« Hurjia hintoja | Main | Tähän jotain iskevää ja aktiivista »

tammikuu 02, 2007

Julkaiseminen ei ole journalismia, välttämättä

Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen käsitteli tämänpäiväisessä kolumnissaan verkkojulkaisemista. Myöhemmin myös päätoimittaja Reetta Meriläinen käsitteli samaa asiaa blogissaan.

Hämäläisen kolumnissa kiinnitettiin huomiota Time-lehteen, joka oli valinnut vuoden henkilöksi minut. Ja sinut myös. Siis itse asiassa kaikki nettiin kirjoittavat, kuvaavat ja tallentavat ihmiset, jotka blogien, wikien, valokuvasaittien, keskustelupalstojen ja podcastien myötä ovat saaneet aiempaa paremmin kuuluvan äänen.

Hämäläisen kolumnissa on yksi perustavanlaatuinen ja varsin yleinen ajatusvirhe. Hämäläinen ymmärtää kaiken tai ainakin merkittävän osan verkkojulkaisemista journalismiksi. Käsitteet ovat tietenkin päällekkäisiä ja joskus vaikeasti erotettavia, mutta eri asioita ne kuitenkin ovat. Jos välttämättä haluaisi vetää analogiaa vanhasta maailmasta, niin voitaisiin verrata kirjailijaa ja lehden toimittajaa. Molemmat kirjoittavat työkseen tekstiä, mutta ei näitä toimia muuten voi niputtaa (esimerkiksi) juridisesti yhteen (vaikka päällekkäisyyksiäkin on).

Hämäläisen väärinymmärrys konkretisoituu, kun hän vertaa ammattitoimittajien eettisten periaatteiden ohjaamaa ja palkkatyönä tehtyä journalismia kansalaisten pääasiassa vapaahtoistyönä tekemään julkaisutoimintaan:

Jos internetissä julkaistuista virheistä ja herjoista tehtäisiin kanteluja ja päätöksiä samoilla periaatteilla kuin lehdistön virheistä, Julkisen sanan neuvosto joutuisi käsittelemään kanteluita päätoimisesti ja antamaan paljon langettavia päätöksiä.

Näin on. Ja tässä on homman pointti. JSN antaa päätöksiä sen perussopimukseen sitoutuneiden tiedotusvälineiden toiminnasta. Journalistin ohjeiden ulottaminen kenen tahansa kansalaisen julkaisutoimintaan olisi aika raskaalla kädellä tehtävää sääntelyä.

Verkkokeskusteluissa, blogeissa ja wikeissä julkaisemista tekevät useimmiten tavalliset ihmiset, jotka ymmärtääkseni suhteellisen harvoin pitävät toimintaansa journalismina.

Verkkokirjoittaminen muistuttaa monessa tapauksessa ravintolapöytäkeskusteluja: niissäkin esitetään usein kärkkäitä mielipiteitä, joista voisi parhaassa tapauksessa joutua oikeuteen ja on kai joskus jouduttukin. Tästä huolimatta kukaan ei ole tosissaan esittämässä, että kaikkien maailman tai Suomen ravintolapöytäkeskustelijoiden pitäisi in corpore sitoutua johonkin eettiseen säännöstöön. Sellainen olisi absurdia.

Tässä on vastaus myös Meriläisen blogissaan samasta asiasta esittämään kysymykseen:

Miksi internetin tiedonvälitykseen, lähinnä keskustelupalstoille ja blogeihin on kehittynyt harmaa alue, jolla ei tarvitse piitata tiedonvälityksen normeista?

Syy on selvä: netissä puheenvuoronsa julkaiseva ihminen ei ole ammattilainen, joka on työssään tietoinen ammattinsa laillisista ja eettisistä rajoitteista, puhumattakaan että hän kokisi tekevänsä tiedonvälitystä.

Tällä en tarkoita, että laki ei pätisi netissä. Suomestakin löytyy jo esimerkkejä joissa bloggaajille on tehty selväksi, että esimerkiksi kunnianloukkaus on rikos verkossakin.

Posted by Kari at 02.01.07 16:39

Comments

jep. Viime vuosi toi hyvin voimakkaasti esiin ja julkaiseen keskusteluun sen, että mediakulttuurissamme on uusia julkisen olemisen muotoja, jotka hämmentävät "ei-julkisella" asenteellaan.

