« Uusiin haasteisiin, kuten tavataan sanoa | Main | Blak »

huhtikuu 08, 2006

Ei ne blogit mitään, nyt menet radioon

Radio Helsingin ja HS:n toimituksellinen yhteistyö alkaa pikkuhiljaa näkyä. Mukavasti tuntuu luistavan.

Suuressa maailmassa Washington Post on perustanut radioaseman brändiään laajentaakseen. Lehden toimittajia vaan tökkii, kun pomot tulevat nojailemaan sermiin ja kertomaan, että juttujen kirjoittamisen lisäksi pitäisi käydä puhumassa niistä talon asemalla. Ja vielä ilman palkkaa.

Tämäkös toimittajia ketuttaa. Ainakin osa toimittajista harkitsee radiolakkoa, jos hynää ei tule lisää.

Monikanavaisuus on kaunis asia.

Posted by Kari at 08.04.06 15:59

Comments

Ei maar se Sanoma radioasemaa pelkästään sen hehkeän brändin ja pirteän asiakaskunnan vuoksi ostanut. Radionouhau saattoi painaa vaa-assa pikkuisen.

Posted by: Tuija at 08.04.06 16:29

Voipa tuo olla niinkin.

Posted by: Kari Haakana at 08.04.06 17:44

Jotta voisi ymmärtää mistä tässä on kyse, pitäisi tietää onko kyse kuukausipalkkaisista toimittajista vai freelancereista, ja maksetaanko kuukausipalkkaa saaville erikseen työtuntien mukaan vaiko säännöllisestä työajasta.

Sekin pitäisi tietää, tarjoaako työnantaja toimittajille koulutusta radiossa esiintymiseen. On aika eri asia osata kirjoittaa hyvin kuin artikuloida asiansa selvästi radiossa, televisioesiintymisestä nyt puhumattakaan.

Työnantaja "omistaa" toimittajan työajalla, mutta toimittaja voi vain itse pitää huolta siitä, ettei pilaa nimeään. Esimiestä ja työnantajaa kiinnostavat usein luvut ja määrälliset tavoitteet (suoritteita per työpäivä), kun taas toimittaja huolehtii myös työn laadusta.

Posted by: Tero Lehto at 09.04.06 11:22

Radio Helsingin ja HS:n yhteistyön pääperiaatteena on, että toimitukset tekevät omia hommiaan, ja sitten kun siihen on syytä, tehdään yhteistyötä. Kukaan ei tee tuplaa työpäivää. Toistaiseksi tosi harva on lakkoillut.

Yhteistyötä tehdään jatkuvasti mm. kulttuuri-, urheilu-, kaupunki-, ja online- toimitusten, sekä Nyt-liitteen kanssa. Se on toiminut hyvin. Olen jopa havainnut yleistä innostusta toimituksissa.

Ja Terolle vielä painokkaasti: radio-ohjelmien laatu on minulle ykköstärkeätä. En ole törmännyt lehden puolellakaan vielä esimiehiin, joille juttujen määrä olisi tärkeämpää kuin niiden laatu.

Paula Salovaara
Päätoimittaja, Radio Helsinki

Posted by: Paula Salovaara at 09.04.06 11:33

Tero, WP:n jupakassa kyse on kuukausipalkkaa nautivista toimittajista. Ytimessä on juuri se, pitääkö toimittajille maksaa ekstraa siitä, että he tulevat lehden radioaseman lähetykseen kertomaan jutuistaan. Vastaavia keskusteluja on suomalaistoimituksissa käyty web-toiminnasta ja siitä, pitäisikö verkkohommista maksaa ekstraa.

Paula, määrä on myös pointsi. Esimerkiksi päivittäin ilmestyvää printtilehteä on hankala tehdä, jos kaikki toimittajat ovat sitä mieltä, että heidän tekeillä olevien juttujensa laatu vaatii nyt pari ylimääräistä päivää. "Okei, no julkaistaan lehti sitten kun meillä on tarpeeksi laadukasta kamaa", toteaisi tähän toimituspäällikkö ja lähtisi hiomaan laatuargumenttejaan. Tai sitten ei.

