« Laajakaistaa landelle, osa N | Main | Peliarvosteluja kulttuurisivuille »

joulukuu 17, 2004

Saisinpa vielä rutonkin

Suvi Ahola kirjoittaa tänään Hesarin kolumnissaan($), kuinka hän kieltää lapseltaan videopelaamisen jouluksi. Tilalle reilu äiti ehdottelee lautapelejä ja muuta. Lopulta päädytään ääneen lukemiseen. Tunnelmat lastenhuoneessa ovat varmaan katossa.

Hauskaa kolumnissa on, että loppuosa kirjoituksesta käsittelee kaikkea sitä kivaa kirjallisuutta, jota on päätynyt sohvapöydälle odottamaan. Kirjoja siis Aholan perheessä saa lukea jouluna, ainakin äiti. Pelejä ei saa pelata. Kirjat ovat parempia kuin pelit.

Miksi? Miksi ihmeessä paperille sanoiksi painettu, yksisuuntainen fantasiamaailma on parempi kuin kuvaputkella näkyvä (rajoitetusti) kaksisuuntainen fantasiamaailma?

Kysyn tätä siksi, että tämä rankkaus on aika yleinen ja, Aholan tapauksessakin, perustelematon. Lukemisen ja kirjallisen kulttuurin vaaliminen on implisiittisesti parempaa ja suositeltavampaa kuin pelaamisen ja interaktiivisen kulttuurin.

Joulussa on tietenkin ylimääräinen regressiobonus; monet yrittävät kiihkeästi jouluna taantua jonnekin epämääräiseen "maalaisuuteen", "talonpoikaisuuteen"tai "menneisyyteen", johon rauhallinen sivujen kääntäminen tuntuu sopivan paremmin kuin Pleikkarin tahkoaminen. Siitä vaan, mutta älkää viekö viattomia lapsianne päreaikatripeille vasten näiden tahtoa.

Posted by Kari at 17.12.04 13:52

Comments

Sokrates oli kuulemma sitä mieltä, että kirjoitettu kieli tyhmistää ihmisen.

Posted by: kalamuki at 17.12.04 16:10

Olen ehkä tulossa vanhaksi, mutta videopelikoomaa vastaan taisteleminen ei ole välttämättä huono ajatus. Ainakin meikäläinen iso lapsikin saattaa lipsahtaa peleissä överin puolelle.

Koko yö kirjan parissa on jotenkin erilainen asia kuin koko yö peliä pelatessa. Kirjoista ei tule henkistä krapulaa (ainakaan siinä mittakaavassa kuin peleistä).

Itse olen elämäni aikana nähnyt aika monta videopeliä mutta aika harvassa ovat olleet sellaiset pelit jotka tuovat varsinaisia kulttuurielämyksiä.

Juttua lukematta luulen että Aholan pelkona on lasten joululoman valuminen suurimmalta osalta pelien pelaamiseen. Tästä on itselläkin kokemuksia. Epäilen että kokeilut erilaisista rajoituksista ovat epäonnistuneet Aholoilla surkeasti ja seuraavaksi vuorossa onkin uudenlainen kokeilu.

Ja sitten loppuun joukko disclaimereita: 1) on olemassa opettavaisia, elämyksellisiä ja muuten vain hyviä pelejä 2) kaikki kirjat eivät ole hyvää kulttuuria tai edes hyviä 3) överiyttä voi harrastaa muutenkin kuin pelin ääressä. vaikka katsomalla 8 tuntia televisiota tai lukemalla koko päivän blogeja.

Posted by: samik at 17.12.04 20:25

ainiin,

4) on olemassa myös lapsia jotka osaavat itse säännellä pelaamisensa määrää

Posted by: samik at 17.12.04 20:27

No onneksi tulivat ne disclaimeritkin sieltä.

Tiedän, että lasten rajoittaminen on vaikeaa ja tiedän, että se on tarpeen. Aholan kolumnissa toistunut käsitys kirjoitetun kulttuurin itsestäänselvästä ja toivottavasta paremmuudesta tuli vain niin alastomana näkyviin, että en voinut pitää näppejäni kurissa. Lisäpontt antoi se, että Ahola siis lyttäsi kokonaisen viihteen muodon. Lyttääminen tapahtui niin sokeasti, että en usko hänen paneutuneen ko. kulttuurimuodon sisältöön juuri lainkaan.

Mistä pääsemekin seuraavaan entryyni...

Posted by: Kari at 19.12.04 19:10

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)