« Elisa kutsuu kesätoimittajia | Main | Tötömps »

kesäkuu 07, 2006

Lapsen oikeus ja sananvapaus


Pelastakaa lapset ry. järjesti eilen Lapset mediajulkisuudessa -seminaarin, johon minulta oli pyydetty kommenttipuheenvuoro. Kommentoinnin kohteena olivat Iltalehden Petri Hakalan ja seksuaaliterapeutti Leena Karjalaisen puheenvuorot. Muita puhujia tilaisuudessa olivat JSN:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Mainonnan eettisen neuvoston puheenjohtaja Outi Antila, tutkija Anu Mustonen ja Pelastakaa lapset ry:n tiedotuspäällikkö Marjut Helminen. Puhetta johti Suomen Kuvalehden toimittaja Katri Merikallio.

Kuten arvata saattaa, puhujat puhuivat lähinnä toistensa ohi ja noin kolmestakymmenestä eri aiheesta, jotka jotenkin sivusivat lapsia ja mediaa. Pari punaista lankaa olin kuitenkin erottavinani: ensinnäkin tietysti lööppikeskustelu (jonka takia seminaari pitkälti järjestettiinkin) ja sananvapaus vastaan muut oikeushyvät, kuten juristit tapaavat sanoa.

Oma osuuteni keskusteluun oli lähinnä tuskailua siitä, miten taiteillaan lööpeissä esiintyvän sananvapauden ja lasten suojelun välillä. Pidän sananvapautta tärkeänä ja puolustettavana asiana ja siteerasin journalistin ohjeiden kohtaa kolme: "Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä." Toisaalta sitten vanhempana minua kiinnostaa lähinnä lasteni hyvinvointi, josta en ole valmis tinkimään Iltalehden ja Ilta=Sanomien levikinedistämisen hyväksi. Tähän ristiriitaan en keksinyt puheenvuorossani ratkaisua.

Yleisössä ollut Unicefin edustaja, jonka nimeä en valitettavasti kuullut (terveisiä vaan, korjaan jos saan tietooni), oli sitä mieltä, että Suomenkin allekirjoittama YK:n lapsen oikeuksien sopimus (PDF) menee maakohtaisen lainsäädännön yli esimerkiksi sananvapauden kohdalla. Tulkitsen nyt niin, että puhuja tarkoitti sopimuksen 18 artiklan kohtaa e, joka kuuluu seuraavasti:

(sopimusvaltiot) rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset.

Se, miten tämä on ristiriidassa sananvapauden kanssa, on minulle hämärän peitossa. Samoin se, meneekö lapsen oikeuksien sopimus sananvapauden takaavan YK:n yleissopimuksen yli; on jäänyt tuo kansainvälinen oikeus vähemmälle lukemiselle.

Lööppikeskustelu oli vanhojen argumenttien toistoa. Hakala oli sitä mieltä, että lööpit ovat journalismia, jotkut keskustelijat (esim. MEN:n Antila) sitä mieltä että mainontaa. Hakala kysyi, pitääkö epämiellyttävistä asioista vaieta ja minä kommentoin, että vaihtoehdot tuskin ovat asian nostaminen lööppiin ja siitä vaikeneminen. Ja sitä rataa, mitään uutta tähän aihepiiriin ei löytynyt.

Järjestäjät lupasivat lähettää sähköpostitse tilaisuuden matskuja myöhemmin. Tuuppaan niitä sitten tänne.

Posted by Kari at 07.06.06 12:45

Comments

Tätähän pohdittiin eduskunnassa mm. perusoikeuksien uudistuksen yhteydessä 1995 ja myös perustuslaissa 2000. Elokuvien ikärajat ovat tietysti lasten sananvapauden loukkaus periaatteessa, mutta perustuslakiin kirjattiin mahdollisuus ikärajojen asettamiseen siksi, että se - siis lasten suojeleminen - katsottiin välttämättömäksi. Kyse on siis lainsäätäjän tietoisesta kannanotosta. Valmistelussa lasten sananvapaus oli koko ajan esillä. Vastaavaa harkintaa käytettiin eduskunnassa myös kansainvälisten sopimusvelvotteiden suhteen. Niitäkin on useita kuten jutussasi käy ilmi.

