« Wiki ei vörkkinytkään | Main | Taloussanomat: vihdoinkin ymmärrän jotain »

kesäkuu 20, 2005

A-studio revisited

A-studion blogijuttu (kiiruhtakaa, se ei kauaa tuolla happane) oli ihan hyvä yleisesitys blogeista journalismin näkökulmasta. Tietysti jää mietityttämään se, että syntyikö blogeista nyt turhan yksiulotteinen kuva pelkästään journalistisena ilmiönä.

HS:n Reetta Meriläisen lausumaan pitää tässä kohtaa tarttua, vaikka se onkin yksittäinen heitto:

"Blogissa journalismin ei tarvitse perustua faktoihin. Totta kai se voi perustua faktoihin, mutta se ei useinkaan ole koko totuus asioista. perinteistä mediaa velvoittaa edelleen se, että pitäisi antaa mahdollisimman täysi ja totuudenmukainen kuva asiasta"

Sikäli kun blogi on journalistinen, lukijalla/kuulijalla/katsojalla on aivan yhtä suuri oikeus odottaa siltä samanlaista journalistista etiikkaa kuin miltä tahansa muulta medialta, eikö?

Ja mikä media on se, joka kertoo koko totuuden asioista? Pyrkimys "mahdollisimman täyteen ja totuudenmukaiseen kuvaan asiasta" on tietenkin yhdellä ja toisella, mutta miksi sitä ei olisi blogilla yhtä itsestäänselvästi kuin perinteisellä tiedotusvälineellä? Ei kai väline itsessään tällaista ero amuodosta?

Posted by Kari at 20.06.05 22:34

Comments

No eiköhän se Kari selviä siinä vaiheessa kun blogista kannellaan JSN:ään tai joku bloggaaja haastetaan oikeuteen. :) Väline ei tee eroa, vaan tekijöiden motiivit. Miksi teen blogia? Miksi olen töissä lehdessä X?

Posted by: Pekka at 20.06.05 22:57

Ööö... mikä selviää? JSN ottaa kantaa vain sellaisten medioiden toimintaan, jotka ovat sitoutuneet sen perussopimukseen. Blogistanin Kansalaisjournalistiliitto (http://www.pinseri.com/up/kortti.jpg) ei vielä kuulu allekirjoittajien joukkoon :-)

Jes, väline ei tee eroa. Sen takia lause "Blogissa journalismin ei tarvitse perustua faktoihin" on omituinen.

Posted by: Kari Haakana at 20.06.05 23:15

Minun korviini Meriläisen kommentti pisti siksi, että seuraan juuri mediaa, politiikkaa ja taloutta käsitteleviä blogeja siksi, etten koe voivani luottaa Hesarin tai muutenkaan yhden lehden "totuuteen". Toimittajalta on melkoista itsensä ja muiden petosta väittää muka kertovansa "objektiivisen totuuden". Ei sellaista olekaan, ja jokainen kirjoittaja on jollain tapaa taustansa ja lähdetietojensa ohjaama ja rajoittama.

Juuri blogeista saa niitä toisia näkökulmia, jotka eivät yleislehden artikkelissa tule esille. Toinen vaihtoehto olisi tilata esmes kolmea sanomalehteä, mutta sekin olisi aika raskas tapa suodattaa informaatiotulvaa.

En ikinä unohda sitä kertaa, kun HS-kaupunkitoimitus teki katukyselyä verotuksesta, kaikki vastaajat olivat kotiäitejä Matinkylästä tai lähettyviltä. Ja yllättäen jokaisen vastaus oli ihan samanlainen. Mihin monipuolisuuteen ja objektiivisuuteen tuokin nyt pyrki?

Blogit ja muut yhden ihmisen näkemykset ovat sentään rehellisesti puolueellisia. Sanomalehden artikkeli voi yrittää näyttää puolueelliselta, vaikka pohjautuisikin 95% vaikkapa ammattiliiton tiedotustilaisuuteen. Samasta aiheesta talouslehti kertoo sitten työnantajan näkökulman. Kiinnostava "totuus" on jotain noiden välistä, muttei löydettävissä juuri koskaan yhdestä lehdestä -- ainakaan pinnallisesta sanomalehdestä.