Muuttujat muuttaen olettaisin tämän pätevän myös radiotoimintaan. "Mulla ei oo nyt laadukasta sanottavaa" ei varmaan ole ihan riittävä juonto kahden tunnin ohjelmaan.

Posted by: Kari Haakana at 09.04.06 13:41

Kari: "Vastaavia keskusteluja on suomalaistoimituksissa käyty web-toiminnasta ja siitä, pitäisikö verkkohommista maksaa ekstraa."

Tässä on kaksi aspektia:

Jos vastustus on vain formaattilähtöinen, ettei voi tehdä juttua webiin, koska se on jotenkin alempiarvoisempi, ei toimittajalla minusta ole muuta mahdollisuutta kuin korjata asennettaan, mitä nopeammin sitä parempi.

Toisaalta kyse voi olla arjen realismista. Jos uusi nakki tulee vanhojen päälle, reaalinen työmäärä lisääntyy, jota sitten tehdään palkattomina ylitöinä tai tehdään vanhat työt juosten kusten. Minulle on turha väittää, ettei tällaista tapahdu. Älkää provosoiko minua todistamaan käytännön esimerkein. ;-)

Paulalle: En ottanut kantaa Radio Helsinkiin. En ole kanavanne kuuntelija. Kommentoin yleisesti sitä, miten työmäärän lisäämiseen pitää suhtautua.

Vaikka toimittajan periaatteellinen työaika olisi klo 09-16 tai ylipäätään 7,5 tuntia päivässä, en tunne ainuttakaan editoivaa tai kirjoittavaa aikakauslehtitoimittajaa, joka ei vähintään sunnuntai-iltapäivää uhraisi töilleen.

Ja mitä tulee määrään:

Saako radiokanavallanne tehdä juttuja vain sen verran, kun kokee voivansa tehdä laadukkaasti? Eikö mitään määräkriteereitä ole, kun "tunnin lähetys" tai "15 min kälätystä ohjelmien välissä"? En oikein usko.

Posted by: Tero Lehto at 09.04.06 13:59

Uh, menipä paskaa suomea edelliseen kirjoitukseen, miksei täällä ole oikolukijaa?!

Posted by: Tero Lehto at 09.04.06 14:08

Kari ja Tero: tietysti tuon laatu/määrä-jutun voi kääntää niin päin, että lopulta lähetykseen/lehteen ei ole tarpeeksi julkaistavaa, kun kaikki hinkkailevat vain laadukasta kamaa, määrästä välittämättä.

Kirjoitin lähinnä Teron tarjoaman asetelman takia. "Esimiestä ja työnantajaa kiinnostaa ... ja työntekijää kiinnostaa myös työn laatu". Pointtini oli että esimiestäkin kiinnostaa myös työn laatu. Totta on, että mieluiten ohjelmat pitää saada täyteen. Kymmenen minuuttia hiljaista radiossa on ikävä asia.

Terolle vielä tiedoksi, että toisin kuin monilla muilla radioasemilla, meillä ei ole etukäteen määrätty kuinka paljon ohjelman aikana täytyy puhua, kuinka paljon soittaa musiikkia.

Pyrimme vimmatusti siihen, että ohjelmat olisivat hyviä. Uskallan esittää, että tämä on ohjelmantekijöitten ja esimiesten yhteinen missio.

Posted by: Paula Salovaara at 09.04.06 15:24

"Pointtini oli että esimiestäkin kiinnostaa myös työn laatu."

Näinhän se on. Määrän täyttymättä jääminen (kymmenen minuuttia hiljaisuutta tai kaksi uutista liian vähän) huomataan heti. Laadun täyttymättä jääminen on tulkinnanvaraisempi juttu.

Posted by: Kari Haakana at 09.04.06 18:52

Vie mennessäs, tuo tullessas. Kunnon vanhan ajan joutuisuus ei ole pahitteeksi toimitustyössäkään. Aina laadun tae ei ole työhön käytetty aika, minkä jokainen omastakin työstään tietää.

