« Kallion kirjasto ylireagoi | Main | Miten käy kustantajalta yhteisöpalvelun luominen? »

joulukuu 21, 2006

Miksi blogeissa on niin vähän uutisia?

Aki Petteri Lehtinen on kirjoittanut päivän Helsingin Sanomiin kansalaisjournalismista (€). Vähän pitää mutista.

Lehtinen nojautuu kirjoituksessaan pitkälti The New Yorkerissa julkaistuun Nicholas Lemannin artikkeliin Amateur hour, joka on varsin hyvä artikkeli. Lemann kokoaa yhteen nippuun tärkeimmät epäilykset verkon kansalaisjournalismia kohtaan. Yksi ja ehkä tärkein näistä epäilyksistä on, että paljon kohkattu verkon kansalaisjournalismi on vain mielipidekirjoittelua ja että uuden alkuperäisen tiedon hankintaa on kovin vähän.

Tämä kritiikki ei varsinaisesti ole uusi, sitä on esitetty hieman eri tavalla muotoiltuna niin kauan kuin verkkoavusteista kansalaisjournalismia on ollut (tai sanottu olevan). Kritiikki on myös totta, ainakin osittain.

Lehtisen ja Lemannin kritiikissä on kuitenkin se ongelma, että se tuntuu vetävän yhtäläisyysmerkit uutisjournalismin ja journalismin välille. Lehtinen:

Paras informaatio tapahtumien syistä, inhimillisistä ja yhteiskunnallisista seurauksista sekä asiayhteyksien paljastamista merkityksistä edellyttääkin tapahtumien systemaattista tutkimista ja analysointia sekä ammattitaitoista ja selkeää raportointia.

Tämä ero näkyy perinteisten ja uusien medioiden välissä työtään tekevien ammattitoimittajien internetissä pitämissä blogeissa. Ammattitoimittajienkaan blogit eivät ole - eivätkä yritä olla - journalismia, vaan "nettipäiväkirjoina" tarjottuja mielipiteitä.

Ensimmäinen lainattu kappale voisi olla peräisin Uutisoppikirjasta; ainakin se on erinomaisesti tiivistetty kuvaus hyvästä uutisesta. Uutinen ei kuitenkaan ole journalismin ainoa laatu ja mittari. Aikakauslehtien jutut, musiikkijournalismi, erilaiset testit, sanomalehtien teemakokonaisuudet, keskusteluohjelmat ja muut journalismin lajit eivät kovin mukavasti mahdu Lehtisen määritelmään. Verkon kansalaisjournalismissa ne kuitenkin ovat läsnä.

(Uutisjournalismin näkeminen journalismin kirkkaimpana kuningaslajina ei sekään ole uusi ilmiö, mutta siihen pitänee palata joskus toiste.)

Toisessa lainatussa kappaleessa Lehtinen menee kyllä selkeästi metsään. Vastaesimerkkiä minun ei tarvitse onneksi etsiä kaukaa: Tietokone-lehden toimittajan Tero Lehdon projektimuotoinen Linux-blogi on ammattitoimittajan pitämä, yhdessä lukijoiden kanssa luotu journalistinen kokonaisuus eikä epämääräinen läjä mielipiteitä. Vai? Vaan ilmeisesti tämäkin blogi vinkuroi ikävästi uutiskeskeistä journalismikäsitystä vastaan.

Päätteeksi: oliko ihan puhdas vahinko, että HS:n sivun kolme juttuvinkissä jutun kirjoittajaksi kerrotaan Aki Petteri Järvinen? Jos oli, niin ainakin se todistaa, miten kova henkilöbrändi Petteri Järvinen oikeasti on: kuka tahansa tietotekniikkaa liippaavasta aiheesta kirjoittava Petteri muuttuu alitajunnassamme Petteri Järviseksi.

Posted by Kari at 21.12.06 14:33

Comments

Jokainen uutinen on mielipidekirjoitus.

Kun Hesarin toimituspäällikkö valitsee uutisen otsikoksi mm "Lipponen kuuluttaa ennakkoluulottomuutta NATO-keskusteluun", on se mainio esimerkki vahvasta amnesiasta ja tilanteen uudelleenarvioimisesta kun Lipponen otsikossa jo asetetaan rooliltaan "avoimeksi" keskustelun kuuluttajaksi - vaikka aktiivipoliitikkona oli aivan jotain muuta (eikä ole mihinkään muuttunut poliittisena kähmijänä ja junttaajana).

Ei ole objektiivista uutisointia - jotkut ovat terroristeja, jotkut armeijaa, kaikki uutisvirta on biasoitua.

Jotkut uskaltavat tuoda subjektiivisuuden esille subjektiivisena tyylinä ja muotona, toimittajat mielellään suojautuvat perkeleellisen objektiivisuuden ja "nyt-hetken" "reaaliteettien" uutisoinnin taakse. Tyylikeikarit sivaltavat asiallisuudella ja usein asiattomasti.

Kaikki kommunikointi on ideologista ja intentionaalista.

Sosiologia ei ole minnekään hävinnyt vaikka sitä piilo-oikeistolaiset demarit järjettömästi häpeävätkin käsitteenä ja ilmiönä.

Uutisten poisjätössä suomalainen politisoitu journalismi loistaa tehokkaana ja omien sonntujen soittajana.
Siitä yhtenä esimerkkinä olivat Pariisin poliittiset nuorisomielenosoitukset ministerin ajamaan nuorten työehtojen poistamista vastaan, joka oli kovaäänistä ja tehokasta politiikkaa ranskalaiseen tapaan mutta täällä uutisoitiin vaarallisena mellakkavaarana ja "poliittisen systeemin ohittamisena".

Ei ole olemassa pelkkää tietoa,
on tiedon käyttöä ja painottamista
- jo otsikko määrää selvän leiman ja tajunnansisällön vaikka faktaa löytyisikin sitten artikkelin loppuosasta - tiedon esittelyyn liittyy aina spekulatiivinen tulevaisuuden muodostumiseen liittyvän vaikutuksen ja syy-seuraussuhteiden valinta asetelmana. Meidät on opetettu vahvalla Kekkosleimalla jo oppimaan Oikea Vaikutelma ilman omaa tiedon punnitsemisprosessia.

Turvallisen Ajattelun Mielikuvat rullaavat meidatajuntaamme mennen tullen ja siihen riittää vihjaileva otsikointi. Otsikointi on meille pyhää kauraa kun ei sitten tarvitse itse ajatella.

Erilaisuus on suomalaisille häpeällinen kauhun leima.
-Ethän ole erilainen? Mitä oikein luulet itsestäsi kun luulet voivasi olla erilainen? Kylläpä luulet itsestäsi paljon, jos luulet voivasi olla erilainen...

Posted by: Arhii at 23.12.06 22:02

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)