« joulukuu 2006 | Main | helmikuu 2007 »

tammikuu 31, 2007

Beebin ohjeet osuvat kohdalleen

BBC Backstagen Tom Loosemore kertoo blogissaan BBC:n 15 web-periaatetta.

Periaatteet ovat hyvät. Mukana muun muassa "Kaadu eteenpäin nopeasti", "Muista että isoäitisi ei koskaan käytä Second Lifea" ja "Maksimoi sisältöön johtavat reitit".

Kannattaa lukea. Tämä on taas sellainen lista, jonka sisällön olen mielestäni "aina" tiennyt, mutta en mitenkään pystyisi tuolla tavalla siististi eksplikoimaan.

Tämän kirjoitti Kari 09:02 PM | Kommentit (1)

Kun sanoja ei ole

Tämän täytyy olla suomalaisen web-videojournalismin huippuhetki: "Suru laskeutui Kirkan kotikadulle".

Tämän kirjoitti Kari 02:41 PM | Kommentit (10)

tammikuu 29, 2007

Pönöti pönö

Ylen urheilutoimitus kertoo avanneensa blogin.

Tosiasiassa Ylen urheilutoimitus on avannut paperinmakuisen pönötyskolumnin, joka julkaistaan Ylen urheilutoimituksen web-sivuilla. Kirjoittaja on Kari Mänty, joka on YLE Urheilun pomo.

Kolumnia (niin, siellä URLissakin ihan lukee että kolumni) ei voi kommentoida. Toisaalta Kari Männyn kilometrien pituisessa jorinassa aiheesta "YLE Urheilu virityy MM-Åreen" ei ole kovin kummoista kommentoitavaa, koska lukija todennäköisesti on nukahtanut siinä puolenvälin tienoilla.

Tyylinäyte:

MM-kisoissa nähdään korkeatasoisia suorituksia siitä huolimatta, ketkä voittavat. Toivomme tietysti muiden suomalaisten tapaan, että mitaleja ripustettaisiin myös suomalaisten kaulaan. Lähetykset tuppaavat nimittäin olemaan katsojien ja kuuntelijoiden mielestä sitä onnistuneempia mitä paremmin omat pärjäävät!

Sattuu. Ja nukuttaa.

Teksti-tv:n puffissa luvataan, että blogissa on muitakin kirjoittajia. Toivottavasti he ottavat bloggaamiseensa mallia mielummin Olli Ainolalta kuin Kari Männyltä.

Ja hei, miksi ihmeessä urheilutoimituksen blogi ei löydy Ylen blogikeskittymästä? Varmaan jokin byrokraattis-järjestelmällis-toimituksellinen juttu.

Ja sivuhuomiona tähän vielä, että Suomen Kuvalehti on saanut saittiaan entistä parempaan kuosiin. Pari blogiakin on ja niitä pääsee kommentoimaankin.

Tämän kirjoitti Kari 08:45 PM

tammikuu 26, 2007

Keskihenkilö kypsyy

Sori, tämä ei nyt liity oikeastaan mediaan tai tekniikkaan, suoranaisesti. Mutta tällaisia huomioita tuntuu nyt pukkaavan monesta suunnasta.

Menopaussi:

Josta tulikin mieleeni, että tosissaankohan korporaatiojohdoissa pidetään meitä työmuurahaisia niin höynäytettävinä, että kikkaroiminen komealta kalahtavilla uudishienostermeillä, joiden sisällöstä ei ole tarkempaa käsitystä, otetaan todesta. Oikeinkohan ne olettavat, että me luulemme olevamme mukana korporaation ylimmässä sykkeessä ja ilakoidumme, kun meitä nimitetään työryhmiin pohtimaan elämää suurempia työyhteisön arvomaailmoja.

Hiljaisten seiväshyppääjien kerho:

Iltapäivällä pitäisi mennä visioimaan. Tämä tuppaa it-alalla olemaan vähän sellaista lapsekasta touhua; annetaan käteen kasa väriliituja ja paperi, kehoitetaan piirtämään parempi maailma, joka on tärkeä osa megafirman tulevaisuudenkuvaa. Sitä melkein sielunsa silmillä näkee miten vanhempien aseman ottava johto arkistoi hengentuotokset manillakansioon, josta niitä ei enää oteta esille, kun maailma, yrityselämä ja kaikki jatkavat omalla vakaalla polullaan.

Ravintola Viemäri:

Vastaa seuraaviin kysymyksiin niin rehellisesti kuin konsultti voi. Huomio: Totuuden venyttämisestä ja vääristelystä ei saa lisäpalkkiota kuten tavallisesti.

1. Kohtelin asiakkaitani
a) kuin kuritonta ala-asteen luokkaa
b) kuin jalat saaneita, hitaita mutta miellyttävän pulleita rahasäkkejä
c) molemmat yllä olevat vaihtoehdot

Niin. Jokin näkymätön ja ilmeisen valtava kuilu vallitsee suomalaisten (hieman pientä suurempien) yritysten (henkilöstö)johdon ja keski-ikäisten/luokkaisten työntekijöiden, eritotenkin asiantuntijatehtävissä toimivien ihmisten välillä. Että minä yrittäisin tässä nyt tehdä töitä, mutta te tulette tänne visioimaan värit päällä.