Itse suhtaudun kriittisesti Hesariin myös siksi, että aina kun siellä käsitellään aihetta, jonka tunnen todella hyvin, löydän helposti 5-10 virhettä per artikkeli. Luultavasti vastaava määrä virheitä on artikkeleissa, joiden aihepiiriä en itse tunnekaan. Yhteen julkaisuun luottaminen ei enää riitä nykyaikaiselle mediakuluttajalle.

Posted by: Tero Lehto at 20.06.05 23:19

Tero, Meriläinen ei sanonut mitään "objektiivisesta totuudesta" eikä edes väittänyt esim. HS:n "kertovan totuutta". Puhe oli "velvoituksesta" ja siitä, miten asioiden *pitäisi* olla.

Posted by: Kari Haakana at 20.06.05 23:31

Itse filosofin koulutuksen saaneena pitää nostaa koko "objektiivisen totuuden" käsitteen epämääräisyys ja idealistisuus näyttämölle. Onko olemassa mitään "objektiivista totuutta"? Edes lähestyttävänä raja-arvona?

Itsellenikin tuo Hesarin päätoimittajan lausunto särähti korvaan. Ei kuitenkaan niin hirveästi, koska ainahan lehdistön edustajat puhuvat samasta "totuudesta", josta filosofit sanoutuivat irti viimeistään "postmodernin" astuttua kehiin (paitsi naturalistit, jotka vieläkin uskovat titityy-maailmaan).

Posted by: Schizo-Janne at 21.06.05 00:44

Ei totuutta ole olemassakaan. On vain mielipiteitä ja näkökulmia medioilla. Jokaisella lukijalla on taas oma näkemyksensä asiasta, joka muodostuu lukijan yleistietämyksestä, joka on koostunut aikojen saatossa. Blogit vain täydentävät mielipiteiden ja näkökulmien tarjontaa ja parantavat lukijoiden omaa näkemystä saatavilla olevista asioista.

Oikea kysymys onkin että riittääkö pelkkä blogien ja netin seuraaminen pysyäkseen asioista hajulla, vai onko pakko tilata se paperinen hesari.

Itse olen tullut toimeen jo vuosia ilman paperi hesaria. Säästyneellä rahalla onkin saanut laajakaistaliittymän, josta on myös paljon muutakin hyötyä kuin totuuden etsiminen.

ps. Tuli kyllä PRAVDA mieleen tosta hesarin päätoimittajan mielipiteestä.

Posted by: anonyymi at 21.06.05 07:41

Haastattelussaan Janne toi hyvin esille, ettei kyseessä ole nörttipäiväkirjoista [ vaikka niitäkin kyllä löytyy ].

Blogi-ilmiön esilletuominen ajankohtaisohjelmassa jäi mielestäni turhan latteaksi. Insertin palaset eivät oikein loksahtaneet kohdilleen. Raapaisu antoi kuitenkin valtaväestölle jos jonkinlaisen kuvan blogeista, vaikka kyseessä ei ollut mistään kattavasta määrityksestä tai syvällisestä ymmärryksestä.

Mitä me, yksilöinä ja yhteisöinä, lopulta voitamme (hyödyt) ja häviämme (haitat) blogien yleistyessä?

Posted by: Tero at 21.06.05 08:27

Minua kanssa rehellisesti puolueellisuus ja omalla nimellään / nickillään kirjoittaminen on yksi asia joka viehettää blogeissa.

Tässä tuli aamulla itselleni vastaus turun sanomien irkki-jutusta lähettämääni palautteeseen. Vastauksen sisältö oli suurinpiirtein, että hei me haluttiin herättää keskustelua ja sitä paitsi mielipiteet eivät olleet toimittajan vaan haastateltavan. Varmasti...

