« Mikä sieltä peilistä pilkistää? | Main | Älkää koskeko otsikoihini! »

marraskuu 15, 2005

Välitilinpäätös

Poynterin Rick Edmondsilla on erinomainen, paljon esimerkkejä sisältävä kirjoitus blogeista, web-avusteisesta kansalaisjournalismista ja perinteisestä mediasta.

Edmondsin kirjoitus on hyvä, koska se on tasapuolinen, mutta kuitenkin kriittinen. Ei blogien jyräämistä hypenä, ei vanhan median kiroamista vääjäämättömään ja totaaliseen tuhoon, vaan analyysia, vahvuuksien ja heikkouksien kiihkotonta osoittamista. Hienoa.

Muutama herkkupala tähän, mutta kokonaisuus kannattaa ehdottomasti lukea, jos aihepiiri kiinnostaa.

Especially for a straight news report,blogs and citizen journalism are showing limitations. What seems on a faster development track is adaptation of the new forms into MSM online operations together with some artful combinations of civilian and professional input.

...

The Bush/National Guard story played perfectly to one of the blog world's strengths -- bringing people with an arcane area of expertise (old typewriters, in this instance) onto the case quickly.

...

many blog essayists with worthwhile things to say choose to say those things at inordinate length. But then, blogging is a form of expression exempt from the crusty city editor who tosses back your copy and says, "How about cutting this sucker to 12 inches?"

...

The broad acceptance of anonymity in Web formats baffles me. What's so nifty about that? Especially if it is license to shoot from cover in criticism, a practice nearly any newspaper code on anonymous sources would discourage or prohibit.

...

At the same San Antonio conference, when the topic of super-local sites came up, display pages from NorthwestVoice.com of Bakersfield, Calif., and MyMissourian.com were projected on a screen. Lead stories included "Another Pet Missing, Perhaps Stolen," plus "New 'Harry Potter' is Magnificent," and pictures from a local family's summer vacation.

Posted by Kari at 15.11.05 12:45

Comments

Jeezzzzzz, ihanaa, synninpäästö! :-) Kiitos Kari, palautit Rickin välityksellä uskoni älyttömän ylipitkillä lauserakenteilla ja kaiken sanottavan arvoisen juuri-nyt-tähän-mahduttamisen-pakolla höystettyyn kirjoitustyyliini!

>> "...blogging is a form of expression exempt from the crusty city editor who tosses back your copy and says, 'How about cutting this sucker to 12 inches`?.."

Ai mut niin, pitikö sisällöllä tosiaan olla syvempi älyllinen merkityskin? Shoot!

Posted by: Rauben at 15.11.05 14:15

Rauben, muuten hyvä kommentti, mutta eka kappale oli ihan liian pitkä.

Posted by: Kari Haakana at 15.11.05 14:47

Loistavaa tekstiä, ja aivan erityisen samaa mieltä olen anonymiteetistä *niissä tapauksissa*, joissa blogin tarkoitus on vain ja ainoastaan muiden kritisoiminen. Ensimmäisenä tulee mieleen Mediaräpätin, jonka hyviltä analyyseilta putoaa pohja pois, koska tyyppi on niin löröhousu ettei uskalla kirjoittaa omalla nimellään.

Posted by: Jari Lindholm at 15.11.05 15:23

No eihän pohja putoa pois anonyymiyden (tai tarkemmin ottaen pseudonyymiyden) takia, jos asia on vain tarpeeksi tanakkaa. Onhan nimimerkillä kirjoittavia kolumnisteja ollut lehdistössäkin taivaan sivu, mukaanlukien ihan politiikan merkkihenkilöitäkin.

Se on kyllä totta, että pseudonyymin kirjoittamaa tekstiä on paljon vaikeampi ottaa vakavasti kuin omalla nimellään kirjoittavan. Toisaalta taas, jos oma nimi on tahriutunut tai valmiiksi väritetty, niin sillon pseudonyymi voi olla ainoa tapa kirjoittaa asiasta neutraalisti.

Pseudonyymi joutuu tekemään paljon parempia juttuja kuin vakiintuneen nimen saanut samanlaisen arvostuksen saadakseen. Ei se minusta ole huono asia.

Posted by: Janne at 15.11.05 17:14

Lyhyestä saippuaisen liukkaasta kommentista tulikin pitkä, joten julkaisin sen omassa blogissani: http://mediablogi.typepad.com/mediablogi/2005/11/jin_miettimn_ku.html
Lyhyesti sama: Poynterin kirjoituksessa on hukassa blogien ydin. Blogien ydin ei ole uutisissa. Blogien ydin on yhteisöllisyydessä, keskustelussa, itse tuotetussa sisällössä ja mikrojulkaisemisessa. Ja näissähän perinteinen journalismi ei ole halunnut olla hyvä, sen sijaan uutissa on.

Posted by: mediablogi at 15.11.05 22:55

Ei se ydin hukassa ole, kun niitä ytimiä on niin monenlaisia. En suostu ymmärtämään, miksi blogeja ei voisi/saisi tarkastella journalismina*kin* tai journalismiin vaikuttavana ilmiönä ja miksi toimittajat eivät niin voisi/saisi tehdä. Se tarkastelu ei ole pois muunlaisilta blogien käyttömuodoilta eikä vähättele niitä.