Aina silloin tällöin joku hullunrohkea, tarpeeksi varakkaan puolison nainut tai yrityksen kannalta korvaamattomalla tietotaidolla varustettu työntekijä saapuu visiointitilaisuuteen aseistautuneena Juha Siltalalla tai Matthew Stewartilla. Seurauksena ei yleensä ole hedelmällistä vuoropuhelua.

Tämän kirjoitti Kari 10:29 AM | Kommentit (7)

tammikuu 25, 2007

Piippo ei armahda

Suomen tiukin mediakriitikko Antti Piippo on voittanut hovissa kunnianloukkausjutun. Jutussa oli kyse Arvopaperi-lehden keskustelupalstalla esitetystä Piipon luonnehdinnasta.

Pitäisi varmaan perehtyä juttuun, sillä se liippaa läheltä tuota pari päivää sitten käytyä keskustelua. Ainakaan STT:n jutussa ei kerrota, että Piipolla olisi ollut vaateita Arvopaperi-lehdelle; eli aiemmassa keskustelussa pohdittavana ollutta keskustelupalvelua tarjoavan tiedotusvälineen vastuuta ei tässä ilmeisesti testattu.

Arvopaperin keskustelupalstalla päätös on tietenkin jo herättänyt asiaankuuluvaa kuhinaa. Osalle keskustelijoista näyttää tulleen yllätyksenä, että keskusteluissa esitetyt heitot voivat tulla vastaan oikeudessa näennäisestä anonymiteetista huolimatta. Ja oletettavasti asiaa käsitellään myös Arvopaperin huomenna klo 12 alkavassa Pörssitunnissa.

(Via Lindholm)

Tämän kirjoitti Kari 03:45 PM | Kommentit (5)

tammikuu 24, 2007

Wired-wiki

Lempilehteni Wired on avannut oman wikinsä.

Pienet ovat tavoitteet heillä. Wired Wikiin on koottu 42 (tai no 40, oikeasti) tieteen suurta kysymystä tyyliin "Miksi nukumme?", "Miksi placebot toimivat?" ja "Miksi emme ymmärrä turbulenssia?".

Siitä sitten vastaamaan.

Tämän kirjoitti Kari 02:58 PM | Kommentit (1)

Nosto kommenttiosastolta

15/30 Researchin Antti Kasanen kommentoi Kansalliseen Nuorisotutkimukseen liittyviä kysymyksiä taannoisen entryn kommenttiosastolla. Nostan sen nyt tähän, sillä noita vanhempia kommentteja luetaan kuitenkin aika vähän.

(Ja tähän liittyen: tietääkö kukaan Movable Typeen plugia, jolla tuohon reunaan saisi listan viimeisimmistä kommenteista? Omiin silmiini ei ole osunut.)

Mielenkiintoista kommentointia on herättänyt toteuttamamme Kansallinen nuorisotutkimus. Ymmärrän hyvin, että pelkästä yhdestä lehdistötiedotteesta ei saa kuvaa tutkimuksen luotettavuudesta tai kattavuudesta.

Sami O:n kommenttiin voin todeta, että monet firmat tekevätkin (valitettavasti) kuten sanoit. Kysytään omilta lapsilta ja heidän kavereilta mikäs on nyt kova juttu. Sitten toivotaan että oma lapsi edustaa keskimääräistä nuorta. Taustalla on tietenkin ajatus että nämä angstiset teinit juoksevat aina seuraavan kovan jutun perässä. Suuri osa Kansallista nuorisotutkimusta on nuorten ryhmittely eri elämäntyylisegmentteihin. Tämän avulla päästään kiinni nuorten heterogeenisyyteen. Suurelle osalle nuorista trendikkyys tai se mikä on ”in” ei merkitse mitään.

Omien sukulaisten haastattelun lisäksi voi ”nuoret tuntea” seuraamalla medioita. Tosiaankin kuten Kari sanoi, Habon saaman julkisuuden perusteella moni luulee, että kaikki nuoret ovat kokoajan siellä. Kuitenkin Kansallisen nuorisotutkimuksen kohderyhmä on 15-25-vuotiaat ja Suomessa Habon aktiiviset käyttäjät ovat monesti tätä nuorempia.

Yleensä kun toimittajat tekevät tutkimuksistamme artikkelia niin he kyllä laittavat meidät koville tutkimuksen luotettavuudesta. Tällöin tuomme laajemmin esiin tiedot otoksesta, vastausprosenteista, siitä miten paneeli on kerätty ja muista seikoista. Emme kuitenkaan voi sille mitään jos joku toimittaja kirjoittaa että nuoria on haastateltu kun tiedotteissamme lukee että kyseessä on internetpaneelitutkimus.

Mikäli joku on kiinnostunut kuulemaan tutkimuksesta lisää niin tervetuloa maksuttomaan julkaisutilaisuuteen 14.2.2007. Lisätietoja löytyy nettisivuiltamme.

