« marraskuu 2004 | Main | tammikuu 2005 »

joulukuu 30, 2004

Minuuttia per kuollut

Poynter.org jatkaa ansiokkaasti tsunami-uutisoinnin dissektointia amerikkalaisesta näkökulmasta. Tällä kertaa palvelussa on uusintana Al Tompkinsin syyskuun 11. jälkeen kirjoitettu artikkeli. Kirjoitus pohtii sitä, kuinka monella kuolleella missäkin saa minkä verran journalismia yhdysvaltalaisessa mediassa. Hyvin kirjoitettu juttu, jonka Amerikka-kulma on helposti käännettävissä Eurooppaankin.

Ja aina Poynter.orgia selatessani päässäni pyörii kysymys: miksi hitossa Journalisti-lehti ei ole näin hyvin tehty ja näin ajatuksia herättävä?

Tämän kirjoitti Kari 01:20 PM

Nyt listoja sorvataan

Juuri kun olin ehtinyt paheksua syyttelyä, alkaa mielessäni itää tarve syyttää. Ulkoministeriön virkamies kertoo kertoo aamun Hesarissa(€), että UM "harkitsee" nimilistojen julkaisua. Harkitsee? Nyt? Eikö olisi pitänyt harkita ja ennen kaikkea toimia jo pari päivää sitten?

Onko ihan totta laitaa, että uhrien ja selviytyneiden omaiset ovat tällaisessa tilanteessa yksityisten ihmisten toiminnan varassa? Toiminta on tietenkin pyyteetöntä ja ehdottoman kannatettavaa ja tyypeille mitskut, ylennys reservissä ja kutsu Linnaan ensi vuonna, mutta silti.

Meinaan, kun resursseja olisi. Pääesikunnan tutkintaosastolta lerppahatut voisi komentaa oikeisiin töihin. Tusinalle miehelle läppäri ja satelliittipuhelin kainaloon, Phuketin liput käteen ja kahlaamaan sairaaloita ja kokoontumisasemia ja tekemään niitä listoja. Niin voisi tehdä, jos tahtoa olisi, eikä edes maksaisi paljon.

Päivän hyvä uutinen oli, että tietosuojavaltuutettu ei aio puuttua Sukellus.fi:n nimilistoihin, vaikka ne laittomia ilmeisesti ovatkin. No, puuttuminen olisikin ollut naurettavaa.

Sillä aikaa toisaalla: STT kokoaa tsunami-uutiset karulle, mutta nopeasti latautuvalle sivulleen. Sivu lienee yleiskäyttöinen suurten uutistapahtumien "sotasivu". Tähän viittaa ainakin sivun ytimekäs osoite, www.stt.fi/kriisi.

Tämän kirjoitti Kari 11:10 AM

joulukuu 29, 2004

Jälkiaaltoja

Puhuin pitkään ystävän ja kollegan kanssa tsunami-uutisoinnista.

Jukka oli tulkinnut, että mielestäni kadonneesta yksivuotiaasta Paavosta ei saisi tai pitäisi kertoa. Tätä mieltä en ole; mediankuluttajana pidätän kuitenkin itselläni oikeuden olla lukematta tällaisia uutisia. Kaikkea ei voi ottaa vastaan, yksivuotiaan katoaminen ja vanhempien tunteet tällaisessa tilanteessa ovat asioita, joita en halua päähäni.

Keskustelimme myös Kari Lumikeron haastattelusta, jota edelleenkään en ole nähnyt. Keskustelun aikana sain formuloiduksi, mitä eilen yritin kirjoittaa. Printtimediassa on helpompi tehdä tapahtuman traagisuutta välittävä uutinen... no, tyylikkäästi. Ihmisistä voi kirjoittaa anonyymisti ja välimatkan päästä: "Rannalla istuu alaston, itkevä poika, joka on kadottanut vanhempansa". Tällaisella lauseella kerrotaan uutisessa paljon. Mutta televisiouutisessa vastaavan tason saavuttaminen oikeastaan edellyttää, että se poika kertoo asian itse. Emme muista, kuka oli se tv-toimittaja, joka kertoi omin sanoin lentokoneen osuneen WTC-torniin. Muistamme sen videopätkän, jossa oranssi kerosiinipilvi puski tornista läpi.