Posted by: Sedis at 07.06.06 22:03

Sinällään muuten hassua, ettei elokuvasensuurin lapsia koskevan lainsäädännön spesialistia ollut paikalla tuommoista aihetta käsiteltäessä. Se lienee yksi tarkimmin käsitellyistä asioista tuon teeman puitteissa. Ja on myös erityisen konkreettinen aihe, sillä kaikki lapset katsovat elokuvia. Kaikki siis ihmisfysiikan puitteissa.

Posted by: Sedis at 07.06.06 22:05

On mielenkiintoista, miten koko lööppikeskustelussa keskitytään yksinomaa siihen, että saako lööpeissä lukea pahojakin asioita, ja jos ei, niin miten niistä asioista sitten tulee uutisoida. On kokonaan jätetty arvioimatta se, ovatko iltapäivälehtien lööpit oikeasti niin pelottavia lapsesta kuin lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula väittää.

Opiskelen ammattikorkeakoulussa toimittajaksi, ja keskustelin lööppikysymyksestä opiskelutovereitteni kanssa. Yksikään ei katsonut näkyvien lööppien olevan (ainakaan säännönmukaisesti) oikeasti noin pelottavia, että siitä tarvitsisi huolestua. Olen kysellyt päivittäistavarakaupassa lööppien välittömässä läheisyydessä työskenteleviltä perheellisiltä (lapset n. 6-10-vuotiaita) tutuiltani heidän mielipiteitään, ja kaikkien mielipide on ollut sama: jos lapsi alkaa lööppitekstin perusteella pelätä omia vanhempiaan, vika on kotona eikä lööpissä. Jos kotona vallitsee oikea rakastava ja turvallinen tunnelma, lukutaitoinen lapsi ymmärtää, että lööpeissä mainittu isä tai äiti ei ole hänen isänsä tai äitinsä, vaan joku muu, poikkeustapaus.

En väitä, etteikö sellainen pelästyminen olisi mahdollista, mutta kuinka yleistä se oikeasti on ja minkä tahon vika se oikeasti on? Taannoin uutisoitiin lööpissä, kuinka käärme oli luikerrellut lapsen rattaisiin - eikö lapsi, joka lukee sen, säikähdä sitäkin? Varmasti on paljon muitakin sanoja kuin vain 'isä' ja 'äiti', joille lapsi on herkkä. Mihin vedetään raja?

Iltalehden perheväkivallanvastainen kampanja on toki mainostemppu, mutta pitäisikö esimerkiksi suomalaisten kansantaudista perheväkivallastakin otsikoiminen kieltää lastensuojelun nimissä? Julistetaanko samantien yliherkiksi sanoiksi myös "sisko", "veli", "täti", "serkku", "koulu", "opettaja", "poliisi" ja "sota"?

Posted by: Aatu Komsi at 08.06.06 03:44

Sedis, jos en ihan värin muista, niin Karjalainen kertoi tekevänsä työtä elokuvatarkastamossa (vai mikä tahon nimi nyt nykyään olikaan). Mieleen ei painunut, että missä kapasiteetissa.

Aatu, tämä kysymys on tietysti koko keskustelun ytimessä. Ko. keskustelussa esim. Karjalainen argumentoi vahvasti sen puolesta, että käytettävillä sanoilla ja käsittelillä on merkitystä (ei pelkästään lööpeissä vaan mediassa yleensä).

Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin Pelastakaa lapset ry:n tekemää kyselyä, jonka mukaan ainakin lasten vanhemmat näyttäisivät pitävän joitakin lööppejä vahingollisina lapsille. Kysely ei täytä mielipidetutkimuksen kriteerejä. Yhdistys ilmeisesti julkistaa sen lähiaikoina.

