« Aikakauden loppu | Main | Mediauutisia maanantailta »

toukokuu 08, 2005

Ei täällä mitään vallankumousta ole

New York Times on haastatellut Gawker Median perustajaa Nick Dentonia. Denton kertoo räyhäkkäästi, että mitään blogivallankumousta ei ole olemassakaan. Koko kumous on hörhöjen kuvittelua.

"The hype comes from unemployed or partially employed marketing professionals and people who never made it as journalists wanting to believe," he said. "They want to believe there's going to be this new revolution and their lives are going to be changed."

Denton on itse journalisti, joka on työskennellyt muun muassa Financial Timesissa. Tämä voi kierolla tavalla selittää Dentonin näkemyksen blogien epävallankumouksellisuudesta. Jotenkin.

Asiaan liittyen ja liittyen myös edellisen merkinnän kommenttiosastolla käytävään keskusteluun: lukekaapa Amerikan Ylen eli NPR:n ombudsmanin Jeffrey A. Dvorkinin kirjoitus bloggaajien epäeettisyydesta. Kirjoituksen taustalla on Yhdysvaltain puolustusministeriön sensuroituna julkaisema dokumentti, jonka NPR julkaisi ja jonka sensuroinnin muutamat bloggaajat purkivat.

Tästä Dvorkin vetää melkoisen herneen nenään.

...blogosphere has proven once again to be an amoral place with few rules. The consequences for misbehavior are still vague. The possibility of civic responsibility remains remote. It is a place where the philosophy of "who posts first, wins" predominates.

Skuuppikilpailu ei kyllä ole tuntematon asia perinteisen median maailmassakaan. Mutta Dvorkinilla on pointtinsa. Perinteisen median toimintaa rajoittavat lakien lisäksi eettiset ohjeet, joiden pohjalta harjoitetaan itsesääntelyä. Nyt mediaympäristö on muuttumassa niin, että itsesääntelyyn sitoutuneiden toimijoiden lisäksi tietoa julkaisevat toisenlaisella etiikalla varustetut bloggaajat. Tämä voi tarkoittaa itsesääntelyn murenemista, jos perinteisessä mediassa katsotaan, että bloggaajat saavat asiasta kilpailuetua.

Tämä ei ole aivan teoreettinen tilanne. Kaksi esimerkkiä lähimenneisyydestä: Myyrmannin pommiräjähdys ja Munkan yliajo. Molemmissa tapauksissa netissä julkaistiin hyvin pian teosta epäiltyjen henkilöiden nimet. Perinteiset mediat tulivat myöhässä, koska niillä on omat, itsesääntelyyn perustuvat käytäntönsä sen suhteen, milloin ihmisten nimiä voidaan julkaista. Varsinkin ankarassa levikkikilpailutilanteessa elävät lehdet eivät pitkään katsele tällaista tilannetta, veikkaan.

Toinen juttu sitten on, johtaisiko itsesääntelyn mureneminen lainsäädännön kiristymiseen. Vihreiden puheenjohtaja on jo unelmoinut julkisuutta koskevien lakien tviikkauksesta. Rapautuva itsesääntely voisi hyvinkin tarjota (teko)syyn moiseen.

Dvorkinin kirjoitus via Tuhat sanaa

Posted by Kari at 08.05.05 21:37

Comments

Nyt arvostamani Karikin sortuu eri asioiden toisiinsa sekoittamiseen - blogit ovat paljon vähemmän kuin internet ja perinteinen media on paljon monimuotoisempaa kuin laatulehdistö: 1) ns. perinteisen mediankin joukossa on niitä, jotka venyttävät journalistien eettisiin ohjeisiin perustuvaa itsesäätelyn rahat hyvinkin laajalle 2) myös blogimedioita koskevat samat lait kuin perinteisiä medioita 3) blogeja julkaisevat myös muut kuin journalistisista lähtökohdista toimivat periaatteenaan kaikki mikä tiedetään ja vähän enemmänkin julkaistaan 4) Karin esimerkkien nimet paljastaneet keskustelufoorumien keskustelijat eivät ole bloggaajia

Tämäkin esimerkki osoittaa sen, että internetin luomat kaikkien käytössä olevat massaviestinnän muodot (kotisivut, keskustelupalstat, anonnyymina julkaiseminen ja nyt uusimpana blogit) ovat muuttamassa viestintää läpinäkyvämmäksi, mitä ainakin itse pidän vallankumouksellisena, koska se muuttaa journalismin pelisääntöjä.

Yksi esimerkki: Enää median ja yrityksen tai viranomaisten on vaikea tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia yhteisesti neuvotellen ja kompromissa hakien mitä lukijoiden tulisi tästä asiasta tietää ja milloin. Vaikka suurimmaksi osaksi media on toiminut näissä sopimuksessa eettisesti ja olennaiset tiedot kertoen, toisinkin aina välillä käy, mediaa viedään ja se kertoo vain sen viestin (=mainoksen) jonka yritys tai viranomainen haluaa kulloinkin välittää.

Posted by: Mediablogi at 09.05.05 10:26

Olen samaa mieltä kaikista neljästä pointistasi. Ja olen edelleen kannassani: blogien (ja muun vuorovaikutteisen verkkoviestinnän, tämä olisi varmaan pitänyt täsmentää) aikaansaama muutos asettaa paineita perinteiselle mediaetiikalle. Se taas voi luoda paineita lainsäädäntöön.

Posted by: Kari Haakana at 09.05.05 13:01

Taitaa kuitenkin juorujournalismi aiheuttaa edelleenkin enemmän paineita mediaetiikalle kuin blogit (ehkä tilanne on toinen 5 vuoden kuluttua). Tästä mielenkiintoinen Mediaviikon pääkirjoitus: http://mediaviikko.fi/artikkeli/541/

Posted by: Mediablogi at 09.05.05 14:02

Nick Dentonin mielipiteen voi ilmaista myös lyhyemmni: Bunch of wannabes saying nothing. :)

Posted by: Pekka at 09.05.05 17:07

Mitä tässä loppujenlopuksi pelätään ja yritetään estää?

Että valvonnan muurit sortuvat / virallisen torven haltijan valta fragmentoituu? Kyllähän torilla on ennenkin huudettu mielipiteitä ja näkemyksiä (juoruja ja tulkintoja) muiden kuultavaksi. Nyt se tapahtuu myös sähköisesti.

Blogien ylläpitäjillä on toki vähintäänkin moraalinen vastuu julkaisemastaan sisällöstä, mutta eikö lukijoillakin pitäisi jotain järkeä olla päässä?

Ketä tässä nyt yritetään suojella ja millä ehdoilla (ja seurauksilla)?

Posted by: Tero Pajunen at 13.05.05 09:00

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)