Ystävällisin terveisin,
Antti Kasanen
15/30 Research

Tämän kirjoitti Kari 11:33 AM | Kommentit (8)

tammikuu 23, 2007

Tena housussa Mariankadulle

Tiedättekö, se on tällaiselle perustoimittajalle ns. Tena-hetki, kun puhelin soi ja toisessa päässä esittäydytään ja sanotaan soitettavan Julkisen sanan neuvostosta. Samaan aikaan, kun suu sanoo hidastetusti pääääääiiiiiiväääääää, käy aivot tausta-ajolla läpi viimeisen vuoden aikana kirjoitetut jutut. Ei löydy kuin se yksi kolumni eikä siitäkään kyllä...

No siis. JSN:ssä halusivat käydä keskustelua eri medioiden verkkokeskustelupalstoista, noin niin kuin taustaksi. Ja pyysivät mukaan tähän keskustelutilaisuuteen, mistä olin yllättynyt ja otettu ja menin tänään aamupäivällä.

Koska keskustelun sisällön julkistaminen lienee kunkin keskustelijan oma asia, en lähde sitä tässä enempää ruotimaan. Itse puhuin epäselvästi ja liian pitkään suurin piirtein sen, mitä tuossa edellisessä kirjoituksessakin. Muuten keskustelu oli hyvin samantapaista kuin lehdistöetiikkaa koskeva keskustelu kenen tahansa sivistyneen kollegan kanssa. Paitsi että tämä käytiin selvin päin, mikä auttoi argumenttien muodostamisessa.

Voi olla, että neuvosto sitten muun muassa tämän keskustelun pohjalta lausuu joskus jotain verkkokeskusteluihin liittyen.

Lämpimät kiitokset kaikille edellisen kirjoituksen pohjalta tänne blogiin kirjoittaneille ja sähköpostia lähettäneille. Näkemyksistä oli iso apu keskustelussa, toivottavasti kommentoijatkin ovat saaneet tästä jotain irti itselleenkin. Keskustelun jatkaminen on enemmän kuin suotavaa.

Tämän kirjoitti Kari 03:51 PM | Kommentit (1)

tammikuu 22, 2007

Pitkästi keskusteluista

HS.fi:n Uutispöytälaatikossa kysyttiin taannoin, millaista on laadukas verkkokeskustelu. En osaa vastata, mutta vähän samanlainen kysymys esitettiin toisissakin ympyröissä, joten piti panna ajatuksia hieman paperille. Tai no ruudulle. Tuohon alas.

Laadukas verkkokeskustelu vaatii toimittamista. Tämä nähtiin jo ennen webiä news-ryhmissä ja sähköpostilistoilla. Keskustelu, jossa kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa johtaa kohinatason sietämättömään nousuun. Mitä enemmän keskustelijoita on, sitä varmemmin ja nopeammin näin käy.

(Blogikommenteissa toimittamista tarvitaan ainakin tällä hetkellä selvästi vähemmän kuin suosituilla foorumeilla. Osittain kyse on keskusteluun osallistuvien ihmisten määristä: Suomi24:n, Ilta=Sanomien, HS:n ja Plazan keskustelujen osallistujamääriin ei pääse yksikään suomalainen blogi. Jopa suosituimmissa kaupallisissa ja kommentit sallivissa blogeissa (joiden voisi olettaa löytyvän mainituista palveluista) keskustelu näyttää olevan hillitympää ja asiallisempaa kuin palveluiden varsinaisilla keskustelualueilla.)

Toimittamisen idea verkkokeskustelussa on sama kuin puheenjohtajan idea paneelikeskustelussa. Kaikki huonosti johdettua keskustelua seuranneet tunnistavat puheenjohtajan tarpeen: puheenjohtaja summaa aiemmiin esitettyjä puheenvuoroja, tuo keskusteluun uusia aiheita, kysyy täsmennyksiä ja torppaa jankkaamisen.

Jostain syystä keskustelufoorumeita pystyttäneet tiedotusvälineet eivät ole (tai ainakaan minä en ole huomannut, korjatkaa jos olen väärässä) ottaneet tällaista keskustelujen johtamista asiakseen. Seurauksena on useimmiten keskustelupalstojen viidakoituminen: järjellisiä keskusteluja niistä on todella vaikea löytää. Jankkausta sitäkin enemmän.

Keskustelujen johtaminen/toimittaminen on tietysti pirullisen vaikeaa. Jotkut keskustelijat ymmärtävät vähäisenkin toimittamisen sensuroinniksi: sananvapaus nähdään subjektiivisena oikeutena kirjoittaa mitä tahansa minne tahansa (mitä se ei tietenkään ole). Toisaalta keskustelun johtajilla/toimittajilla pitäisi olla poikkeuksellisen paksu nahka: omaan lehteen/kanavaan/ohjelmaan/saittiin kohdistuvan kritiikin julkaisemisen kynnys pitäisi olla todella alhaalla ja muokkaamiskynnys todella ylhäällä. Se läpinäkyvyys, nääs.

