« Ja että vielä kaiken maailman veelaniloita, part deux | Main | Taloussanomat veti Kauppalehden ohi »

lokakuu 19, 2006

Kuva ja ääni puhekielistyy

Tämä on varmaan jo kaikille itsestäänselvää, mutta itse olin älyävinäni tämän vasta nyt.

Jokin aika sitten intoilin siitä, kuinka printtitoimittaja muuttuu (vaikka) tv-toimittajaksi, kun annetaan oikeat välineet käteen.

Petteri Järvinen oli sähköpostitse eri mieltä (tai no, sähköpostinvaihto liittyi työasioihin, mutta kun tätä blogiakin siinä sivuttiin...). Petterin mielestä pelkkä välineen käyttö ei riitä, sitä pitäisi osata käyttää ammattimaisesti. Käsivaralta otettu videokuva ja huonosti rajatut ja valaistut digipokkarikuvat ovat yleistyneet:

Ehkä (...) meidät on totutettu vain ammattimaiseen videotuotantoon ja musiikkiin. Ehkä jatkossa odotuksemme laskevat ja hyväksymme heikommankin laadun. Digikamerat ovat antaneet tästä jo esimakua. Huonolaatuiset harrastajakuvat (joita toimittajat usein itse ottavat pokkareillaan) kelpaavat lehtiin, kun ennen kuva jätettiin aina ammattilaiselle.

Eli tavallaan (liikkuvalle) kuvalle ja äänelle käy samalla tavalla kuin kirjoitetulle tekstille on jo käynyt. Kirjoitettu teksti on tekstiviestien ja netin ansiosta tai vaikutuksesta muuttunut yhä enemmän puhekieltä muistuttavaksi. Seuraavaksi julkaistu kuva ja ääni puhekielistyy: kohisevat digikuvat, vapiseva video ja suhiseva mp3 ovat sähköistä niinkua.

Kehityksen voi nähdä joko riman laskuna tai aiemmin tiukasti ammattilaisten hallussa olleiden välineiden ja ilmaisukeinojen demokratisoitumisena. Petteri kallistuu enemmän ensimmäisen, minä toisen vaihtoehdon puoleen.

Posted by Kari at 19.10.06 14:33

Comments

Niin ja se piti vielä kirjoittamani, että kyllähän esimerkiksi tv-ohjelmien inserttejä tehdään jo todella kevyesti. Hyvänä esimerkkinä Maikkarin Tilt-ohjelma, jossa esim. messukeikoilla haastatteluja tehdään mitä ilmeisimmin ihan tavan dv-kameralla, jäljestä päätellen.

Posted by: Kari Haakana at 19.10.06 16:16

Karin kannattaman demokratisoitumisen nimissä voitaisiin myös vaatia, että kuka tahansa saisi valmistaa ravintoloissa ruokaa tai suorittaa Hyksissä leikkauksia.

Siis osaamisen vaatiminenko demokratian este? Ei kai.

Kelvottomat tuhrukuvat muuten kunnianhimoisesti taitettujen lehtien sivuilla (esim. Hiidenkivi ja Rondo) ovat pelkästään kiusallista katsottavaa, eivätkä edistä mitään.

Mutta ehkä syyllistyn nyt samaan kuin useimmat: tuomitsen uuden ajatuksen sen perusteella, että joku soveltaa niitä huonosti. Epäilemättä on niinkin, että sähköpuolen toimittajista voi tulla hyviä printtipuolen uudistaja, ja kynäniekat voivat oppia ottamaan ennennäkemättömän hienoja kuvia.

Toki.

Posted by: Jarmo Papinniemi at 19.10.06 17:51

Trollipeikko!

No okei, otan argumentin vakavasti.

Teknisesti broadcast-tasoisen ja monikameraohjaajan tekemän tv-lähetyksen tason vaatiminen YouTubeen työnnetyltä parin minuutin videolta on minusta selvästi väärä odotus. Silti tulos on sama: videotallenne, jota parhaassa tapauksessa katsoo miljoonia ihmisiä.

Minun mielestäni tällainen demokratisoituminen on hyvä asia. Totta kai olisi vielä parempi, jos se YouTube-video olisi teknisestikin ykköslaatua, mutta jos vaihtoehdot ovat karkea toteutus tai ei sitä videota lainkaan, niin otan sen karkean toteutuksen.

Ravintola-analogialla: voin valita joko Savoyn tai Papinniemen keittiön. Jälkimmäinen vaihtoehtokin on joskus kelvannut, vaikkei siellä työskenneillä nähdäkseni diploomeja ole ollutkaan.