Verkossa ollaan ja seurustellaan kavereiden kanssa vaikkei välttämättä varsinaisesti tarkoiteta sisältöjä kaiken kansan luettaviksi saatika journalismiksi.

Toisaalta sen ymmärtää, että journalisti näkee kaiken julkaisun journalistin silmin.

Posted by: Tuija at 02.01.07 17:19

On ymmärrettävää, että toimittaja näkee maailman nimenomaan toimittajan näkökulmasta. Mutta kuka sanoo, että verkkoon kirjoittaminen pitää rajata nimenomaan journalismiksi? Jos teini kirjoittaa habbo-hotellissa puhekuplaansa jotain, onko se journalismia, koska se on kirjoitettu nettiin? Vai missä menevät puheen, tekstin ja kuvan rajat? Netissä syntyy nopeammin uusia tapoja kirjoittaa, keskustella ja välittää kuvaa, kuin niitä ehditään määrittelemään. Journalismilla on kenties edessään yksi suurimmista mullistuksista, enkä usko että siitä tulee kovin helppo, sillä monelle toimittajalle journalismi on jotain koskemattoman pyhää ja ylevää. Ja nyt se annetaan massojen raadeltavaksi.

Posted by: Miikka Leinonen at 02.01.07 17:55

"Normi"... onko se jotain syötävää? Minä en ainakaan allekirjoittanut mitään alkaessani bloggaamaan.

Ja sen huomaa.

Posted by: Janne Jalkanen at 02.01.07 18:27

Minua alkoi hieman mietityttämään tämä ammattilaisen ja amatöörin (alkuperäisessä merkityksessään) ero. Tekeekö koulutus journalistin vai kenties työpaikka? Voiko blogaaja itse valita olevansa journalisti tai kansalainen?

Lasitalon Emännän lisäksi ajatuksia heitetään myös Presson puolella. ;-)

http://janne.blogit.kauppalehti.fi/2007/01/02/emy-blogaaja-oletko-journalisti-vai-kansalainen/

Posted by: Janne Saarikko at 02.01.07 21:06

Eiköhän ei-ammattilaisten verkkokirjoittelu pitäisi katsoa suosiolla normaalin arkielämän laajentumaksi, jonka tekniikan kehtys ystävällisesti tarjoaa. Eli että verkkokirjoittelussa pätee ne samat ohjeet mitkä opittiin jo hiekkalaatikolla ja joista yst. kyllä huomautetaan arjessa verkon ulkopuolellakin jos alkaa unohtua.
- Ei heitetä hiekkaa toisten silmille
- Ei viedä leluja toisen kädestä
- Leikitään kiltisti
- Ei huudeta tolkuttomasti
jne. kuulostiko tutulta?

Posted by: z at 02.01.07 21:33

Z, noinhan se on. Ja muistutuksena, että tämä asia nousee ilmeisesti suht säännöllisesti esiin, kuten Merten muistuttaa.

Rebecca Blood kehitteli blogietiikkaa jo 2002. Asiaa käsiteltiin tässäkin blogissa puolitoista vuotta sitten.

Posted by: Kari Haakana at 02.01.07 21:59

Tässä näyttää menevän sekaisin kaksi eri asiaa, se mitä blogaaminen on tällä hetkellä (vrt. perinteiseen journalismiin) ja mitä monet blogaajat mielellään näkevät sen olevan.

Ideaali tuntuu olevan aktiivinen, kantaaottava ja vaikuttamaan pystyvä kansalaisjournalismi, jonka avulla oikeastaan saadaan aikaan muutoksia. Ideaali on erittäin toivottava ja tavoiteltava.

Todellisuus on karkeampi, kuten aina. Näyttää siltä, että loistava mahdollisuus hukataan taas kerran siihen, ettei oikeuteen ja mahdollisuuteen osata yhdistää vastuuta. Siinä on vaara, että potentiaalisesti hedelmällinen nettikirjoittelu muuttuu lopulta vain sähköiseksi vessanseinään kirjoitteluksi. Jos näin käy, menee väistämättä se lapsikin pesuveden mukana.