Tosin tuo kyllä osui ja upposikin kun kerran kommentoin uutista, mutta kun kerran on otsikoitu uutinen tappouhkauksilla ircissä ja valittu haastateltavaksi sopiva "kotiäiti mellunmäestä", niin toimittajanhan valintoja ne ovat, eikä jutun virettä ja paskuutta voida haastateltavan mielipiteillä perustella. Toki tuo on toimittajan/lehden oikeus, mutta ei se sitä monipuolista ja totuudenmukaista journalismia ole, jota kaiketi perinteisen median Meriläsen mukaan pitäisi edustaa... No eipä kyllä huonosti kirjoitetut jutut kilpailevassa lehdessä Meriläisen syytä ole.. :)

Tuossa muuten kirjoitukseen liittynyt uutinen
http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,4:10:0:0,4:10:1:1:2005-06-04,4:306705,1:0:0:0:0:

Posted by: zache at 21.06.05 10:53

Journalistisen sisällön tuottamiseen pätevät samat pelisäännöt oli julkaisukanavana blogi, sanomalehti tai mikä tahansa muu media - senhän pitäisi olla selvää.

Lukijan kannalta ongelmallista (tai ainakin hieman ajatustyötä vaativaa) on se, että blogimerkintä voi myös olla jotain aivan muuta kuin journalismia - henkilökohtaista tilitystä, maksettu mainos tms. Väline sinänsä ei siis anna kauheasti vihjeitä sisällön tuottamisen motiiveista tai tekstin tekijän noudattamista normeista.

Kotiin tilatun sanomalehden uutiset sen sijaan mitä todennäköisimmin ovat journalistista sisältöä, ja niiden tekemisessä on noudatettu tiettyjä, ammatillisen yhteisön keskuudessa vallitsevan normiston mukaisia menettelytapoja (lähteiden käyttö jne). Tästähän lehden tilaaja viime kädessä maksaa: siitä, että tieto on kerätty, jalostettu ja esitetty ennakoitavissa olevalla tavalla.

Alkuperäisessä muodossa Meriläisen sitaatissa ei ole hirveästi järkeä, mutta jos vaihtaa sanan "journalismin" tilalle "tekstin" niin siitä tulee paljon järkevämpi.

Kysymys "ovatko blogit journalismia" on suunnilleen yhtä mielekäs kuin "ovatko kirjat proosaa". Toiset ovat, toiset eivät. Rajanveto on välillä helppoa, joskus vaikeampaa. Eikä tämä kahteen leiriin jakaminen kerro mitään siitä, onko teos lukemisen arvoinen vai ei.

Posted by: TK at 21.06.05 11:28

Saako muistinsa menettänyt harrastaa blogijournalismia?
Mikäli ei - jopa kymmenet tuhannet ihmiset Suomen maassa joutuvat edelleenkin kirjoittamaan VAIN päivä-sekä iltapäivälehtiin...

Nimimerkki: etikkaa vai etiikkaa?

Posted by: rauno räsänen at 21.06.05 16:37

Mainio tiivistys, tk!

Posted by: Kari Haakana at 21.06.05 16:38

TK puhuu asiaa. Ja kuten olen vissiin jo useamman kerran useammassa blogissa tästä objektiivisuudesta journalismissa todennut: ainakaan 90-luvulla ei enää Tampereella toimittajia opetettu tekemään objektiivista journalismia, vaan ottamaan oma subjekti reilusti huomioon ja pääsemään sitä kautta jotakuinkin tasapuoliseen lopputulokseen.

Missäänähän ei sanota, että toimittajilla ei saisi olla mielipiteitä. Ne pitäisi kirjoittaa reilusti Kommenttiin tai Näkökulmaan jutun viereen, niin jutunkin "tulkitseminen" muuttuisi salaliittoteoreetikoillekin helpommaksi :D Oikein tyhmä tai hölmö lukijan näkövinkkelistä kertoisi myös varmasti ko. toimittajan älykkyydestä kohtuudella... Toinen hyvä vaihtoehto on lehden selkeä linja johonkin suuntaan (kuten Briteissä), mutta Suomessa ja erityisesti HS:n tapauksessa se on pikkasen vaikeaa vastapelureiden puutteessa.

Oikeastaan ainoa tapa varmistua lehden puolueettomuudesta on saada tasapuolisestsi haukkuja kaikilta. Jutun kohteena takana olleen viestintätoimiston, virkamiehen tai poliitikon kehu "hyvä juttu" on kyllä selkeä merkki epäonnistumisesta :)

Posted by: Pekka at 21.06.05 17:49

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)