Totta on kuitenkin se, että tässä(kin) uutisoinnissa taiteillaan koko ajan tiedonvälityksen ja tragiikalla mässäilyn kapealla rajalla.

Kari Lumikeron ja muiden journalistien syyllistäminen on yksi osa syyttelystä, jota tämän tapahtuman osalta jo käydään ja tulla käymään pitkään. Täpärästi kuolemalta pelastuneet matkailijat syyttävät viranomaisia siitä, että on toimittu väärin tai liian vähän. Journalistit yhtyvät tähän syyttelyyn ahnaasti; tämän päivän Ilta-Sanomissa syyllistettiin jo ulkoministeri ja presidentti. Lisäksi toimittajat syyttelevät toisiaan: liian suomalaiskeskeisen uutisoinnin kritiikki tulee varmaan ihan kohta, jostain. Mutta kuten Jukka minulle sanoi: kuka kertoisi suomalaisten kohtaloista jos ei suomalainen media?

Syyttely täyttää tarvetta. Jostain pitää löytää syyllinen, johon tuskaa voi johtaa (ja josta voi tehdä messeviä uutisia). Ikävä kyllä maanjäristys ei ollut sen paremmin ulkopoliittisen johdon, Kari Lumikeron kuin Iltalehden markkinointijohtajankaan tekosia. Syyllinen oli mannerlaatta, joka siirtyi 30 metriä. Lopun teemme me itse.

Tämän kirjoitti Kari 09:32 PM | Kommentit (1)

Aallon jälkeen

Kymmenien tuhansien ihmisten kuolema on sellainen katastrofi, että se panee ihmisen hiljaiseksi. Lisäksi se panee uutisorganisaatiot koetukselle. Vaikka medianillitys onkin tässä kamaluudessa täysin toisarvoista, kannattaa uutisvälineitä kuitenkin katsella sillä silmällä. Tällaiset tapahtumat kertovat usein paljon välineiden toimintatavoista.

Itse elin suhteellisen umpiossa katastrofin suhteen. Olin Mäntyharjulla, jossa radio kuuluu ja kolme televisiokanavaa näkyy, mutta Hesaria ei tullut. Näillä eväillä ja iltapäivälehdillä elin eiliseen saakka.

Iltapäivälehtien lööppireaktio oli odotettava: KUOLEMA niin isolla kun nyt kehtaa panna. Eilen Iltalehti oli päässyt normaalille jengoilleen ja alkoi seurata tragediaa julkkisten kautta. Lööpissa oli kuva tuhoalueelta ja kainalokuva alueella ilmeisesti olleesta Ellen Jokikunnaksesta. Jokikunnaan (-kunkaan? -kunnaksen?) kuvaksi oli valittu kuva, jossa Ellen oli märkä, ikään kuin juuri merestä nousseena.

Tänään Ilta-Sanomat oli saanut STT:n kauttakin levinneen sankaritarinan Sauli Niinistön dramaattisesta pelastautumisesta. Iltalehti taas luottaa enemmän Aki Sirkesalon katoamisen vetovoimaan. Sirkesaloa saamme varmasti seurata jatkossakin ja sen jälkeen jatkokertomusta yksivuotiaasta Paavosta. Itse yritän hyppiä ainakin Paavo-tarinat yli, pää ei kestä sellaisten lukemista. En oikein ymmärrä, miten kestää kollegojen pää niiden kirjoittamisen.

Tv-uutisissa oleva kollega kertoi kansainvälisen kuvamateriaalin aiheesta olevan lähinnä loputonta ruumiskasaa. Suomalainen tv-uutiskulttuuri on luojan kiitos sen verran sivistynyttä, että tätä kamaa ei meillä ruutuun juurikaan pistetä millään kanavalla. Vertailukohtaa näin muutaman minuutin verran EuroNewsiltä. Kiitos riitti.

Varo vaan oli vetänyt herneet nenään Kari Lumikeron haastattelusta. En nähnyt pätkää, joten en kommentoi. Sanonpa kuitenkin, että tv on eri väline, ja vaikea. Monella tapaa.