Blogaamisen absoluuttisen vapauden puolustajat unohtavat sen, että journalismilla on sääntelynsä ja sääntönsä SYYSTÄ. Ja toisin kuin nämä vapaustaistelijat ajattelevat, syy ei ole se, että kansalta halutaan pimittää heille tärkeitä tietoja. Ei ole mitään salaliittoa. Jos terve järki, maalaisjärki, tms. sanoisi kaikille, mikä on kohtuullista, mikä reilua, mikä oikein, mitään sääntelyä ei tarvittaisi. Jos nuo Jannen hiekkalaatikkosäännöt pätisivät, iso osa ongelmista katoaisi.

Mutta ne eivät katoa. Uskoisin että ilmiö tulee pian todella suureksi ongelmaksi. Ja siihen yhteiskunta löytää aina lääkkeensä. Ennustankin, että blogikirjoittaminen tulee sääntelyn piiriin muutaman vuoden kuluessa. Ennustan, että kirjoituksille pitää nimetä vastaava päätoimittaja. Tällöin blogeja määrittelevät samat pelisäännöt kuin perinteistä journalismia, mikä siivoaa pois suuren osan ääri-ilmiöistä. Ei kaikkia, mutta suuren osan niin, ettei sellaiseen törmää vahingossa.

Posted by: Desc at 03.01.07 10:59

Niin.

Onko blogaaminen nyt sitten jotenkin erotettavissa perinteisestä journalismista?

Teknologialla sitä ei voi erottaa.

Miten erotetaan ammatikseen/harrastuksekseen blogaavat toimittajat (kuten Kari täällä)? Eivätkö toimittajat saa olla kansalaisjournalisteja? Jos näin, miten tullaan toimittajaksi?

Jos sitten vaikka nimettäisiin vastaavat päätoimittajat. Miten ihmeessä sitä valvottaisiin? Monet suomalaiset blogit toimivat ulkomaisissa ilmaispalveluissa, jossa voi olla kohtalaisen anonyymi jopa rikostutkintamielessä.

En usko, että tähän pystyy kukaan esittämään kaikin puolin eettistä ja käytännössä toimivaa ratkaisua.

Tai jos pystyy, sille kannattaa hakea nopeasti riskirahaa... ;-)

Posted by: Janne Saarikko at 03.01.07 11:15

Minusta blogeilla on erilainen konteksti kuin paperilehdillä tai verkkolehdillä. Blogit rinnastuvat blogeihin ja ainakin toistaiseksi blogien massasta niin suuri osa on jotain muuta kuin journalistista kirjoittamista, että kontekstia ei helpolla muuteta.

Eikä ole tarpeenkaan. On vapauttavaa, että on julkinen väylä kirjoittaa asioita, joita ei julkaisisi lehdessä. Tämän mahdollistaa juuri se, että esimerkiksi omat kulttuuritekstini elävät blogikontekstissa eivätkä journalistisessa kontekstissa.

Posted by: Rebe at 03.01.07 12:09

Paperi, jossa on tekstiä ei ole automaattisesti journalismia, eikä henkilö, joka tekstin kirjoittaa, ole automaattisesti journalisti.

Blogi on julkaisumuoto, joka on itsessään yhtä vähän journalismia kuin paperi, jossa on tekstiä.

Journalistiksi ihmisen tekee mielestäni se, että noudattaa journalistisia sääntöjä, mediasta riippumatta. Ei pressikortti, tutkinto tai se, että kirjoittaa johonkin paperimuodossa levitettävään julkaisuun - tosin etenkin kaksi ensimmäistä voi merkittävästi helpottaa muiden vakuuttamista.

Nimimerkki Desc on nyt menossa ns. perse edellä puuhun kaivatessaan toimituksellista kontrollia teksteihin, ja siinä kaikuu se vanha "mustaa valkoisella" -ajatus, jonka mukaan painetun sanan on syytä olla totta ja vakavaa. Kyllä, jos haluat, että sinut otetaan vakavasti. Ei mitenkään välttämättä, jos journalismi ei ole tavoitteesi millään muotoa.

Jos jotain, journalismi on blogeissa ääri-ilmiö; ei päätavoite. Harva oikeasti pystyy kirjoittamaan journalistisen integriteetin mukaisesti koko aikaa - osa tekee sitä välillä ja suurin osa ainakin joskus. Se, mitä kansalaisjournalismin puolestapuhujat yrittävät sanoa on se, että maailma ei ole mustavalkoinen, ja että myös amatöörin kirjoituksilla voi olla uutisarvoa - ja että nyt, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa, niiden käyttäminen laajamittaisesti on jopa mahdollista.

