« Aivan neliöinä | Main | Uutta tekniikkaa uutisissa »

heinäkuu 27, 2006

Poynter selvittää online-uutistoimintaa

Poynterin ihmiset jalkautuivat keväällä amerikkalaisiin uutishuoneisiin (mukana kierroksessa mm. Chicago Tribune, Washington Post ja New York Times). Kiertueen havaintoja selvitellään kaksiosaisessa artikkelissa, jonka ensimmäinen osa julkaistiin eilen. Ainakin ensimmäinen osa on todella mielenkiintoista luettavaa. Huomioita:

- Online-toiminta muuttaa uutistoimintaa. Kärjellään seisova pyramidi tulee takaisin (toim. huom: onko se käynyt jossain? Vessassa?)

- Online-toiminta muuttaa myös kuvajournalismia: yksittäisen, yhden parhaan kuvan metsästyksen rinnalle tulee useiden kuvien muodostamien kuvasarjojen tekeminen ja videon kuvaaminen.

- Tv-journalistien täytyy opetella kirjoittamaan nopeita sähkeuutisia suoraan webiin.

- Uutisrytmi kiihtyy entisestään: yleisö kuluttaa uutisia jatkuvasti. Tämä muuttaa toimitusten työtapoja, koska skuuppia ei voi/kannata pantata.

- Online-toiminta aiheuttaa kitkaa toimituksissa, koska osa toimittajista haluaa keskittyä vain vanhaan osaamisalueeseensa, tyypillisesti kai printtiin. Miten lumiukkojournalisteihin suhtaudutaan?

Ja paljon muuta. Kannattaa lukea, jos uutistoiminnan tulevaisuus kiinnostaa.

Posted by Kari at 27.07.06 11:49

Comments

"yhden parhaan kuvan metsästyksen rinnalle tulee [..] kuvasarjojen tekeminen"

Mistä se tulee? Samasta vessasta kuin pyramidikin? Kuvajournalismi kävi kusella.

Posted by: pni at 27.07.06 13:38

En tiedä, mutta näin kirjoitetaan alkuperäisessä:

The same dynamic is very much at play in photojournalism, my colleague, Kenny Irby, tells me. Not so long ago, the photographer on assignment was trying to get one best image -- or a couple of telling images. Now the job may include a quick post to the Web or capturing an extended gallery of images that tell a story.

Posted by: Kari Haakana at 27.07.06 13:44

Kuvajournalismin tehtävä on AINA ollut tarinoiden kertominen kuvin. En ymmärrä, miten tämä uusi mediaympäristö olisi niin erilainen kuin entinen. Paitsi että kiire on kovempi ja laatu valitettavan usein huonompi.

Posted by: Tuomo at 27.07.06 18:57

Eikä yhden parhaan kuvan metsästys verkkojournalismistakaan ole minnekään mennyt: etusivulle tai artikkelin ensimmäiseksi ja usein ainoaksi tekstin sekaan upotettavaksi kuvaksi. Kuvasarja tulee sitten linkin taakse.

Posted by: Samuli K at 28.07.06 09:10

Tietenkin kuvajournalismin tehtävänä on (muun muassa) tarinoiden kerronta. Laajojen kuvasarjojen julkaiseminen printtiuutisjournalismissa on kuitenkin aika harvinaista, sivut kun ovat kortilla. Aikakauspuolella moista tietenkin on aina ollut. Webissä laajat kuvasarjat ovat olleet arkipäivää jo pitkään.

Tuossa kirjoituksessa keskityttiin juuri uutisorganisaatioihin ja niiden muutokseen. Jos asiaa yrittää yleistää muihin journalismin muotoihin, niin homma alkaa tökkiä. Ehkä.

Posted by: Kari Haakana at 28.07.06 11:30

Minusta tuossa artikkelissa keskityttiin aivan liikee siihen mitä yksittäiset toimittajat haluavat tai osaavat tehdä. Väitän, että ainakin yhtä usein kyse on siitä, millaiset resurssit toimituspäälliköiden, uutispäälliköiden ja päätoimittajien kautta annetaan.

Jos tilanne on se, että web-juttuja ihan luvallakin tehdään juosten kusten, mikä muuten on tilanne tuloksista päätellen usein Suomessakin, kun taas lehteen panostetaan resursseilla laadun takaamiseksi, kumpaan puoleen ammattiaan arvostava toimittaja keskittyy?

Minä tykkään web-journalismista siksi, että siinä on säpinää ja vauhtia. Jos olisin päivittäisessä sanomalehdessä töissä, olisi niissä deadlineissa ihan riittävästi vauhtia ja säpinää.

Toimittaja ei saa ammatillisia kicksejä siitä, että hänet laitetaan pienen rahallisen säästön vuoksi lapioimaan lähes suoraan juttuja tiedotteista. Se on lopputulos, kun web-uutislle annetaan liian vähän resursseja.

Hyvä web-uutinen vaatii usein aikaa 1-3 työpäivää. Aikaa on yleensä tarjolla 20 minuuttia. Määräkintiöitä on kaikilla.

Posted by: Tero Lehto at 28.07.06 22:34

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)