Posted by: Kari Haakana at 19.10.06 18:18

Vähät resurssit ja heikko tekniikka voidaan korvata raikkaalla ilmaisulla ja kekseliäisyydellä - joista jälkimmäisiä ei voi rahalla edes ostaa.

Katsokaa vaikka tämä video JuuTuubasta: Ok Go on Treadmills Ennemmin näitä katselee kuin niitä MTV:n miljonääriräppäreitä mimmeineen uima-altaan vierellä...

Isot lehtitalot ovat alkaneet pitää lehtiensä sivuilla tätä nykyä toimittajablogeja, ja mitä ihmettä, monet ihan "tavallisten" ihmisten blogit ovat paljon paremmin kirjoitettuja, rennompia, puhuttelevampia ja aidompia kuin näiden tuntipalkkaa nauttivien senttareiden. Ei se niin helppoa olekaan. Siis olla rehellinen sen suhteen, mitä kirjoittaa. Ihan aidosti.

Posted by: Lurker at 19.10.06 19:16

Kyllähän niitä käsivaralta kirjoitettuja ja suttuisia juttuja löytyy myös lehdistä. Ja ihan ammattilaisten toimesta tai käsittelemänä :D

Posted by: Pekka P at 19.10.06 19:25

Olen Karin ja muittenkin kanssa samaa mieltä siitä, että tekniikan keveneminen ja helpottuminen lisää ilmaisun monipuolisuutta terveellä tavalla niin sähköisissä välineissä kuin printissä ja netissä.

Täytyy vain pitää varansa, ettei tätä mahdollisuutta käytetä väärin, pelkkään säästämiseen: on täysin mahdollinen skenaario, että massakanavat täyttyvät pelkästä halvalla ja nopeasti tuotetusta hutusta (jolla on toki korkea camp-arvo), ja vanhanaikaisella ammattitaidolla tehdyt mediatuotteet marginalisoituvat Ylen ykkösen tapaisiin pienen yleisön julkaisuihin.

Posted by: Jarmo Papinniemi at 19.10.06 22:09

Tuo on ihan mahdollinen ja jossain määrin jopa toteutunut uhkakuva.

Posted by: Kari Haakana at 19.10.06 23:18

AV-ilmaisun puhekielistyminen, haa, hyvä huomio. Jarmo, YLEn ykkönenkö pienen yleisön julkaisu? Radiokanava tavoittaa miljoona suomalaista viikossa.

Posted by: Tuija at 20.10.06 00:44

"Ehkä jatkossa odotuksemme laskevat ja hyväksymme heikommankin laadun"

Johan me hyväksymme heikomman laadun. Sen joka digitaalisuus on tuonut tulleessaan. Digitaalikamera on mielestäni hyvä esimerkki. Sen analoginen esi-isä hakkaa, yhä vaan, kuvanlaadussa uuden ajan tuotteen. Mutta kuitenkin filmi on jäämässä historiaan.

Maksamme enemmän ja saamme huonompaa.

Posted by: pni at 20.10.06 09:48

Digikamerassa on kuitenkin muita etuja verrattuna analogiseen. Vaivattomuus, nopeus, jakelu ja myös halpuus tarkastellessa yksittäisen kuvan hintaa. Filmi jää kokonaislaadussa/ominaisuuksissa jälkeen.

Ja muutenkin laatukin yltää jo hieman paremmissa vehkeissä (eikä edes enää mahdottoman hintaisissa) vähintäänkin lähes samalle tasolla.

Digikuvauksen voi kyllä kieltämättä ajatella malliesimerkkinä välineiden mahdollistamasta demokratisoinnista laadun kustannuksella: aiemmin valokuvia ottivat vain ammattimiehet (teknisen osaamisen lisäksi myös silmä kohdillaan), nyt niitä räpsivät kaikki teineistä mummoihin ja vaareihin.

Posted by: Eero at 20.10.06 10:01

On pitkä kivinen, ja luonteeltaan absurdi keskustelu lähteä puhumaan digikuvan ja filmin paremmuudesta.

Sensijaan tuo alkuperäinen huomio audiovisuaalisten medioiden puhekielistymisestä on mielestäni varsin terävä. Noista asioista, medioitten toimenkuvien liukumista, lehtikuvien tasosta ym, on puhuttu paljon, mutta en ole ennen törmännyt tämäntyyppiseen kieli-analogiaan.

Itse ottaisin esille asian vasta-ilmiön, harrastamisen hifistymisen. Viimevuosina esimerkiksi valokuvaharrastuksen parissa olen huomannut ihmisten sijoittavan laitteisiinsa huomattavasti entistä enemmän rahaa, välinekeskusteluun entistä enemmän aikaa, ja jotkut panostavat jopa kuvaamiseenkin entistä enemmän.