Keskusteluihin suhtautumisessa on mediassa monenlaista ilmaa. Joillakin palstoilla vaaditaan rekisteröitymistä, joillakin ei. Joillakin kaikki viestit ennakkomoderoidaan, joillakin jälkimoderoidaan, joillakin ei moderoida lainkaan. Keskustelujen asema suhteessa emomediaan on haussa sekin: esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakalan mukaan lehden jälkimoderoidussa keskustelupalstassa ei ole kyse toimituksellisesta aineistosta.

Journalistinen arkijärkeni vänkää vastaan: jos aineistoa pannaan journalistisen julkaisun nimellä varustetulla saitille ja sen logon alle, julkaisu on siitä vastuussa. Kukaan ei käske lehteä tai muuta tiedotusvälinettä perustamaan keskustelupalstaa, sellaisen perustaminen ja ylläpitäminen on viime kädessä päätoimittajan päätös. Senpä vuoksi vastuukin kuuluu toimitukseen.

Asiaa ei yhtään helpota kilpailu. Keskusteluillaan jengiä vetävä Suomi24 on TNS Metrixin mukaan viikkokävijöillä mitattuna Suomen kolmanneksi suurin verkkopalvelu, suurempi kuin molempien iltapäivälehtien, Ylen tai Helsingin Sanomien verkkopalvelut. Keskusteluissa voi rauhassa räyhätä ilman ennakkomoderointia ja rekisteröimättömän nimimerkin takaa. Koska Suomi24 ei ole tiedotusväline, sen ei tarvitse välittää tiedotusvälineiden eettisistä rajoista ja pohdiskeluista. Moinen epäilemättä harmittaa varsinkin valtakunnallisten välineiden kävijälukumittareita kyttääviä. Erityisesti veikkaan harmistumista löytyvän I:llä alkavista, päivittäin tabloid-koossa ilmestyvistä julkaisuista.

Sitten on nettikeskustelujen käyttäminen emovälineessä. Erityisesti Ilta=Sanomat mutta nykyisellään myös HS ja monet muut nostavat mielellään keskusteluista lainauksia lehden uutisjuttujen oheen. Lehtien mielipidepalstoilla alkaa olla sääntönä, että kirjoituksia julkaistaan vain, mikäli ne on varustettu kirjoittajan nimellä. Nettikeskustelusitaatteja otetaan kuitenkin aivan rutiininomaisesti anonyymeilta kirjoittajilta, joiden henkilöllisyydestä ei ole tietoakaan. Tämä synnyttää kaikenlaisia eettisiä ansoja, joista Jari Lindholm taannoin otti esiin yhden.

Mitä mieltä? Kertokaa nyt ihmeessä. Huomenna pitäisi olla viisaassa seurassa näistä jotain viisasta mieltä.

Tämän kirjoitti Kari 10:37 AM | Kommentit (30)

tammikuu 21, 2007

Ihan vaikka Suomeen

Päivän Hesarissa Katri Kallionpää haastattelee hollantilaisen Ilse Median pomoa. Ihan kelpo juttu (€) siitä, miten mediayritys (etupäässä yritysostojen kautta mutta kuitenkin) löytää merkittäviä yleisöjä uudenlaisten palvelujen avulla.

Ilse Median toimitusjohtaja Paul Molenaar esittelee muun muassa Kieskeurig-palvelua, jossa


lukijat voivat vertailla vaikkapa kameroiden, televisioiden tai autojen hintoja, laatua ja teknisiä ominaisuuksia. (...) He voivat myös kertoa oman mielipiteensä tuotteista (...) Vertailusivuilta lukija voi klikata itsensä laitteiden valmistajien sivuille (...) Molenaar pitää mahdollisena, että esimerkiksi Kieskeurigin kaltainen sivusto voidaan tuoda Suomeenkin.

No kappas! Aika näppärä idea. Täytyykin huomenissa vinkata tästä Mikrobitin päätoimittajalle Otto Aallolle. Bitillähän nimittäin on lukijoita, jotka voisivat olla tällaisesta hintaseurantapalvelusta ihan kiinnostuneitakin.

Ilse Media, Helsingin Sanomat, Mikrobitti ja työnantajani Tietokone-lehti ovat kaikki osia SanomaWSOY-konsernissa, joka on niin iso yhtiö, että sen työntekijät eivät aina ole ihan selvillä siitä, mitä kaikkea siihen kuuluu.

Tämän kirjoitti Kari 06:29 PM | Kommentit (4)

tammikuu 19, 2007

Tolpat nousevat

Mikäli journalismipornofetissi yhdistyy käppyräpornofetissiin (kuten minulla), voin suositella Journalism.orgin uutta viikottaista mediaindeksiä.

Indeksi seuraa 48:aa amerikkalaista suurta tiedotusvälinettä ja kertoo, minkä verran huomiota välineet omistivat millekin aiheelle. Viikkoraportissa nostetaan myös eri välineiden reaktioita ja yksittäisiä uutisia esille.

Tahtoo tällaisen Suomeen. Kuka tällaista tekisi?

(via Poynter)

Tämän kirjoitti Kari 11:06 AM

tammikuu 18, 2007

All hail Huhtanen!

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on antanut Helsingin Sanomien toimittajalle Jarmo Huhtaselle vuoden kaupunkijournalisti -kunniakirjan. Ja huomio: planketti annettiin Jarmolle juuri Kaupungin valot -blogin ansiosta.

