« Näppärä konkretisointi teillä siinä | Main | Kari keksii jonkun kivan otsikon tähän »

helmikuu 07, 2005

Puolueettomuuden loppu?

Chris "Long Tail" Anderson kommentoi blogissaan Dan Gillmorin "Objektiivisuuden loppu" -kirjoitusta. Andersonin vision mukaan perinteinen objektiivisuuteen pyrkivä media korvautuu tiedotusvälineillä, joiden avainmääritteitä ovat "sensibility" (miten tämä tässä yhteydessä käännettäisiin, järkevyys? herkkyys?) ja maailmankuva.

Tärkein osuus kirjoituksesta lienee tiivistettävissä seuraaviin neljään kappaleeseen:

Perhaps the best example of sensibility is The New Yorker, which has a distinctive voice and perspective that, one assumes, had its origins in the cultural life of the Upper East Side of Manhattan (disclosure: they're our corporate sibling at Conde Nast). You'd never confuse it with a newspaper--it assumes too much of the reader, both in intellegence and attention span, and appeals by making its audience feel like they've joined a somewhat exclusive club of smart, sophisticated people.

But sensibility doesn't have to be posh. Maxim and FHM have a sensibility (embrace your inner dog), as does MTV. Perhaps the best examples are blogs, which at their best have a distinctive and human voice, driven by the interests, values and sensibility of their author.

Worldview, on the other hand, tends to take the form of writing that does not so much seek to be balanced and comprehensive as it does to argue a case or give informed perspective and analysis, often reflecting a consistent philosophy (environmentalism, libertarianism, globalism, and plenty of positions that aren't "isms", too).

Examples include my alma mater The Economist (worldview: free markets), Fox News (American triumphalism), and my own Wired (change is good). What worldview shares with sensibility is that the writer's voice is louder than in traditional journalism, and his/her own observations and reactions are less suppressed.

Vielä 80-luvulla Suomessa julkaistiin sellaisia asioita kuin puoluelehdet, jotka tarjosivat juuri tätä maailmankuvaa. Ja jumaleishön, että ne olivat tylsiä lehtiä. Nyt maailmankuvallisiksi ovat ryhtyneet Suomessa ainakin molemmat iltapäivälehdet, jotka kiivaasti ottavat kantoja. Foxiin on vielä matkaa, mutta ei hirvittävän pitkää sellaista. Ja toiselle puolelle aitaa voi istuttaa vaikkapa sitten Voima-lehden. Hesari, YLE ja muut suuret olisivat sitten Andersonin kammoamaa muka puolueetonta kädestäpitelymediaa.

Toisaalta sitten Andersonin kommenttiosastolla tuodaan esiin, että esimerkiksi New York Timesin hengissäpysyminen on ollut juuri suurimman mahdollisen yleisöpohjan löytymisessä. Ja sellaisen luominen edellyttää juuri puolueetonta suhtautumista. NYT:n kilpailijat, puolia ottaneet päivälehdet eivät selviytyneet. Mmh. Mitenkäs niille puoluelehdille ja Uudelle Suomelle sitten täällä Suomessa kävikään?

Posted by Kari at 07.02.05 15:29

Comments

Britanniassahan lehdistö, broadsheetit yhtä lailla kuin tabloiditkin, on jossain määrin väriä tunnustavaa (vaikka aiempien vuosien segregaatiosta on jo päästy). Minusta oli lukijana virkistävää seurata Guardiania, Independentiä ja Timesiä juuri siksi, että erilaiset äänet tekivät niistä kiinnostavia rinnakkain luettavia. Jos ne olisivat kaikki huutaneet samaan torveen, olisi yksikin riittänyt.

Toisaalta, eivätkö bloggaajat tavoittele useimmiten juuri osayleisöjä, eli eikö heillä olisi varaa olla puolueellisia?

Tuo "neutraaleiksi ryhdyttiin, koska se oli paras tapa tahkota rahaa"-argumentti on muuten aina vedonnut minuun. Samalla logiikalla on perusteltu myös objektiivisuuden syntyä: Tuli kannattavammaksi kieltäytyä tekstimainonnasta ja ohjata firmat mainospuolelle. Mainostajillehan niitä yleisöjä kerätään.

Posted by: OlliS at 08.02.05 11:11

Niin, meillähän päivittäislehtiä toisistaan erottava tekijä on viime vuosina ollut (pääasiassa) paikallisuus ja sekin pelkästään uutispuolella. Muuten on oltu varsin yhdestä tuutista.

Ja kyllä, bloggaajien pitäisi olla puolueellisia. Tai ainakin ne/me voisivat/voisimme olla ilman tiedotusvälineisyyden puolueellisuuteen liittyviä ongelmia. Ameriikassa puhuvat tämän lisäksi myös hyperpaikallisuudesta, jossa Suomessa esimerkkinä voisivat olla kaupunginosaportaalit tai -blogit. Sille tasolle isojen lehtien on vaikea päästä.

Posted by: Kari at 08.02.05 15:12

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)