« Viinakortit takaisin! | Main | Nappaa - lähetä - myy »

elokuu 03, 2005

Blogosfäärin tila, kansalaisjournalismi ja alaston kuningas

Matti jatkaa Technoratin State of Blogosphere -raportin purkamista. Pointtina uusimmassa kirjoituksessa on entryjen määrän kasvaminen merkittävien uutistapahtumien aikana ja tämän ilmiön merkitys.

Vaikka suhtaudunkin web-perustaiseen kansalaisjournalismiin positiivisesti ja lämmöllä, suhtaudun kriittisesti pariin Matin näkemykseen.

Matin mukaan

Lontoon pommi-iskujen aikana lontoolaisten bloggaajien saitit syvensivät merkittävästi sitä kuvaa, minkä tiedotusvälineet pystyivät tuoreeltaan antamaan.

Ilmeisesti luemme eri blogeja, sillä minä en tällaista merkittävää syventämistä löytänyt (ellei lasketa syventämiseksi Shoreditchin alastoman kuninkaan saagaa). Ennemminkin olen samaa mieltä Vincent Maherin kanssa:

What this says to me, despite my enthusiasm for citizen journalism and the we media is that we have a long way to go. It could start with getting piad, of course but I think the real problem is that it is simply too easy to sit and wait for someone else to write it up and then provide commentary. Journalists are expected to get up and physically go there, take a photo, do something and get back to post the story… bloggers seem to get away with armchair journalism and its getting worse and worse.

Matti jatkaa:

Tapahtuma myös osoitti mikä merkitys kamerakännykän kuvilla ja myös videoilla tulee olemaan äkillisten tapahtumien dokumentoinnissa. Lontoon pommi-iskujen jäljiltä näkyi esimerkiksi metron evakuoinnista metrotunnellissa otettua kamerakännykkävideota.

...joka oli rakeista ja heiluvaa "kuvaa", josta en olisi tiennyt sen olevan lontoolaisesta metrovaunusta, ellei asiaa olisi minulle etukäteen kerrottu.

Eli: suunta on oikea, mutta siellä (missä ikinä se onkaan) ei vielä olla. Tekniikka ei ole vielä kyllin hyvää eikä yllättäen uutistapahtumaan törmäävällä ihmisellä ole (vielä) kykyä ja valmiutta tuottaa asiasta journalismia.

Posted by Kari at 03.08.05 10:41

Comments

"Rakeista ja heiluvaa 'kuvaa'". Sittenhän se on trendin mukaista: juuri sellaista katsoja odottaa näkevänsä pommiräjähdyksen jäljiltä ja juuri sellaista tuottaja sinne laittaa, koska olettaa katsojan odottavan sitä. Rakeinen ja heiluva on ollut jo parin vuosikymmenen ajan yleisin kikka tehdä liikkuvasta kuvasta "dokumentaarista". (Se alkoi (koti)videosta, joka on aina rakeista ja heiluvaa kuvaa. Se sitten sulautui osaksi elokuvan kerrontaa - subjektiivisuutensa vuoksi, oletan).

Posted by: Sedis at 03.08.05 11:59

Alkutaipaleella ollaan - siitä olen samaa mieltä Karin kanssa - sillä vaikka kansalaisjournalistiset ilmiöt kuten kamerakännykät, blogit ja wiki syventävät kuvaa maailman ilmiöistä, ne myös pirstaloivat kuvaa pieniin palasiin. Tiedon etsiminen, löytäminen ja analysointi ei ole helppoa eivätkä kaikki siihen edes halua lähteä. Mutta jos edes vähän on aikaa ja halua ja kokemusta tiedon etsimisestä internetistä, silloin tiedotusvälineiden antamaa kuvaa voi syventää myös blogien avulla.

Omassa kirjoituksessani en edes käsitellyt median kansalaisjournalismin käyttöä, vaikka olisi toki pitänyt kokonaisuuden selventämiseksi. Esimerkiksi BBC:n julkaisemat silminnäkijäraportit syvensivät sitä kuvaa mitä toimittajien raportit tapahtumasta kertoivat varsinkin alkuvaiheessa - ja mitäpä muutakaan tämä on kuin kansalaisjournalismia.

Karin lainaama Vincent Maherin kommentin ymmärrän siten, että hän pitää kansalaisjournalismia samankaltaisena kuin perinteistä journalismia. Kun jotain tapahtuu, kansalaisjournalisti ja bloggeri nousee tietokoneen ääreltä, menee tapahtumapaikalle ja raportoi sieltä. Minusta kansalaisjournalismin näkeminen näin suppeasti ei kuvaa ilmiötä oikealla tavalla, ja siksi Maher menee kommentissaan pahasti metsään.