Monimediaistuvassa toimitustyössä on ihan huippuvaltti, jos hallitsee erilaiset tarinan kerronnan keinot - kertomisen puhumalla ja kirjoittamalla, näyttämisen valokuvalla ja videokuvalla. Näen edessäpäin sellaisenkin visiuuniin, että ihmiset tilaavat jonkun sisältöfiidin (xml-tyyppisesti) ja nauttivat sitten sitä mielenkiintoista sisältöä välittämättä siitä, onko tarina milloin audiota, milloin videota vaiko ihan tekstiä.

Uudet päätelaitteet ja yleistyvä langaton laajakaista mahdollistavt tämäntapaisen mediakäytön.

Tietenkin vanhat mediat säilyvät myös: autoa ajaessa ja kävellessä on mukavin kuunnella audiota radio-radiosta, kotisohvalla köllötellessä on kivin katsoa laajakuvatelkkariaja petiin voi käpertyä läppärin kanssa katsomaan lempiohjelman downloadia (ks. Media Guardian: Viewing habits shift into the bedroom.

Monimediaistuvan toimituksen esimiehellä on oltava riittävä tieto työprosesseista, jotta hän osaa ehdottaa, mistä vanhoista työrutiineista voidaan luopua, jotta tulee aikaa uusille. Vaikka ihmisistä tulee uusien vehkeiden kanssa näppärämpiä ja tehokkaampia, on tärkeää osta luopua jostakin, jotta uuden tekemiselle on aikaa.

Posted by: Tuija at 09.04.06 21:06

Muistaakseni USA:ssa on laki, jossa samalla alueella sama omistaja ei saa omistaa televisiokanavaa, radiokanavaa ja alueen johtavaa lehteä.

Minä ymmärrän sen.

Posted by: Petja at 10.04.06 22:03

Ei minulla ole mitään monikanavaisuutta vastaan. Vaikka välillä onkin vaikea tasapainotella eri medioiden välillä käytettyä työaikaa, tämä tuo myös tuohon vaihtelua ja säpinää.

Minusta vain monikanavaisuuteen pitää antaa riittävästi resursseja. Jos esmes aikakauslehti- tai sanomalehtitoimittajat pistetään kuvaamaan itse (ammattikuvaajien käyttämisen sijasta), toimitus säästää kuluja, mutta kuvien laatu laskee. Onko valokuvaamisen opettelu toimittajan vapaa-ajalla tehtävä asia, vai työnantajan vastuulla? Onko paperilehden toimittajalla mahdollisuutta lähteä esmes 2-5 päivän valokuvauskurssille, joka olisi vähimmäisvaatimus edes jotenkin laadukkaiden kuvien ottamiseen? Ja ehkä kaikki eivät opi koskaan.

Sanomilla ja Hesarissa monikanavaisuutta voisi olla äärimillään se, että sanomalehden toimittajat pistetään tekemään myös radiojuttuja samasta aiheesta, eli lukemaan ääneen juttunsa. Laatu ei ehkä olisi kummoinen, mutta toimituksellisia kuluja säästyisi, ja Radio Helsingistä voisi pistää oman toimituksen pihalle. Osa kanavan kuuntelijoista huomaisi eron, mutta eivät läheskään kaikki. Laatu olisi kenties rittävä?

Ennustan, että julkisen ja yksityisen median keskittymisen jatkuessa vain sellaisilla toimittajilla on luvassa pitkä ura, jotka hallitsevat vähintään pari mediaa ja useita työkaluja, sanotaan nyt vaikka printti- ja web-jutut sekä digikuvauksen. Vain yhden työkalun hallitseviin kirjoittajiin ei jää varaa rivitoimittajissa, jotka huolehtivat suureksi osaksi siitä tarvittavasta määrästä juttuja / tekstiä.

Posted by: Tero Lehto at 11.04.06 06:56