Perusteluista:


Kaupungin valot -blogi on lisännyt kansalaisten kiinnostusta kaupungin päätöksentekoa kohtaan. Blogin herkullisen satiiriset kommentit ja laajaan kaupungin asioiden tuntemukseen pohjautuva irrottelu ovat myös olleet omiaan synnyttämään uutta ja virkistävää keskustelukulttuuria lukevan yleisön, median ja päättäjien välillä.

Onnea Jarmolle! Oikeaan osoitteeseen meni tämä palkinto.

(Via Pohdiskeleva liftari)

EDIT: jokseenkin hassua on se, että juuri blogin ansiosta annettua palkintoa ei noteerata HS.fi:n verkkouutisten puolella vaan ainoastaan paperilehdessä ja sen diginäköispainoksessa. Oh well.

Tämän kirjoitti Kari 07:46 PM | Kommentit (2)

tammikuu 14, 2007

Google, tuo toimitussihteereistä suurin

WSJ kertoo, että brittilehdet ovat älynneet ostaa AdWords-hakusanoja, jotka liittyvät isoihin uutistapahtumiin. Esimerkkinä käytetään muun muassa The Daily Telegraphia, joka osti sanarimpsun "North Korea Nuclear Test" heti Pohjois-Korean taannoisen ydinkokeen jälkeen. Mainoksen linkki osoitti Torygraphin juttuun aiheesta (mutta ainakaan minulle mainosta ei enää näy).

Ja ihmeiden ihme: lehdet ovat älynneet, että jutun vetovoima verkossa perustuu siihen, että avainsanat löytyvät jutun otsikosta ja ensimmäisestä kappaleesta, jolloin Google tarttuu uutiseen. Ajatella!

Muita löydöksiä: itse jutun ja siihen etusivulla viittaavan vinkin otsikoiden on oltava identtisiä, koska Google News tykkää sellaisesta. Ja Google on tärkeä, koska se on suoraan (kirjanmerkkien tai itse näpyteltyjen osoitteiden) saitille tulevien kävijöiden jälkeen tärkein liikenteenohjaaja uutissaitille. Siinä sitä onkin: otsikot täytyy hioa sellaisiksi, että ne kelpaavat pomoille ja vetävät lukijoiden lisäksi myös hakukoneita.

Hakukoneoptimointi ja hakusanamainonta on siis todella, todella tärkeä asia uutispalvelulle. Näin siis englanninkielisillä markkinoilla. Suomesta en ole ihan varma. Useiden (kymmenien) senttien hinnan maksaminen yhdestä kävijästä on aika kova hinta markkinoilla, joissa voittoa tuottavat mainosrahoitteiset palvelut ovat vielä suhteellisen harvassa.

Tämän kirjoitti Kari 06:15 PM | Kommentit (11)

tammikuu 11, 2007

Nuoret on niinku hot ja pimp!!!1

15/30 Research -tutkimusyhtiö on punnertanut kasaan juhlallisesti nimetyn Kansallisen nuorisotutkimuksen. Tietoa tutkimuksesta julkaistaan tipoittain ja nyt on kerrottu nuorten online-käyttäytymisestä.

Tiedotteen (pdf) mukaan vastanneista nuorista 83 prosenttia on tuottanut sisältöä Internetiin. Ja mikä lasketaan sisällöksi? No ihan mikä vaan. Habbo-keskustelut, Huuto.netin tavarakauppa ja jopa Last.fm:n biisilistat. Kas kun ei sähköposteja lasketa.

Ei aivan yllättäen prosentti painuu varsin alas, kun kyse on verkkopalveluista, joihin työnnetään jostakin muustakin kuin hymiöistä leivottua kamaa. YouTubeen sisältöä on tuottanut kahdeksan prosenttia vastanneista ja Wikipediaan yhdeksän prosenttia vastanneista. Yllättävän isoja prosentteja nekin kyllä ovat.

Yllättävää on myös Habbon pieni prosentti. Tiedotteen mukaan vain seitsemän prosenttia haastatelluista on "tuottanut sisältöä" Habboon. Palvelun saama julkisuus on johtanut ainakin minut luulemaan, että kaikki teinit luuhaavat siellä virtuaalinukkekodissa ihan koko ajan.

HS/STT:n uutisen mukaan "tutkimukseen haastateltiin 1 855:tä 15–25-vuotiasta nuorta". Tutkimusyhtiön sivuilla ei puhuta haastatteluista (tai metodista muutenkaan kovin tarkkaan), mutta ymmärtääkseni kysymyksessä on netin kautta tehty lomakekysely. Se on vähän eri asia kuin haastattelu.

Jonkin verran tekisi mieleni nitkuttaa myös yhtiön tutkimuksen johdannossa (pdf) hehkuttamasta "blogosfäärin valloituksesta", mutta olkoon setäily nyt tältä kerralta tässä.

Tämän kirjoitti Kari 03:22 PM | Kommentit (8)

Kyllä se siitä

Daily Mirroria ja Sunday Mirroria kustantavan Trinity Mirror -yhtiön johtajan Sly Baileyn mukaan Internetin vaikutusta sanomalehtien ilmoitusmarkkinoihin on liioiteltu. Bailey uskoo (rekisteröitymistä vaativa saitti), että ilmoitustulojen laskussa on ollut kyse normaalista kausivaihtelusta.