Blogit sisältävät sanoja, aivan kuten tekstiviestit, uutiset, runot, dekkarit tai mainokset. Sanoman tarkoitus määrää sen kontekstin: journalistinen blogi noudattaa journalistisia periaatteita, mainosblogi mainonnan säännöstöä, runoblogi ties mitä mittaa ja määrää. Yksi ja yhteinen säännöstö ei toimi kaikille - paitsi laki, joka määrää kaikenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen perusperiaatteet.

Kuten Kari mainitsi, laki toimii myös Internetissä, ja erilaisten työkalujen, kuten Google tai Technorati, kautta on mahdollista entistä tarkemmin selvittää, kuka sanoo mitä ja kenestäkin. Parempi se on kuin se, että kuulet kolmannen käden kautta jonkun tuttavan entisen luokkakaverin kertoneen kummin kaimalle, että olet pölhö. Väitän, että pidemmän päälle on hyvä, että ihmiset voivat ottaa oman julkisuuskuvansa omiin käsiinsä, eikä tarvitse luottaa vain ja ainoastaan mediaan (jolla toki tämäkin rooli säilyy).

Posted by: Janne Jalkanen at 03.01.07 15:55

Moni blogikirjoittelun etiikanetsijä tuntuu ajattelevan nettiä ensisijaisesti mediana. Silloin on kai luonnolista nähdä blogitkin kolumneina.

Jostain toisesta kulmasta katsottuna blogit saattavat näyttää keskustelulta. Pitäisikö meidän kaikkien noudattaa keskustelussakin journalistin ohjeita?

Posted by: Miikka Leinonen at 03.01.07 22:27

Kuten puolitoista vuotta sitten kirjoitetussa entryssä lainasin:

"Blogging is more like a conversation, and "you can't develop a code of ethics for conversations," said David Weinberger, a prominent blogger and research fellow at Harvard's Berkman Center for Internet and Society. "A conversation with your best friend would become stilted and alienating."" (http://www.chron.com/cs/CDA/ssistory.mpl/business/3005817)

Voidaan tietysti sanoa, että kirjoitusten julkaiseminen netissä (oli se sitten journalistista julkaisemista tai ei) on perustavalla tavalla erilaista kuin keskustelu, josta ei yleensä jää minkäänlaista jälkeä Googlen cacheen. Asiassa on tietty pointtinsa.

Saas nähdä, millaista mylläkkää syntyy, kun videochat-palvelut ja videopodcastit yleistyvät. Ohjelmatoiminnan säännöt (http://www.yle.fi/yleista/pelis_ots.shtml) mukaan kaikkiin webcam-paketteihin?

Posted by: Kari Haakana at 03.01.07 22:50

Jannelle vaan lyhyesti:

en ole menossa perse edellä puuhun, enkä kaipaa toimituksellista kontrollia blogeihin. Sanoin ennustavani, että niin käy. Ei lapsipornon kieltävä lakikaan ole käytännössä järkevä, mutta siihen ollaan menossa.

Näissä tapauksissa, joissa uudet tavat viestiä (blogit, youtube) ovat ottaneet journalistista roolia, kysymys blogien ja journalismin suhteesta on kuitenkin mielenkiintoinen. Pitäisikö blogeilla olla pelisäännöt? Mihin vetää raja?

Video tankin alle heittäytyneestä veteraanista levisi todella nopeasti, mutta mitä tai kenen etuja se palveli tiedonvälityksenä? Saddamin hirttovideo ei olisi päässyt nettiin, mikäli kyse ei olisi ollut masinoidusta operaatiosta. On naiivia ajatella, että se oli jotain spontaania kansalaiskeskustelua.

Kuka hitto sen rajan milloinkin vetää? Kun väität, että "pidemmän päälle on hyvä, että ihmiset voivat ottaa oman julkisuuskuvansa omiin käsiinsä, eikä tarvitse luottaa vain ja ainoastaan mediaan (jolla toki tämäkin rooli säilyy)", luotat ihmiseen todella paljon. Uskon, että kun joku raiskaa lapsesi, kirjoittaa siitä blogiinsa ja videoi youtubeen, olet hieman eri mieltä.

