« Mindy pudotti pommin | Main | Eikös se mobiili tarkoita tietokonetta? »

toukokuu 27, 2005

Räpä rää

Mediaräpätin jatkaa erinomaista analysointiaan, nyt Suomen Kuvalehden Ilta=Sanomia peesaavan Karpela-jutun tiimoilta. Kannattaa lukea.

Otan tähän yhden, mielestäni tärkeän pointsin Räpättimeltä:


SK:n artikkeli synnyttää kuitenkin paljon myös uusia kysymyksiä ja eettisiä ongelmia: Mikä on "luottotoimittaja" Saija Hakoniemen motiivi luottamuksen rikkomiseen? Onko oikein, että toimittaja paljastaa keskinäiseen luottamukseen ja lähdesuojaan perustuneita keskusteluita ja tietoja? Voiko joku haastateltava vielä tämän jälkeen luottaa Hakoniemeen? Se on tietysti hänen oma ongelmansa, eikä välttämättä kovin suuri, sillä toimituspäällikkönä hänellä ei ole enää samanlaista tarvetta tulla kenenkään julkisuuden henkilön henkiseksi olkapääksi. Hakoniemen välineille Seuralle ja Ilta-Sanomille ongelma on kuitenkin suurempi: voiko niiden toimittajiin enää luottaa, jos tällainen menettely hyväksytään yleisesti?

Ongelma ei ole pelkästään Hakoniemen eikä mainittujen medioiden, vaan koko ammattikunnan. Jos tämän tapauksen yhteydessä leviää käsitys, että toimittajat lörpöttelevät luottamukselliset keskustelut ja lähteet heti kun siltä tuntuu, ollaan proverbiaalisessa kusessa.

Niin nyt tuskin käy; suurimmalla osalla kollegoita etiikka lienee kunnossa. Ja luottamus ja sen saavuttaminen ovat kuitenkin henkilöstä riippuvia asioita. Mutta kuitenkin, kyllä tuollainen ottaa aivoon.

Posted by Kari at 27.05.05 21:31

Comments

Luottamuksesta ja sen pitämisestä.

Omat kokemukseni ovat, että kaikki työkseen mediasuhteita hoitavat tai toimittajien kanssa paljon töitä tekevät lähtevät siitä, että mitä toimittajalle kerrot, on pääasiassa julkista tavaraa. NDA-virityksillä ja muilla voidaan lähinnä säädellä tiedon julkistusajankohtaa.

Minä ainakin pitäisin ammatillisesti hyvin epäilyttävänä liiallisen luottamussuhteen muodostamista, koska siinä helposti käy niin, että suhde alkaa palvella sekä mediaa että sopimuksen kohdetta, muttei enää lukijoita.

Itse huomaan myös sen usein, että vaikka yritän aktiivisesti olla riippumaton ja objektiivinen, läheiset suhteet muutamiin viestintätoimistoimistoihin ja yritysten viestintätoimistoihin hyödyttävät heidän näkökulmansa perille saamisesta jopa lukijan edun kustannuksella,

Asian kääntöpuoli taas on, että ilman suhteita näihin on vaikea saada tietoa ensimmäisten joukossa, ja se taas on esmes teknikan alalla lukijoille tärkeää.

Tässä mielessä mm. sanomalehtien käytäntö kierrättää tehtäviä vaikkapa viimeistään 5-10 vuoden välein tuntuu fiksulta, ettei joku liikaa vakiinnu asemaansa.

Posted by: Tero Lehto at 29.05.05 01:56

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)