Normaalia kausivaihtelua? Ok... Britanniassa sanomalehtien mainostulot putosivat vuonna 2005 yli kolme prosenttia. Välillä 2000-2005 pudotus oli 2,5 prosenttia. Samaan aikaan (maksullisten) sanomalehtien levikit Britanniassa putosivat lähes kymmenen prosenttia. Voihan kysymys olla kausivaihtelusta, mutta viisi vuotta on kyllä aika pitkä kausi ja joku voisi nähdä levikkikehityksellä ja ilmoitustuotoilla jonkinlaisen yhteydenkin.

Toisaalta Bailey uskoo, että "digitaaliseen haasteseen" vastaaminen ratkaisee mediayhtiöiden tulevaisuuden. Tämän olen valmis nielemään jotenkin helpommin. Edelleen tilastoja: globaalisti sanomalehtien nettipalveluiden ilmoitustuotot kasvoivat vuonna 2005 24 prosenttia. Viidessä vuodessa kasvua on yli 200 prosenttia.

Tietysti tässäkin kyseessä voi olla "kausivaihtelu". Ja pitää muistaa, että nettiluvuissa volyymit eivät vielä ole häävejä.

Luvut ovat peräisin WANin World Press Trends -julkaisun tiedotteesta.

Tämän kirjoitti Kari 12:14 PM

tammikuu 10, 2007

Päivän erikoiset kilpailukeinot

Ihmiskunnassa on asiaa HS:n Unto Hämäläisen sanavalinnasta koskien linkkejä. Olen jyrkästi samaa mieltä.

Jari Lindholmkin on taas ratkennut bloggaamaan. Jälki on sen mukaista. Suosittelen.

Uutisen synty HS:n uutistoimituksen blogissa. Mielenkiintoista, mutta luultavasti vain tällaisille sisältönörttiraukoille.

Tämän kirjoitti Kari 02:47 PM | Kommentit (3)

tammikuu 08, 2007

Netin uutiskäytön kasvu hidastumassa?

Gallupin uusi kyselytutkimus näyttäisi osoittavan pientä loivenemista Internetin uutiskäytön kasvussa Yhdysvalloissa.

Päivittäin amerikkalaiset nauttivat uutisia eri välineistä seuraavalla tavalla:

* Paikalliset tv-asemat (55%)
* Paikalliset sanomalehdet (44%)
* Valtakunnallisten tv-yhtiöiden iltauutiset (35%)
* Uutiskanavat (34%)
* Valtakunnallisten tv-yhtiöiden aamu-uutiset ja haastatteluohjelmat (28%)
* Internet (22%)
* Radion puheohjelmat (20%)
* NPR-radio (19%)
* Valtakunnalliset sanomalehdet (7%)

Verrattuna aiempiin kyselyihin paikallinen tv on pärjännyt hyvin: sen tilanne on lähes muuttumaton kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Valtakunnalisten tv-yhtiöiden päivittäinen katsojamäärä taas näyttäisi kutistuneen selvästi.

Internetistä uutisia seuraavien kasvu näyttäisi hieman tasoittuneen: kasvua vuoden 2004 tilanteesta on enää kaksi pinnaa, kun vuodesta 2002 vuoteen 2004 kasvettiin 15:stä 20:een prosenttiin.

Silti en vielä lehtikustantajana uskaltaisi huokaista helpotuksesta. Tutkimus kertoo, että 18-49-vuotiaiden ja yli 50-vuotiaiden mediankäyttötavat poikkeavat toisistaan melkoisesti. Alle viisikymppisistä uutisia Internetistä hakee 28 %, kun yli 50-vuotiaista näin tekee 15 prosenttia. Paikallislehtiä 50+-jengistä päivittäin lukee 57% ja alle 50-vuotiaista vain 33%.

Nyt en nopeasti hakien onnistunut löytämään yhtään samalla tavalla tehtyä tutkimusta Suomesta; siis sellaista, joka jollakin tavalla arvioisi eri (uutis)medioiden käyttöä suhteessa toisiinsa. Tilastokeskukselta löytyy kyllä ajankäyttötutkimus (toivottavasti linkki toimii), mutta siitä ei ole kummemmin hyötyä. KMT taas mittaa pelkästään printtimedian käyttötottumuksia. Radiolla ja televisiolla taas on omat käyttömittarinsa. Onko kenellekään tiedossa tällaista (julkista) kokonaismittaria?

Tämän kirjoitti Kari 04:12 PM | Kommentit (5)

tammikuu 05, 2007

Daylife aloitti

Jeff Jarvisin ja Craig Newmarkin myötävaikutuksella syntynyt Daylife-palvelu on avannut ovensa.

Kysymys on jälleen kerran uutisfiltteristä. Digg/Slashdot-tyyppisen ratkaisun sijaan mallia on otetttu enemmänkin Google Newsista. Ja visuaalisuuteen on panostettu, kuten etusivusta näkyy. Itse asiassa pikkuikonit/paljon kamaa/rullaa sitä sivua -visuaalisuuden jälkeen Daylifen etusivu on melkein järkyttävä perinteistä lehtikuvaa muistuttavine läväytyksineen.