Posted by: Kari Haakana at 15.11.05 23:11

Peesaan Karia. Ytimiä on monia. Määrittelyongelmat kumpuavat siitä, että halutaan nähdä vain yksi ydin.

Blogit voivat olla yksilöllisiä ja / tai verkostuneita. Ne muodostavat subjektiivisia ytimiä ja yhteisöllisiä muotoja. Näillä ytimillä voi olla erilaisia luonteita. Ne voivat omaksua eettiset periaatteet tai olla niistä välittämättä. Ne voivat keskittyä tiedonvälitykseen tai kaivella napanöyhtää esille. Niillä voi olla narsistinen tai sille vastakkainen motiivi. Jne.

Jos jotkut haluavat tehdä kansalaisjournalismia blogeilla, se on mahdollista. Blogit ovat mahdollisuuksien taidetta. Ja ne ovat julkaisukanava: verkostoituneena ne tuottavat ällistyttävän suuren julkisuuden ajatukselle, joka lyö itsensä läpi. Läpi lyövällä ajatuksella voi olla kansalaisjournalismin muoto, mutta se voi olla myös vitsi, meemi tai melkein mitä tahansa. Aivan kuten muissakin medioissa kulloinkin läpi lyövät asiat, ne ovat harvoin ennustettavissa.

Posted by: Sedis at 15.11.05 23:21

Tulin näemmä väärin ymmärretyksi lyhyen kommenttini perusteella, joten tässä omassa blogissani julkaistu pitempi kommenttikirjoitus, joka toivottavasti selventää ajatuksiani:

Posted by: mediablogi at 16.11.05 00:05

Kävinpä heittämässä tuonne Mediablogiin omaa viiden pennin blogisosiologiaani.

Posted by: Pekka Pekkala at 16.11.05 00:17

Hieman noista Matin teeseistä:

1. Ilman muuta yhteisöllisyys on tärkeä osa blogeja, pitäisi ehkä sanoa mikroyhteisöllisyys sillä tekniikka mahdollistaa hyvinkin marginaalisten ryhmien yhteenliittymisen. Jos Suomessa on kolme älykästä eläinaktivistia, blogin avulla he voivat tulla yhteen vaikka maantieteellisesti eroa olisi kuinka paljon. Mutta tuo auktoriteettien rakentelu: onko se blogien ydintä ja voiko se olla edes sen tarkoitus? Luulin melkein päinvastaista...

2. Totta, blogit ovat keskustelua. Tosin aika vaatimatonta, jos seuraa kommenttien määrää. Enemmän keskustelua saa helposti aikaiseksi lähiöbaarissa, kun kehuu afrosuomalaisten käyttäytymistaitoja.

3. Tämä on sekä blogien vahvuus että sen ehdoton heikkous. Valitettavasti ei ole mitään niin pientä, ettei siitä pitäisi blogiin vääntää. Pitäisi olla. Bloggaajan pitäisi se ymmärtää. Pääosin ei ymmärrä.

4. Mikrojulkaiseminen? Miksi hitossa pitää tuoda kaupallisen median termistöä blogeihin. Vaikutus on sama kuin "pienimuotoisessa terästuotannossa". Ei kai kukaan kutsu kutomistaan mikrovaateteollisuudeksi? Tutkimuksen tai tarkastelun aihe ei muutu sen hienommaksi tai tärkeämmäksi, vaikka käyttöön ottaisi mitä työkaluja.

Uutisblogi on tavallaan ajatuksenakin järjetön. Kaikki uutisen arvoinen pitäisi tulla jo uutisoiduksi. Blogeihin eksyy tavaraa, jota jostain syystä ei voida julkaista jossakin "oikeassa mediassa". Myös uutisten kommentointi blogeissa on turhaa, koska uutisjournalismissa on keinonsa myös tähän.

Matin omassa blogissa on pari keskeistä väitettä: 1. Internet ja uudet teknologiat ovat kahdella keskeisellä tavalla muuttamassa journalismin pelisääntöjä ja 2. Perinteinen valtamedia on jo menettänyt portinvartijan monopoliasemansa.

Vähäinenkin tarkastelu osoittaa, että molemmat väitteet väittävät liian paljon: 1. perinteinen journalismi pitää kynsin ja hampain kiinni omista pelisäännöistään, koska niiden kautta se on mitä on. Sen sijaan Internet ja uudet tekniikat ilman muuta muuttavat journalistista työprosessia ja menetelmiä ja ovat jo muuttaneet hyvin perusteellisesti. 2. Ei ole, eikä niin tapahdu ennen kuin blogeilla on kymmeniätuhansia lukijoita. Jos kirjoitan blogiini ja kolme lukee sen, en ole saanut päälleni kuuluisaa portinvartijan viittaa.

Sitä paitsi termi portinvartija pohjaa amerikkalaiseen 60-luvun tiedotustutkimukseen ja se on usein osoitettu vähintään ongelmalliseksi. Se antaa journalismista ja journalisteista liian valtaapitävän kuvan, mikä tietysti on tärkeää monen toimittajan ammatti-identiteetin kannalta.

Ai niin: media on jo monikko!

Posted by: Desc at 16.11.05 14:20

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)