Posted by: Desc at 04.01.07 09:59

No jos joku haluaa väen vängällä rakentaa julkisuuskuvakseen lapsenraiskaajan, niin tuo olisi looginen keino, kyllä.

Mutta mediako sen sitten lapsenraiskauksen estäisi sanomalla, ettei siitä saa kertoa? Tunnut argumentoivan, että on pahempi asia laittaa video raiskauksesta nettiin kuin raiskata lapsi... Sen verran tosin pitää luottaa ihmisiin, ettei usko, että youtube tekee jokaisesta satunnaisesta vastaantulijasta lapsenraiskaajan.

Sitäpaitsi lapsiporno on jo lailla kiellettyä. Ollut jo pitkään. Lapsenraiskausvideonkin postittaminen nettiin on laitonta, ja asiasta bloggaaminen helpottaisi poliisin tehtäviä merkittävästi - ei tarvitse kirjoittaa tunnustusta, sen kuin printtaa oikean sivun. ;-)

Oikeasti, argumenttisi on lievästi sanottuna hömelö. Haluaisitko kenties pukea sen jotenkin selkeämpään ja vähemmän kärjistävään muotoon, niin sen saattaisi ymmärtääkin? Kun ei vanha tajua...

Posted by: Janne Jalkanen at 04.01.07 20:32

Parahin Janne

näyttää hyvin haasteelliselta vääntää asiaa niin rautalangalla, että ymmärrät. Yritän silti.

En argumentoinut, että olisi "pahempi asia laittaa video raiskauksesta nettiin kuin raiskata lapsi". Se, miltä argumentointini sinusta tuntuu, on enemmän omissa käsissäsi. En usko, että youtube tekee satunnaisesta vastaantulijasta lapsenraiskaajan, enkä voi sitä tuosta viestistä lukea edes rivien välistä.

Lyhyesti pointti on tämä: kun kenellä tahansa on uusien välineiden avulla mahdollista tavoittaa potentiaalisesti miljoonia ihmisiä, on täysin selvää että tätä mahdollisuutta tullaan käyttämään väärin. Tämän takia ennustan (huom. en toivo enkä peräänkuuluta), että näitä uusia välineitä tullaan tietyllä aikavälillä sääntelemään jollakin tavalla. Tästä seuraa ensinnäkin se, että iso osa mahdollisesti laittomasta tai törkeästä tai kohtuuttomasta, jne. tavarasta joko häviää tai menee maan alle. Sivutuotteena tämä rajoittaa blogaamisen/kansalaisjournalismin mahdollisuuksia, mitä pidän epätoivottavana kehityksenä.

Tämä näin kärjistämättä. Joku tulee vetämään rajat, halusimme tai emme. "Blogistanin" täydellinen vapaus on valitettavasti illuusio, joka ei voi toimia.

Posted by: Desc at 05.01.07 10:37

Desc, kysymys on kai lähinnä siitä, tarvitaanko joitakin lakia tiukempia eettisiä sääntöjä. Miten tällaiset säännöt voisivat syntyä, kun "bloggaaja" tai "internetissä jotakin julkaiseva" tarkoittaa käytännössä jokaista kirjoitus- ja lukutaitoista (suomalaista)?

Posted by: Kari Haakana at 05.01.07 10:56

En halua tyrehdyttää hyvää keskustelua, mutta jos asiaa katsoo Julkisen sanan neuvoston ja Journalistin ohjeiden näkökulmasta, tämä on ehkä myrsky vesilasissa. Kun puhutaan blogeista, puhutaan etupäässä kolumneihin rinnastettavista mielipidekirjoituksista, ja sellaisille jopa Journalistin ohjeet antavat *erittäin suuren* liikkumavapauden. Toisin sanoen mielipidekirjoituksissa saa ns. vanhan journalismin etiikankin mukaan tölviä melko roisistikin ilman että siitä alkaa raippa viuhua. Kääntäen: jos nyt blogosfääri jostain syystä tulisi Journalistin ohjeiden piiriin -- mitä tuskin tapahtuu -- ja blogeista alettaisiin tehdä kanteluita JSN:ään, langettavia päätöksiä ei kovin helpolla tulisi, ja jos joku "tappakaa kaikki homot ja neekerit" -tyyppinen kirjoittaja joskus saisi näpäytyksen, tokkopa tuo suuri menetys internetin ilmaisuvapaudelle olisi.