Jossain määrin järkyttävää on sekin, että etusivun jutut ovat palkattujen työntekijöiden valitsemia eivätkä Ihmeellisen Algoritmin tai Kaikkien Käyttäjien valikoimia. Ihmisten. Siis niinku toimittajien? Mitämitä? No, robotti toki tekee varsinaisen tonginnan.

Käyttölogiikka vaatii vähän opettelua. Google Newsista tutun yksittäisen uutisaiheen lisäksi uutismassaa on kerätty ihmisten, organisaatioiden ja paikkojen ympärille. Aiheita voi panna talteen My World -osuuteen.

Jos ei muuta, niin Daylife ainakin todistaa, että uutissuodatusta voi tehdä monella tavalla. Saa nähdä, mieltyvätkö käyttäjät tähän tapaan. RSS-syötteiden ja kommentointimahdollisuuden puuttuminen ovat ainakin ärsyttäneet palvelusta bloganneita.

Tämän kirjoitti Kari 09:44 PM

Tähän jotain iskevää ja aktiivista

Amy Gahram kirjoittaa Poynterissa otsikoista. Pointteja kirjoituksessa on monta, mutta poimin tähän nyt yhden:

Online headlines should be intuitive, not cryptic, vague, or leading. That is, simply by reading a headline you should be able to grasp what a story's about. A well-crafted online headline provides the reader with sufficient information and incentive to decide whether to click a link to read the story.

No niin no. Jokainen toimittaja on sydämessään tätä mieltä. Minäkin olen.

Minulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että olen surkea otsikoija. Tyypillinen otsikkoni on toteava ja lattea, vailla aktiivimuodossa olevaa verbiä ja lisäksi liian pitkä. Tämän takia fanitan hulluna esimerkiksi Pelit-lehden jengiä, jolla on alan parhaat otsikot, väliotsikot ja inkut. Tämä nyt täysin riippumatta siitä, että he tekevät työtä tässä samassa talossa.

Kun ei osaa, niin sitten yrittää keksiä jotain sääntöjä tai vakioita, joilla hyvän otsikon saisi aikaiseksi. Ylle itkemääni listaa voi kääntää toisin päin: hyvä otsikko sisältää väitteen, siinä on aktiivimuodossa oleva verbi, se on lyhyt ja se herättää lukijan kiinnostuksen. Konflikti piristää otsikkoa aina. Kyllä kyllä. Tyhjän otsikkorivin edessä ajattelen näin ja sen jälkeen päästäni kuuluu lähinnä huminaa.

Online-toiminta on yllättäen hieman helpottanut otsikointia. Tai ainakin se on tuonut yhden säännön lisää: hyvä otsikko mahtuu kokonaan Firefoxin työkalupalkin Live Bookmarks -linkistä aukeavaan listaan. Lisäksi otsikon olisi hyvä olla sellainen, että lukija tarttuu esimerkiksi Amppareissa mielummin minun kuin naapurin otsikkoon.

RSS korostaa otsikoita, nostaa hyvää otsikkoa ja lyttää huonoa. Pitäisi siis opetella tekemään parempia. Lähdenkin tästä.

Muistaessani: lukekaa myös Kemppisen mielipide bloggaajat ja journalistit -keskusteluun.

Tämän kirjoitti Kari 10:40 AM | Kommentit (9)

tammikuu 02, 2007

Julkaiseminen ei ole journalismia, välttämättä

Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen käsitteli tämänpäiväisessä kolumnissaan verkkojulkaisemista. Myöhemmin myös päätoimittaja Reetta Meriläinen käsitteli samaa asiaa blogissaan.

Hämäläisen kolumnissa kiinnitettiin huomiota Time-lehteen, joka oli valinnut vuoden henkilöksi minut. Ja sinut myös. Siis itse asiassa kaikki nettiin kirjoittavat, kuvaavat ja tallentavat ihmiset, jotka blogien, wikien, valokuvasaittien, keskustelupalstojen ja podcastien myötä ovat saaneet aiempaa paremmin kuuluvan äänen.

Hämäläisen kolumnissa on yksi perustavanlaatuinen ja varsin yleinen ajatusvirhe. Hämäläinen ymmärtää kaiken tai ainakin merkittävän osan verkkojulkaisemista journalismiksi. Käsitteet ovat tietenkin päällekkäisiä ja joskus vaikeasti erotettavia, mutta eri asioita ne kuitenkin ovat. Jos välttämättä haluaisi vetää analogiaa vanhasta maailmasta, niin voitaisiin verrata kirjailijaa ja lehden toimittajaa. Molemmat kirjoittavat työkseen tekstiä, mutta ei näitä toimia muuten voi niputtaa (esimerkiksi) juridisesti yhteen (vaikka päällekkäisyyksiäkin on).