Ajattelin kirjoittaa tähän vielä pätkän viime joulun Bamin järistyksen 30 000 kuolleesta, mutta en oikein keksinyt mitään, mikä olisi kuulostanut fiksulta tai ei olisi kuulostanut näsäviisaalta. Annanpa olla.

Tämän kirjoitti Kari 11:41 AM

joulukuu 22, 2004

Työtä visualistille

Kari Haakana on keskikokoinen ja -ikäinen suomalainen blogi. Ydinosaamistamme on tuskailu tietotekniikan, median, Internetskun ja muiden keski-ikäisyysilmiöiden parissa. Toimintamme stagnoituessa entisestään etsimme nyt väliaikaiseen hommaan

TYYPPIÄ

Tehtävänäsi olisi suunnitella ja toteuttaa Kari Haakana -blogille uusi ulkoasu.

Julkaisualaustana käytämme Movable Type -nimistä härpäkettä, josta emme ymmärrä yhtään mitään (minkä vuoksi tämä ilmoitus).

Sinun olisi hyvä olla:
- nisäkäs
- ymmärtäväinen Movable Typen sielunelämästä
- huumorintajuinen
- olemassa

Palkaksi on varattu pullo Valpolicellan alueella pari vuotta sitten käytettyä rypälemehua. Palkkiosta voidaan neuvotella.

Ystävälliset yhteydenotot osoitteeseen kari.haakana miukis gmail.com.

Tämän kirjoitti Kari 11:20 AM

joulukuu 20, 2004

Radio Cipramil

Sattuneesta syystä olen viime aikoina autoillut ahkerasti väliä Helsinki-Mäntyharju. Ei siinä sinänsä mitään, nelostie vetää suhteellisen joutuisasti. Minun ongelmani on radio.

Ainoa pääkaupunkiseudulla kuuntelemani asema eli Radio Helsinki lakkaa kuulumasta viimeistään Järvenpäässä ja pian sen jälkeen nuupahtaa ykkösvaihtoehto eli Yleq. Tässä vaiheessa veivataan esiin Groove FM, joka häipyy kuuluvista pian Lahden jälkeen. Kriisi alkaa.

Ensimmäiseksi voi yrittää Ylexiä, jota voi hyvällä tuurilla kuunnella puolen tunnin ajan, ennen kuin savolaisuuttaan peittelevät jyväskyläläismiesjuontajat ja nasaaliuttaan celebreittaavat naisjuontajat räjäyttävät kärsivällisyyden. Jos Ylen Ykköseltä tulee urkukoraalien sijaan järkevää puheohjelmaa, voi sitäkin kuunnella, mutta mieluummin haluaisin jotain keski-ikäisille suunnattua jazzpoppia.

Sitä ei ole, joten joudun arpomaan Radio Suomen (muuten hyvä mutta humppaa), Suomipopin (muuten hyvä mutta humppaa ja kauheita mainoksia), Iskelmäradion (muuten hyvä mutta humppaa ja kauheat jinglet) ja, tämä on traagista, Radio Novan välillä.

Radio Nova on saatanasta. Radio Novassa kaikki juontajat puhuvat "sulle" ja niillä on jollakin pirullisella plastiikkakirurgisella operaatiolla väännetty, juontoäänessä kuuluva hymy päällä koko ajan. Kaikki on mukavaa, iloista, rentoa ja hauskaa. Jos Radio Nova olisi ihminen, olisi sillä ihmisellä Citalopram-tippa ranteessa, kivat Tommy Hilfiger -vaatteet ja 80-luvun lopulta alkava levykokoelma. Hän asuisi Espoossa labradorinnoutajavaimonsa kanssa.

Tämän kirjoitti Kari 11:57 AM | Kommentit (4)

joulukuu 19, 2004

Peliarvosteluja kulttuurisivuille

Edellisestä kirjoituksesta tuli mieleen: julkaiseeko jokin kotimainen (päivittäin ilmestyvä) sanomalehti peliarvosteluja kulttuurisivuillaan?

Omiin silmiini ei moista ole sattunut. Peliarvostelut, sikäli kun niitä on, näytetään työntävän erilaisiin liiteghettoihin tuhannen merkin karsinoihinsa. Olisipa hienoa se, että vaikkapa Hesari olisi läväyttänyt Flatoutin kritiikin sunnuntainumeron kulttuurin avaukseen samalla pontevuudella kuin muinaisen Toini Havun Tuntematon-teilauksen muistojadajadansa tänään.