Kansalaisjournalismi kannattaa nähdä laajana ilmiöinä, johon kuuluu myös se, että, tavalliset ihmiset laittavat näkemänsä, kokemansa ja tuntemansa ilmiöt kirjalliseen tai kuvalliseen muotoon ja julkaisevat ne jollain tavalla. Silminnäkijäraportit (medioissa ja blogeissa) ja paikalla olleiden kuvat ja videot ovat juuri tätä teknisestä alkukantaudestaan huolimatta. Tähän kuuluu myös tapahtumien kommentointi ja analysointi omasta tuolistaan, mitä Maher kritisoi.

Lontoon pommi-iskuista kannattaa tsekata nämä, kun haluaa tutkia tapahtuman kansalaisjournalismin saavutuksia: http://www.boingboing.net/2005/07/07/photos_related_to_lo.html
http://en.wikipedia.org/wiki/2005_London_transport_explosions

Posted by: Mediablogi at 03.08.05 13:06

Meidän pitää varmaan jotenkin määritellä kansalaisjournalismia, jotta emme puhuisi kokonaan toistemme ohi.

Silminnäkijöiden kuvausten ja jopa paikalla olleiden ihmisten ottamat valokuvat eivät sinänsä ole kansalaisjournalismia, ainakaan minun mielestäni. Paikalla olleiden kuvaukset ovat journalismin, minkä tahansa journalismin, peruskauraa. Ne voidaan toki julkaista (muka) editoimattomina, mutta ei varsinainen asia tästä miksikään muutu.

En ymmärtänyt Maherin kommenttia niin enkä ainakaan itse tarkoittanut, että kansalaisjournalismi olisi *pelkästään* sitä, että mennään itse sinne missä tapahtuu. Se on kuitenkin jälleen kerran olennainen osa journalismia: käytetään ensi käden lähteitä aina kun se on mahdollista. Kommentoinnille ja analyysille on paikkansa ja aikansa, mutta kun sitä tehdään toisen tai kolmannen käden lähteiden pohjalta, mennään yleensä metsään.

Posted by: Kari Haakana at 03.08.05 13:47

Hetkinen. En nyt varmaan osaa lukea oikein Karia, kun ymmärrän, että jos tapahtuman silmänäkijä kirjoittaa mitä näki ja koki tai ottaa tapahtumasta kuvan ja julkaisee sen, se ei ole kansalaisjournalismia. Miten niin ei? Onhan sekin journalismia, että toimittaja näkee saman tapahtuman (jos sattuu olemaan paikalla) ja kirjoittaa näkemästään jutun.

Lukijan näkökulmasta katsottuna taas tällaiset kansalaisjournalistiset silminnäkijäraportit päästävät lukijan ensimmäisen käden lähteen äärelle eikä tarvitse enää tyytyä vain toisen käden lähteeseen (=toimittajaan), joka hankkii tietonsa ensimmäisen käden lähteistä. Joskus toimittajan kirjoittama juttu on jopa kolmannen käden lähde lukijalle. Tämä on yksi syy, miksi kansalaisjournalismi voi syventää perinteisten medioiden raportointia tapahtumista lukijan näkökulmasta katsottuna.

Luulenpa, että olemme Karin kanssa lähempänä toisiamme kuin tämän keskustelun perusteella voisi ymmärtää. Olemme vain sisäistäneet termin kansalaisjournalismi aika lailla eri tavalla, ja myönnän että kansalaisjournalismi ei ehkä ole oikea termi kuvaamaan koko ilmiöitä siten kuin sen ymmärrän. En vain keksi parempaakaan.

Posted by: Mediablogi at 03.08.05 14:29

Samoilla linjoilla varmasti ollaan.

Selvennän vielä: kansalaisjournalismin spektrin puhtaammassa päässä ollaan juuri silloin, kun silminnäkijä kertoo ja ottaa kuvan ja *julkaisee ne itse*. Sitten aletaan liikkua kohti institutionaalisempaa päätä:

- tiedotusvälineellä on keskustelupalsta
- tiedotusvälineellä on esim. tietylle uutistapahtumalle omistettu "lukijat kertovat" -osio
- yleisö voi lähettää kännykkäkuvia toimitukselle, joka sitten julkaisee ne
- toimittaja haastattelee silminnäkijää juttuunsa

Jne yms. Nämä pari viimeistä eivät mielestäni ole kovin ihmeellistä *kansalais*journalismia, koska ne ovat olleet osa journalismia oikeastaan aina. Puutuin tähän, koska kirjoitit, että "Silminnäkijäraportit (medioissa ja blogeissa) ja paikalla olleiden kuvat ja videot ovat juuri tätä" (siis kansalaisjournalismia).

Posted by: Kari Haakana at 03.08.05 15:00

Mutta jumankekka, Shoreditchin alastoman kuninkaan saaga olikin sitten aivan ylintä parhautta.

Posted by: oo|oo at 04.08.05 15:31

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)