Hämäläisen väärinymmärrys konkretisoituu, kun hän vertaa ammattitoimittajien eettisten periaatteiden ohjaamaa ja palkkatyönä tehtyä journalismia kansalaisten pääasiassa vapaahtoistyönä tekemään julkaisutoimintaan:

Jos internetissä julkaistuista virheistä ja herjoista tehtäisiin kanteluja ja päätöksiä samoilla periaatteilla kuin lehdistön virheistä, Julkisen sanan neuvosto joutuisi käsittelemään kanteluita päätoimisesti ja antamaan paljon langettavia päätöksiä.

Näin on. Ja tässä on homman pointti. JSN antaa päätöksiä sen perussopimukseen sitoutuneiden tiedotusvälineiden toiminnasta. Journalistin ohjeiden ulottaminen kenen tahansa kansalaisen julkaisutoimintaan olisi aika raskaalla kädellä tehtävää sääntelyä.

Verkkokeskusteluissa, blogeissa ja wikeissä julkaisemista tekevät useimmiten tavalliset ihmiset, jotka ymmärtääkseni suhteellisen harvoin pitävät toimintaansa journalismina.

Verkkokirjoittaminen muistuttaa monessa tapauksessa ravintolapöytäkeskusteluja: niissäkin esitetään usein kärkkäitä mielipiteitä, joista voisi parhaassa tapauksessa joutua oikeuteen ja on kai joskus jouduttukin. Tästä huolimatta kukaan ei ole tosissaan esittämässä, että kaikkien maailman tai Suomen ravintolapöytäkeskustelijoiden pitäisi in corpore sitoutua johonkin eettiseen säännöstöön. Sellainen olisi absurdia.

Tässä on vastaus myös Meriläisen blogissaan samasta asiasta esittämään kysymykseen:

Miksi internetin tiedonvälitykseen, lähinnä keskustelupalstoille ja blogeihin on kehittynyt harmaa alue, jolla ei tarvitse piitata tiedonvälityksen normeista?

Syy on selvä: netissä puheenvuoronsa julkaiseva ihminen ei ole ammattilainen, joka on työssään tietoinen ammattinsa laillisista ja eettisistä rajoitteista, puhumattakaan että hän kokisi tekevänsä tiedonvälitystä.

Tällä en tarkoita, että laki ei pätisi netissä. Suomestakin löytyy jo esimerkkejä joissa bloggaajille on tehty selväksi, että esimerkiksi kunnianloukkaus on rikos verkossakin.

Tämän kirjoitti Kari 04:39 PM | Kommentit (24)

Hurjia hintoja

Wired listaa kymmenen Web 2.0 -palvelua, jotka ovat (enemmän tai vähemmän) kypsiä ostettaviksi. Lista sinänsä ei ole kovin yllättävä (Facebook, Digg, Technorati jne), mutta hinnat ovat. Jutussa mainitaan Facebookista tarjotun 750 miljoonaa dollaria ja Diggin hintapyynnön olleen 150 miljoonaa.

Jokainen Pliggillä oman uutisfiltterin rakentanut voikin nyt lähteä tältä pohjalta laskemaan palvelunsa myyntihintaa Sanoma Digitalille, Alex Niemiselle tai Jussi Nurmiolle lähetettävään mailiin. Kymmenen miljoonaa nyt vähintään!

Tämän kirjoitti Kari 02:21 PM

Tänä vuonna

Bonnier aloittaa oikeasti. Ruotsalaisten vyörytys aikakauslehtipuolella jatkuu. Ympyrätalosta pukataan useita uusia julkaisuja markkinoille. Kilpailu kiristyy.

Talentum-Alma -kuvio selkiytyy.
Almassa saadaan vihdoin aikaiseksi jonkinlainen näkemys siitä, miten Talentumin omistuksen kanssa toimitaan. Seurauksena siivousta molempien yhtiöiden tuotevalikoimassa.

Vinkunaa julkisesta palvelusta.
Ylen terästäytyminen online-mediana antaa aihetta useampaankin kitkerään kommentiin kaupallisen median puolelta. Mediayritysten sedät ja tädit ovat sitä mieltä, että Yle kilpailee epäreilusti verkossa.

Analogiset tv-lähetykset loppuvat. Yle lopettaa analogiset lähetykset valtakunnanverkossa. Digibokseja ostetaan viimeisinä analogiaviikkoina kuin leipää.

Printin ahdinko kasvaa. Uusi KMT-tutkimus osoittaa jälleen printtimedian lukijamäärien hienoisesti laskeneen. Jääräpäisimmätkin mediayritysten johtajat alkavat aavistella, että aiemmat samansuuntaiset tutkimustulokset ovat pitäneet paikkansa. Hämmentyneitä kokouksia erinäisissä neukkareissa. Päätetään kuitenkin jatkaa kuten ennenkin, koska kysymys ei ole mistään romahduksesta.

Google Uutiset aloittaa. Koska suomalaisten mediatalojen kanssa ei ole päästy sopivista toimintamuodoista sopimukseen, Google rojauttaa Google Uutiset -palvelun auki omin päin kuvineen kaikkineen. Käsien vääntelyä, ukaaseja, mahdollinen oikeusjuttu.

Mitä unohtui?

Tämän kirjoitti Kari 11:34 AM | Kommentit (5)