« Kaikki tämä ja veivi myös | Main | Turskamaassa tapahtuu »

marraskuu 20, 2005

Terveisiä haastajalta

HS:n vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen kolumni (€) aamun Hesarissa onnistuu hämmentävällä tavalla sekä osumaan oikeaan että menemään metsään.

Kolumnin otsikkona on "Internet on vanhan haastaja". Otsikon mukaisesti kolumni luettelee esimerkkejä tapahtumista, joissa verkkoviestinnän avulla on haastettu valtaa: Seattlen globalisaatiorähinät, Ranskan EU-kansanäänestys ja tuoreimpana Tallinkin jätevesikohu (jostain syystä Virkkunen jättää mainitsematta tekijänoikeuslakiehdotusta vastustavan liikkeen). Näitä esimerkkejä käyttäen Virkkunen päättelee, että verkkoviestintä alentaa julkaisukynnystä ja on kaikille mahdollista.

Mutta sitten. Lainaan alle osia Virkkusen kolumnista ja vastaan niihin.


"Blogissa ilmestyvän tiedon ei myöskään tarvitse olla samalla tavalla totta kuin perinteisen viestinnän sisällön"

Eikä sen tarvitse olla sitä perinteisessäkään viestinnässä. Perinteiset viestinnät ovat tuon tuostakin oman itsesäätelyelimensä ja tuomioistuinten hampaissa vääristä, jopa tarkoitushakuisesti vääristä tiedoista. Millä tavalla verkkoviestimet siis eroavat perinteisistä?


"Blogeissa leviävät myös mitä mielikuvituksellisimmat teoriat erilaisista maailman tapahtumista ja niiden syistä"

Kuten perinteisissä tiedotusvälineissäkin.

"Verkko eroaa perinteisestä viestinnästä muun muassa siinä, että siellä voidaan kyseenalaistaa aivan kunniallisten ihmisten toimintatavat ja tarkoitusperät ja luoda heidän päälleen kummallinen epäilyksen ja kunniattomuuden varjo"

Ja tätähän ei tapahdu perinteisissä tiedotusvälineissä koskaan? Otetaan nyt vaikka, no, Alpo Rusi. Tai kauempaa historiasta Kekkosen vaalikampanjan aikana julkaistut häväistyslehdet. Ei jakelutie (kai?) mitenkään oletusarvoisesti tee jotakin väitettä tai tietoa epäluotettavammaksi kuin toinen?

"Verkko ei järjestele vaan tuottaa kaaosmaisen määrän tietoa. Verkko ei myöskään arvota asioita eikä tunne ja tunnista asioiden merkitystä"

Ei, verkko ei järjestele, arvota, tunne eikä tunnista merkitystä. Näin ei tee myöskään sivuntaitto-ohjelma, kirjapainokone tai jakeluauto. Siihen tarvitaan ihmisiä, niin sanomalehdessä kuin verkkoviestinnässäkin.

Perinteinen viestintäteollisuus tuottaa aivan samalla tavalla "kaaosmaisen määrän tietoa". Jos tilaisin kaikki Suomessa vähintään kerran viikossa ilmestyvät lehdet, en ehtisi millään lukea niitä. Miten tämä poikkeaa siitä, että Internetissä on paljon tietoa?

"Sanomalehti tarjoaa tietoa ja kertoo tarinoita, ja jos se tekee sen hyvin, se menestyy, sanoi tamperelaisen Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen"

Täsmälleen. Ja jos blogi/www-sivu/podcast tarjoaa tietoa ja kertoo tarinoita, se menestyy.

Lainatuilta osiltaan Virkkusen kolumni on osuva esimerkki asenteesta, johon mediateollisuudessa törmää tuon tuostakin. "Verkkoa" ja "Internetiä" kohdellaan kilpailijana, yhtenä nimikkeenä, joka vetää yleisöä ja mainoksia omalta tuotteelta. Tämä on outo asenne, kun tämä kilpailija on osa omaakin tuotetta.

Huolen omaehtoisen sisällöntuotannon noususta perinteisen tiedonvälityksen kilpailijaksi voi haistaa kolumnista. Tarkoittaako se sitä, että tuo huoli on todellinen?

Aiheesta on ehtinyt kirjoittamaan jo ainakin Jukka Kemppinen.

EDIT: Aiheesta lisää myös Tuijan blogissa.
EDIT 2: Ja Apinalaatikossa.

Posted by Kari at 20.11.05 13:38

Comments

En ymmärrä miten erilainen julkaisutapa tai tekninen väline tekee sisällöstä joko huonompaa tai parempaa.

Hesarilla itselläänkin on blogeja. Ovatko samat tekstit siellä jotenkin erilaisia kuin toimittajien tekstit lehdessä?

Tai tekeekö ns. toimituksellinen prosessi mistään tekstistä automaattisesti virheetöntä? Pyrkimys totuuteen on yksi asia, mutta se voi toteutua tai olla toteutumatta yhtälailla lehdissä kuin "ei-perinteisissäkin" medioissa. Virkkunen varmasti tietää, että maailmalla on esimerkiksi poliittisia tai viihdelehtiä, jotka eivät välttämättä edes pyri totuuteen, vaan viihteen tai oman sanoman eteenpäin viemiseen.

On melkein hassua, että Hesari on sentään avannut verkkoon blogeja ja mahdollisuuden keskusteluun, vaikka vastaava päätoimittaja uskoo "toimitetun prosessinsa" kaikkivoipaisuuteen ja paperille painamisen autuaaksitekevyyteen.

Posted by: Tero Lehto at 21.11.05 15:08

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)