No, tällaisessa toiminnassa on tietysti se riski, että kulttuurisivut saisivat uusia lukijoita. Sehän ei sovi se.

Tämän kirjoitti Kari 07:17 PM | Kommentit (5)

joulukuu 17, 2004

Saisinpa vielä rutonkin

Suvi Ahola kirjoittaa tänään Hesarin kolumnissaan($), kuinka hän kieltää lapseltaan videopelaamisen jouluksi. Tilalle reilu äiti ehdottelee lautapelejä ja muuta. Lopulta päädytään ääneen lukemiseen. Tunnelmat lastenhuoneessa ovat varmaan katossa.

Hauskaa kolumnissa on, että loppuosa kirjoituksesta käsittelee kaikkea sitä kivaa kirjallisuutta, jota on päätynyt sohvapöydälle odottamaan. Kirjoja siis Aholan perheessä saa lukea jouluna, ainakin äiti. Pelejä ei saa pelata. Kirjat ovat parempia kuin pelit.

Miksi? Miksi ihmeessä paperille sanoiksi painettu, yksisuuntainen fantasiamaailma on parempi kuin kuvaputkella näkyvä (rajoitetusti) kaksisuuntainen fantasiamaailma?

Kysyn tätä siksi, että tämä rankkaus on aika yleinen ja, Aholan tapauksessakin, perustelematon. Lukemisen ja kirjallisen kulttuurin vaaliminen on implisiittisesti parempaa ja suositeltavampaa kuin pelaamisen ja interaktiivisen kulttuurin.

Joulussa on tietenkin ylimääräinen regressiobonus; monet yrittävät kiihkeästi jouluna taantua jonnekin epämääräiseen "maalaisuuteen", "talonpoikaisuuteen"tai "menneisyyteen", johon rauhallinen sivujen kääntäminen tuntuu sopivan paremmin kuin Pleikkarin tahkoaminen. Siitä vaan, mutta älkää viekö viattomia lapsianne päreaikatripeille vasten näiden tahtoa.

Tämän kirjoitti Kari 01:52 PM | Kommentit (4)

joulukuu 16, 2004

Laajakaistaa landelle, osa N

Liikenneministeriön miehet saivat hampaani kirskumaan aamiaispöydässä. Ylijohtaja Pursiainen et al eivät siis itse olleet paikalla, mutta esittelivät käsityksiään maaseudun laajakaistasta Hesarissa.

Ministeriön virkamiesten mukaan laajakaista saadaan maan joka kolkkaan langattomasti käyttäen NMT 450 -verkosta vapautuvia taajuuksia.

Okei, näin voi olla. Voi olla, että laajakaistaverkko saadaan aikaan myös kyyhkysten avulla. Kyse onkin siitä, onko kyyhkysillä tai NMT-taajuuksilla luotu langaton laajakaista taloudellisesti järkevä ja aikaa kestävä ratkaisu. Taloudellisuusargumenttia pitäisi muuten sitten katsoa paitsi valtion myös käyttäjien näkökulmasta.

Idea on loogista jatkoa ministeriön linjaan, jossa laajakaistaratkaisut jätetään markkinoiden "ratkaistavaksi". Seurauksena on juuri tällaisia melkein-laajakaistoja joskus tulevaisuudessa vähän sinne ja tänne hinnalla, joka on jotakin.

Toista se on Ruotsissa tai Kanadassa, joilla molemmilla on asukkaita hajallaan pitkin isoa maata.

Tämän kirjoitti Kari 11:35 AM

Tätä khilou ei teille Töölöstä kerro

Manskua kello kymmenen aamulla ajaessani tien yli oopperan suunnasta askeltaa alaston mies. Rauhallisesti, kiirehtimättä. Mies on kolmissakymmenissä, ei horju eikä hänellä näytä olevan erityinen kiire. Auton lämpömittari näyttää paria astetta plussaa.

Jostain syystä luokittelen miehen piripääksi, vaikka on tietenkin täysin mahdollista, että töölöläinen eksentrikkomiljonääri siinä on juuri palaamassa ullakkohuoneistoonsa aamu-uinniltaan Töölönlahdelta. Täysin mahdollista.

