« Harakka ja Tsiisus | Main | Karpela koukkaa kirkon kautta »

helmikuu 21, 2005

Kaikkimullehetitännenyt

ITviikko kertoo (lähdettä mainitsematta, hyi hyi; alkuperäisenä ainakin Independentissä), että erityisesti britit imuroivat tv-ohjelmia P2P-verkoista.

Selityksenä on kiireisten ja epätoivoisten sarjafanien halu saada tuoreet jaksot katsantoon mahdollisimman pian. Suosiossa ovat erityisesti hittisarjat 24 ja Desperate housewives.

Tätä ennakoitiin jo siinä vaiheessa, kun Napster ponkaisi suosioonsa. Tv-yhtiöillä oli muutama vuosi aikaa valmistautua ilmiön tuloon ja viilata bisnesmalliaan. Ja ne tekivät mitä? Aivan oikein, eivät mitään. Nyt sitten ihmetellään.

Tälläkin kertaa kestänee muutaman vuoden, ennen kuin Apple tai joku muu saa HBO:t, NBC:t ja muut houkuteltua mukaan kuluttajille kelpaavaan nettikauppaan, jossa tv-sarjojen jaksot ovat myynnissä heti lähetyksen jälkeen.

Sama odottaa kaikkia muitakin sisällöntuottajia, joiden tuotteet ovat vielä jollakin tavalla sidoksissa tuottajien itsensä kontrolloimaan julkaisukoneistoon. Eräänä aamuna herätään ja huomataan, että kama on kenen tahansa saatavissa verkossa, ilmaiseksi (ja kelvottoman huonolaatuisena).

Posted by Kari at 21.02.05 11:06

Comments

Mitenkäs lehdet? Minusta näyttää siltä, että aikakaus- ja muut lehdet ovat varsin onnistuneesti saaneet kiinni ajan hermosta. Ainakaan P2P-verkoissa ei näy juurikaan PDF:iä lehdistä, mutta sen sijaan useiden lehtien verkkopresenssi on merkittävä.

Sitä en sitten tiedä, ovatko hyvät verkkosivut myyntiä edistävä asia vai eivät...

Asiasta toiseen: jos oletetaan, että kaunokirjallisuus on seuraava netissä leviävä juttu, kunhan joku kehittää printterikokoisen kirjansidontakoneen (tai sopivan sähköpaperikirjan). Miten kirjailijoiden ja kustantamoiden tulisi varautua tulevaan? Julkaista teoksensa pre-emptiivisesti CC-lisenssillä ja luottaa siihen, että maine poikii esiintymisiä? Tällä hetkellähän kirjailijat mainostavat kirjaa - onko maailma muuttumassa toiseen suuntaan, jossa kirjat mainostavat kirjailijoita?

Kiinassahan tilanne on jo vastaava: koska kaikki CD:t myydään piraatteina, levymusiikki toimii mainoksena itse artisteille - länsimaissa taasen live-esiintymisiä pidetään lähinnä mainoksina levymyynnin kasvattamista varten... Molemmat mallit näyttäisivät toimivan.

Posted by: Janne at 21.02.05 14:05

Lehdissä on ollut pakko reagoida, kun välitettävä informaatio on ollut pääasiassa sanojen ja kuvien muodossa - ja niitähän netti on täynnä. Ei ole ollut varaa jäädä odottamaan.

Kirjojen kohdalla on jo ollut muutamia tapauksia, joissa verkossa on levitetty kiivaasti odotettuja uutuuksia. P2P-räjähdys tullee siinä vaiheessa, kun jokin sähköisen kirjan formaatti oikeasti lähtee lentoon. En tiedä, toimisiko tuo "kirja mainostaa esiintyjää" -formaatti kirjailijoiden kohdalla, varmaan joidenkin (vrt. Tervo ja Taberman), mutta kaikki kirjailijat eivät ole supliikkimiehiä. Ja suurin osa suomalaisista kirjailijoista ei saa esiintymisistään mitään, paitsi ehkä pullakahvit kaupungin kirjaston kahvilassa.

Suhtautuminen CC-malliin ei ole auennut yhdellekään tapaamalleni kustantajan edustajalle.

Posted by: Kari at 21.02.05 14:50

Tietyssä mielessähän kyse on samasta tilanteesta kuin äänielokuvan tullessa markkinoille: moni hyvä näyttelijä ei kyennyt tekemään siirtymää äänielokuviin, koska ääni ja imago eivät vain sopineet yhteen.

Olisiko meidän silti pitänyt pysytellä mykkäelokuvissa? Tuskin. Ehkä tulevaisuuden kirjailijan on hallittava myös esiintyminen, jos meinaa palkoille päästä.

Posted by: Janne at 21.02.05 16:21

En nyt kyllä tiedä... Jäisi/olisi jäänyt aika moni hieno kirja julkaisematta, jos esiintymiskykyvaatimus olisi tuolla tavalla absoluuttinen.

Posted by: Kari at 21.02.05 16:23

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)