« Teit isäin astumaan | Main | Tik tak, pimpelipom »

helmikuu 12, 2007

Sääntövääntö

LVM:n korkeat virkamiehet ovat ilmeisesti kirjoittaneet ministeri Susanna Huoviselle taas vaihteeksi puheen, jonka Huovinen kilttinä ihmisenä on käynyt pitämässä ministeriön Viestintäfoorumi-tapahtumassa.

En ollut tapahtumassa, joten joudun nojaamaan ministeriön tiedotuksen tuottamaan materiaaliin. Ongelmana vaan on se, että en oikein ymmärrä, mitä materiaalissa sanotaan.

Miten tämä alla oleva pitäisi tulkita? Haluan korostaa, että tätä ei ole mitenkään irrotettu yhteydestään: tässä on kaikki, mitä Huovinen ministeriön tiedotteen mukaan sanoi.

Uusia palveluita kehitettäessä on perusoikeudet kuten sananvapaus ja yksityisyyden suoja turvattava. Luottamus tarkoittaa myös sitä, että kuluttajat tietävät, mihin suuntaan pelisääntöjä viedään, ministeri Huovinen korosti. Hän ehdottikin alan itsesääntelyä tukevan pelisääntöfoorumin perustamista.

- Pelisääntöfoorumi voisi toimia Julkisen Sanan Neuvottelukunnan tapaan ja ottaa kantaa vaikeisiin perusoikeuskysymyksiin, ministeri Huovinen hahmotteli.

Okei, uusilla palveluilla viitattaneen uusiin viestintäpalveluihin, ilmeisesti sekä ns. perinteisen mediateollisuuden että muiden luomiin palveluihin.

Mutta hei. Koko viestintä"ala" on kutua pussissa, nykyään. Esimerkiksi blogeja pyöritämme nykyään minä, Helsingin Sanomat, Vanhasen Matti, anonyymi 23-vuotias nymfomaani (joka on oikeasti sisäministeriön 52-vuotias neuvotteleva virkamies) ja muutama miljoona muuta. Mistä ihmeestä tällainen joukko kehittää a) pelisäännöt b) jonkin jengin tulkitsemaan niitä pelisääntöjä?

Olenko minä ainoa, jolle tulee ministerin pelisääntökaipuusta mieleen ala-aste? Muistelen, että ekaluokalla oli sellainen tunti, jonka aikana mietittiin luokalle yhteiset säännöt. Ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä säännöt muodostuivat pohtimalla sitä, millaiset säännöt menisivät opettajalta läpi.

Ja miksi tarvittaisiin joitakin lain ohi, yli ja ali meneviä "sääntöjä"? Jos ministeriössä kaivataan lisäsääntelyä sen hallinnonalalle, niin eikö kannattaisi ryhtyä valmistelemaan lakia? Sitä vartenhan tälle hommalle on kokonainen (okei, puolikas) ministeriö rakennettu.

Kysymys on retorinen ja vastauskin selvä. Viestintää koskevat lait ovat pirullisen hankalia tehdä, koska niissä joudutaan aika usein ottamaan kantaa perustuslakiin ja siitä seuraa säätöä ja itkua. Tämän takiahan parikin liikenneministeriä väänsi nykyistä nettisensuurikäytäntöä kuin käärmettä pyssyyn ohi lainsäädännön, operaattorien "vapaaehtoisena" hankkeena. Jotain samankaltaista vapaaehtoisuutta lienee siis piakkoin luvassa Eteläesplanadin maisemista meille kaikille.

Posted by Kari at 12.02.07 13:25

Comments

Kun peli muuttuu, on tarve muuttaa myös sääntöjä. Mutta kun myös pelaajat muuttuvat... eikä pelikään ole enää peli, vaan jotain ihan muuta.

Ei ministeriä ja virkamiehiä voi syyttää kelkasta putoamisesta, kun samassa kinoksessa makaa 99,9% kansasta.

Posted by: Miikka Leinonen at 12.02.07 14:12

Itse en ainakaan (tällä kertaa) syytä ministeriä tai virkamiehiä kelkasta putoamisesta vaan siitä, että kelkka on kuvailtu tuossa yllä vähän turhan hämärästi.

Mihin tarvitaan sääntöjä? Kuka laatii säännöt? Kuka niihin sitoutuu?

Noin niin kuin aluksi.

Posted by: Kari Haakana at 12.02.07 14:47

Olenkohan lukenut liikaa Orwellia, kun noista "yhteisistä pelinsäännöistä" tuli ensimmäiseksi mieleen ajatuspoliisi, joka kulkee valvomassa, että kaikki ovat kiltisti. Tämä olisi provoa, jos muistissa eivät olisi niin tuoreina Tanja Vienonen-Karpela-Saarisen yritykset ottaa netti haltuun.

Lisäksi ihmetyttää, minkälaisena voimapoolia JSN:ää vielä nykyäänkin pidetään, jos se sopisi malliksi viestinnän sääntelyyn ylipäänsä.

Posted by: Riitta at 12.02.07 17:21

Saarelan, sori. :-)

Posted by: Riitta at 12.02.07 17:22

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)