Posted by: Kari Haakana at 08.06.06 09:49

Odotan mielenkiinnolla lisäpläjäystä.

Vastaani ei ole tullut yhdenkään toimittajan suusta tai kynästä oivallista selvitystä siitä, millä perusteella lööpit olisivat journalismia. Se, että journalismia on jonkin toimituksen tekemä johtaa siihen, että kahvimukissakin voi olla journalistista sisältöä.

Sanavalinnoilla on merkitystä, hämmästyttävän paljon. Otetaan esimerkiksi suoramainonta, jossa yhden sanan muuttaminen saattaa vaikuttaa todella radikaalisti siihnen, millainen myynti toteutuu. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein.

Mitä sanavalintoihin tulee, niin lööppien sanakäänteet ovat usein todella tarkoitushakuisia ja astetta paria rankempia kuin mitä itse juttu. Puhumattakaan siitä, että isoimman lööpin jutun sisällöllinen anti voi olla todella laiha. Asioiden yhteiskunnallisesta merkityksestäkin voisi jauhaa ikuisuuksia.

Taidan seuraavaksi teettää lööppien innoittamana "Lapseni pelkää Matti Nykästä" paitoja lööppilay-outilla. Voisin lahjoittaa sen puoleen hintaan jokaiselle vanhemmalle, joka pelkää lööppien aiheuttavan traumoja 2-4 vuotiaille lapsilleen.

Posted by: Antti at 09.06.06 17:43

Antti: tämä on ikuisuusväittely, mutta en malta. Annapa oivallinen selityksesi sille, miksi lööpit eivät olisi journalismia.

Lehden toimitukseen kuuluva toimituspäällikkö tekee lööpin otsikot niistä kiinnostavimmista jutuista, jotka sinä päivänä sattuvat olemaan lehdessä. Eivätkö otsikot ole journalismia? Entä aikakauslehtien etusivujen otsikot? Nekin myyvät lehteä ja ne on laadittu täsmälleen samoin periaattein. Eivätkö ne ole journalismia? Entä Kympin uutisten "uutistrailerit" siitä, mitä uutisia lähetyksessä kohta seuraa - nekin ovat lööppimäisiä, eivätkö ne ole journalismia? Tai verkko-Hesarin uutisotsikot ("Israel surmasi Hamas-johtajan Gazassa", "Kolme vankia teki itsemurhan Guantánamossa", HS.fi 11.6.)?

Kaikki nämä otsikot myös myyvät omaa journalistista tuotettaan. Onko journalismia mielestäsi vain vakavista ja yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista laaditut uutiset ja otsikot?

Iltapäivälehti ei kerro välttämättä siitä, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää, vaan siitä, mikä on inhimillisesti kiinnostavaa. Jos se ei satu kiinnostamaan sinua, monta muuta varmasti kiinnostaa.

Posted by: Roland at 11.06.06 12:43

Hämäännyin tittelistä. Minun moga.

Posted by: Sedis at 11.06.06 18:41

Tarkastellaanpa sekä kannen otsikoita, lööppejä tai uutisten teaseria, niin nostothan ovat korkeinta mahdollista huomioarvoa tavoittelevia. Iltapäivälehtien luonteen ja jakelun huomioiden ne ovat puhtaasti kaupallista tavaraa, myynnin maksimoinnin tavoittelemista. Ja korulauseista huolimatta tämä painaa enemmän omassa vaakakupissaan kuin toimittajan huoneentaulu siinä viereisessä.

Tosin joko/tai-väittely ei johda mihinkään. Lööpeissä on journalistinen puolensa, mutta niin on myös kaupallinen. Olkoon sitten mainos-aasin ja lehti-hevosen ristiinsiittämä muuli, tai mikä tahansa. Oikeastaan kysymys ei ole siitä, onko lööppi journalismia tai mainontaa, vaan siitä, josko lööppi ei olekaan jompaa kumpaa?

Posted by: Anti at 11.06.06 23:23

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)