Posted by: Jari Lindholm at 05.01.07 11:40

En usko, että blogeja aletaan ruotia JSN:ssa, ei siellä ole halua eikä aikaakaan siihen. Eikä se ole edes JSN:n tehtävä. Uskon silti, että jonkinlaisia rajoja ryhdytään vetämään. Se, mikä niiden toteutustapa on, on tietysti aivan toinen juttu. HS taisi jo ryhtyä sensuroimaan joitakin blogikirjoituksia, mutta onko se niin vaikea hyväksyä, että sama voisi tapahtua myös yksityisissä blogeissa (ja tapahtunee kai jo nyt).

Kun tulee häirintää ja häiriköintiä, yhteisöllä on tapana reagoida jotenkin. Ei siitä ole pitkä matka blogien rekisteröinteihin tai vastaaviin rajoittaviin keinoihin. Muutaman vuoden päästä Kari on tämän bloginsa vastaava päätoimittaja myös juridisesti, uskokaa pois (ja selvyyden vuoksi: en halua, toivo enkä peräänkuuluta sellaista).

Ja tottakai blogaajat sanovat, että "life finds a way". Että onhan niitä servereitä Uzbekishtanissakin. Mutta se ei ole se pointti. Pointti on, että siinä vaiheessa kun blogit lakkasivat olemasta marginaalinen ilmiö (yli puolet kansanedustajista blogaa), yhteiskuntakin kiinnostui. Ja länsimaisilla demokratioilla on ollut tapana reagoida ilmiöihin, jotka se kokee jollakin lailla ongelmallisina tai uhkaavina, ymmärrettiin nämä uhat ja ongelmat oikein tai ei. Ikävä seuraus on se, että blogosfääri menettää nykyisenkaltaisen vapautensa.

Posted by: Desc at 05.01.07 12:30

HS taisi jo ryhtyä sensuroimaan joitakin blogikirjoituksia,
olenpas missannut tuon kokonaan. Kukas hesarissa on kirjoittanut liian rankkaa tekstiä blogiinsa?

Posted by: Zache at 05.01.07 12:53

Se taisi olla joku blogin kommentointi, linkkejä youtuben videoon poistettiin. Eli blogia sinänsä ei sensuroitu. Sori

Posted by: Desc at 05.01.07 13:17

Meriläisen blogissaan esittämä kysymys lienee paikallaan myös perinteisen median suhteesta verkkojulkaisuihin. Törmään yhä edelleen suurten medioiden puolella siihen, että siellä verkkojulkaisuja (ei siis blogeja) ei pidetä lainkaan oikeina medioina. Niistä "saa" anastaa surutta juttuja copy-pastena, ja muutenkin kohdella eri tavalla. Siksi jouduin taannoin hakemaan asiaan kantaa jopa JSN:lta.

Myös tänä aamuna jouduin selvittelemään samanlaista keissiä Ilta-Sanomien kanssa, kun copy-paste -journalismin helppous oli taas vallannut viattoman toimittajan mielen.

http://www.jocka.fi/?p=865

Posted by: Jocka Träskbäck at 06.01.07 15:20

Tietenkin tuhansista blogeista löytyy väärää tietoa (kuten muuten Hämäläisen kiittelemästä Wikipediastakin, joka silti on kelpo keksintö)ja myös eritasoista herjaa.
Mutta mitäänhän se ei ole valtamedioitten, kuten juuri Hesarin, tahallisiin ja tahattomiin "virheisiin" verrattuna. Vielä tällä tietämällä blogeista tuskin tulee mitään viidettä valtiomahtia.

Posted by: helanes at 07.01.07 13:22

Zache at 05.01.07 12:53
"Se taisi olla joku blogin kommentointi, linkkejä youtuben videoon poistettiin. Eli blogia sinänsä ei sensuroitu. Sori"

Ei.
Sensuroivat multa yhden kokonaisen viestin.

Posted by: Roh at 09.01.07 16:46

Ja taas yksi - sensuuria, vain sensuroinnin ilosta, ilman mitään järjellistä, tai siis edes ilmoitettavaksi kelpaavaa syytä.
HS on verkkoon tuonut mallin omasta baabelin tornistaan, jossa se valikoi itselleen sopivia ja mieluisia mielipiteitä.

Posted by: Roh at 29.01.07 15:33