Valokuvauskeskusteluissa tuntuu yleisenä tapana olevan jokaiselle aloittelijalle suositella pelkästään kalleimpia ammattivälineitä, eihän muista ole mihinkään.

Oman käsitykseni mukaan tilanne on polemisoitumassa: lehtikuviin kelpaa jo kamerakännykkäkin ihan hyvin, tärkeintä on se mitä kuvassa on. Harrastekuvaamisessa taas tekninen laatu, väline jolla se on otettu, on noussut ensisijaiseksi, se mitä kuvassa on on toissijaista.

Posted by: anttia at 20.10.06 12:17

Pni: "Maksamme enemmän ja saamme huonompaa."

Jaa-a, jos kuvien määrä jaetaan kustannusten hinnalla, yhden kuvan hinta taitaa olla alhaisempi kuin koskaan. Kehityspalvelujakaan ei juuri tarvita, koska nykyiset jakelukanavat (kuten Flickr) mahdollistavat sen että samaa digitaalista kopiota voi katsella koko suku vaikka eri puolilla maailmaa. Analogisia analogioita vanhaan on turha enää esittää koska se on niin irrelevanttia. Uudet ajat, uudet digimetkut.

Posted by: Lurker at 20.10.06 13:29

Olin äsken kuuntelemassa Shifts-valokuvauskonferenssissa (http://www.theiprn.org/) Oi maamme! -näyttelyä (http://taidemuseo.hel.fi/suomi/tennispalatsi/ohjelma/oimaamme.html) kuratoivan Riikka Raatikaisen alustusta. Hän puhui valokuvista, mutta asia lienee sovellettavissa muuallekin. Raatikainen nimittäin sanoi, että kun valokuvien lukumäärä on kasvanut, tulee yhä hankalammaksi löytää todellisia timantteja, ja että niistä tulee pitää huolta. En ole asiaa sen syvemmälle vielä miettinyt, mutta ehkä siinä on jotain perää.

Posted by: OlliS at 20.10.06 14:10

Enpä tiedä... Ikään kuin jonkun taidemuseon tms. instanssin kuraattorin kahlattavaksi tulisi digitalisoitumisen myötä enemmän hänen kriteerinsä täyttävää taidetta. Tai jos tulee, niin hyvä niin.

Välineiden demokratisoitumisen voisi nähdä niin, että nyt näkemyksen/sanottavan/kuvattavan välittyminen halukkaalle yleisölle ei ole ainakaan välineiden ja jakelukanavan puutteesta kiinni. Tästä pääsemme tietenkin kätevästi pitkään häntään...

Posted by: Kari Haakana at 20.10.06 14:23

Tuli mieleeni, että aikoinaan radiopuolella oltiin syvästi huolissaan itsekäyttöisyydestä. Siis siitä, että juontaja itse hoitaa tekniset vempaimet studiossa. Nyt tuntuisi epäkäytännölliseltä, jos studioon marssisi äänitarkkailija ja juontaja itse nököttäisi mikrofonin edessä odottaen puhekäskyä. Juontajat ovat oppineet ja hyväksyneet äänipöydän hallitsemisen osaksi ammattia.

Jossain tietenkin menee raja siinä, kuinka paljon osaamista yksi ihminen pystyy omaksumaan laadun suuremmin kärsimättä. Tuon rajan sijainnista ei minulla ole tarkempaa tietoa.

Posted by: Justiina at 20.10.06 15:05

Nykytekniikalla voi saada hyvää jälkeä aikaiseksi, mutta amatöörien tekemien huonojen klippien/filmien laatu vaan parantaa hyvien profien mainetta. Ei joka jannulle voi pistää vaikka tv-kameraa olkapäälle. Hyville ammattilaisille on aina kysyntää laitteesta riippumatta. Rahoilleen saa siten varmemmin vastinetta.

Posted by: sportruutu at 20.10.06 20:54

Kaksi sanaa:

hauskat kotivideot.

Posted by: Lurker at 20.10.06 21:43

Ehdottomasti olen demokratisoitumisen puolella. Melkein alalla kuin alla on hyväksyttävä, että "maallikko" - osaajia tulee muuallekkin kuin lääkärin vastaanotolle valmiin diagnoosin kanssa. Knowing - how and knowing - about....joten sanoisin että ammattiylpeydellä ja innolla eteenpäin.

Posted by: K-M at 21.10.06 15:12

Tätä keskustelunaihetta hieman sivuaa Techdirt-sivuston kirjoitus It's Not Experts vs. Crowds; It's Picking The Right Tool For The Job.

Suosittelen. Sisältää hyviä linkkejä etiäpäin.

Posted by: Kari Haakana at 23.10.06 14:20

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)