksestäni.

Saman näkemyksn ovat tosin jakaneet monet muut, kun asiasta on keskusteltu. Minä luotan tässä omaan tuntumaan enkä yritä mukailla kaikkia mahdollisia erilaisia näkemyksiä.

"Ja talouslehtien taulukot täyttävät varmaan jotain lukijatutkimuksilla todettua tarvetta, ei niitä varmaan ihan huvikseen präntätä."

Tässäkin luotan omaan näkemykseen. Usein olen asiasta keskustellut, enkä ole kuullut vielä ainoatakaan vakuuttavaa perustelua noiden nimitys-, protesti-, pörssi- ja muiden listausten julkaisemiseen. Ne ovat talouslehdissä halpaa tilan haaskausta, jota tehdään, koska niin on ollut tapana tehdä. Jos on eri mieltä, saa mielellään perustella.

Huomenna ajattelin mennä TalousSanomien Web 2.0 -seminaariin. Kenties saan tilaisuuden kysyä Juhani Pekkalalta, mitä lukijoita nämä listaukset ja taulukot palvelevat.

Posted by: Tero Lehto at 27.03.07 22:34

Ja mitä tulee Hesarin kokoon, lehti on minusta liian iso myös junaan, linja-autoon, taksiin tai reppuun mukaan otettavaksi.

Ymmärtääkseni broadsheet-koko on syntynyt, jotta mainoksille saataisiin mahdollisimman paljon tilaa. Myöskään lehden irtolehtimäinen rakenne (miksikä tätä nyt kutsuttiinkaan?) ei tue mukaan ottamista.

Hesarin hankala luettavuus ja käyttöliittymä paperimuodossa on ratkaissut sen, että luen sitä vain netistä.

Posted by: Tero Lehto at 27.03.07 22:37

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)