« Mihin ravintolaan en mene? | Main | OKV selvittää näyttelyn poistamisen »

maaliskuu 21, 2006

ÄITI SÖI LAPSENSA jäätelön

Lööppikeskustelu kuumenee. Helsingin Sanomien yleisönosastolla on ollut asiasta viimeisen reilun viikon aikana kaikkiaan kolme kirjoitusta (€), kaikki melko samanhenkisiä. Paitsi että se yksi ei sattuneesta syystä sovi joukkoon, joten siitä myöhemmin.

Tänään asiaa käsittelee myös Suvi Ahola HS:n lastenkulttuuriblogissa.

Keskustelu alkaa olla sen verran näkyvää, että jossakin vaiheessa Ilta=Sanomien ja Iltalehden täytynee jollain tavalla perustella käytäntöjään julkisestikin. Kahden kesken niitä lienee jo vihaisille soittajille perusteltu ja JSN:lle asiaa on Iltalehden taholta selitetty viimeksi helmikuun lopussa.

Tämä Iltalehden viimeisin selitys muuten haisee. Vastauksessaan kanteluun (joka kohdistui IL:n 15.12.2005 ilmestyneen numeron mainosjulisteeseen, jonka pääiskuna oli teksti "ÄITI POLTTI LAPSET ja itsensä") lehden päätoimittaja Kari Kivelä kertoo seuraavaa:

Karkkilan perhesurma on poikkeuksellinen rikos, jonka vaiheista yleisöllä on oikeus saada tietoa. Jos jotakin jätettäisiin kertomatta, siihen täytyisi olla painava syy.

Tämä selitys kiertää melko tarkalleen kantelun toisen pointin eli lööpin lapsille aiheuttaman pelon ja ahdistuksen, kuten JSN vapauttavassa päätöksessään toteaa (toinen pointti oli se, että äitiä vasta epäiltiin). Kyllä tärkeistä asioista, kuten poikkeuksellisista rikoksista saa ja pitää kertoa. Tästä ei keskustelussa ole ollut kyse. Kyse on siitä, onko tiedotusvälineellä tämän oikeutensa ohella oikeus tai velvollisuus pelotella lapsia. Arkijärki sanoo että ei, lööpintekijän järki sanoo toisin.

Niin, se kolmas kirjoitus. Siihen en pysty linkkaamaan, koska se on HS:n maksullisen arkiston puolella, josta en saa näkyviin edes julkista URLia. 13.3. julkaistussa kirjoituksessa espoolainen kokoomuksen varavaltuutettu kirjoittaa lööpeistä ja kirjoituksen lopuksi sanoo hän näin:


Toivonkin lakialoitetta, jolla tämä kyseenalainen lehtien mainostaminen saataisiin loppumaan ilmaisunvapautta kuitenkaan rajoittamatta.

Right. Ja millähän taikatempulla tämä tapahtuisi?

Ei, tähän ei tarvita lakia, koska sitä lakia olisi mahdoton kirjoittaa rajoittamatta ilmaisunvapautta. Ratkaisu ongelmaan on journalistien työtuolin päätuen ja näppäimistön välissä, tälläkin kertaa.

Posted by Kari at 21.03.06 13:13

Trackback Pings

TrackBack URL for this entry:
http://www.karihaakana.net/mt/mt-tb.cgi/1

Comments

Päätuen? Millaisilla pomontuoleilla sitä oikein istutaan? Lain tarpeettomuudesta/mahdottomuudesta samaa mieltä.

Posted by: Anni at 22.03.06 01:43

Oletin, että iltapäivälehden toimitus/uutispäälliköllä on päänojallinen tuoli.

Minulla ei ole. Minulla on aina joku toimittajista tukemassa päätäni ja syöttämässä minulle viinirypäleitä ja ambrosiaa.

Posted by: Kari Haakana at 22.03.06 15:34

Ei ole päänojallista tuolia. Pienillä puujakkaroilla istuvat kaikki.

Posted by: Hermesetas at 22.03.06 21:04

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)