Tämän kirjoitti Kari 10:45 AM

joulukuu 15, 2004

Vipinää alamaailmassa

KRP:n BitTorrent-ratsia kuohuttaa warettajapiirejä. Useampi suomalainen torrent-porukka on näemmä pistänyt pillit pussiin. Muutamia näyttää kuitenkin edelleen toimivan normaaliin tapaan.

Vaikka warettajia potuttaa, voivat muut netin suomalaiskäyttäjät olla tyytyväisiä. Ficixin tilastojen (linkin lataaminen saattaa kestää...) mukaan Internet-liikenteen määrä Suomen Internet-liikenteen navan kautta on vähentynyt selvästi. Eli bitti liikkuu aiempaa liukkaammin, kun ware ei syö kaistaa. Kiitos siitä.

Tämän kirjoitti Kari 03:29 PM

joulukuu 14, 2004

Blogi on vähän niin kuin lehti

Eilen postiluukusta kolahti liittoni SAL:n lehti Lööppi. Lehti on muuten kauhean kömpelö tuotos, kun ajattelee, että se on aikakauslehtien toimittajien oma julkaisu. No, budjetilla voi olla asian kanssa jotakin tekemistä.

Eniveis, lärpykkä sisälsi blogeja käsittelevän jutun, joka oli standardi blogijuttu zurnalistisella kierteellä (joka jäi kovin vajaaksi). Että älkää ihmetelkö, kun blogeihinne alkaa tippua kävijöitä mediataloista. Tämä pätee erityisesti Matkallaan ja Luksukseen, jotka saivat jutussa erityismaininnat.

Haastateltavana jutussa oli, tietenkin, Skitso. Jannesta on hyvää vauhtia muodostumassa suomalaisten blogien ruumiillistuma. Tahti tuskin hidastuu...

Tämän kirjoitti Kari 09:50 AM | Kommentit (5)

joulukuu 13, 2004

Breaking news

Ylen tekstiviestiuutispalvelusta tuli juuri viesti. Viestin sisältö oli kokonaisuudessaan seuraava:

"(YLE24)"

Sormi lipsahti enterille?

Tämän kirjoitti Kari 04:39 PM | Kommentit (2)

joulukuu 12, 2004

Siellä ne vaan kiviä kumartelee!

Aina silloin tällöin iltapäivälehtien kauhistuttelu ja siihen ahnaasti mukaan lähtevät tampiot pännivät enemmän kuin kohtuullista olisi. Tämän viikonlopun lärpykät osuivat siihen koloon.

Ja aihe on tietenkin se, että ministeri Karpela on päättänyt mennä käymään Intiassa. Ja menee sinne jonkin hindumessiaanittaren tykö. Viude!

Jonkinlaisena ongelmana on ilmeisesti ainakin se, että Karpela on kirkkoministeri. Kirkkoministeri. Tiesittekö tämän? En minäkään ennen tätä viikonloppua. Mutta siis mikä vtun kirkkoministeri? Eikös valtio ja kirkko ole erillään? Onhan ne. Kirkkoministeri tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kirkollisasiat (koska kirkot mm. hoitavat osaltaan väestökirjanpitoa) kuuluvat opetusministeriön ja -ministerin toimialaan, koska ne nyt on ilmeisesti täytynyt jonnekin kaataa. Se ei siis tarkoita sitä, että ko. ministerin pitäisi olla erityisen kirkollinen.

Ja yritetään vielä muistella, että meillä on uskonnonvapaus, joka tarkoittaa sitä, että kuka vaan voi mennä Keralaan imeskelemään ihan minkä tahansa Mamman varpaita. Ja että tämä vapaus on myös ministereillä.

Näitä taustoja vasten on jotenkin vaikea ymmärtää köhäämistä tässä asiassa. Ilmeisesti Suomi on edelleen niin monokulttuurinen yhteiskunta, että jo pelkkä vihjaus muiden uskontojen kuin evankelis-luterilaismaustetun kristillisyyden olemassaolosta saa mopon pärähtämään käsistä.

Minkähänlainen hälinä syntyisi, jos ministeriksi Suomessa pääsisi ihan oikeasti jotakin muuta uskontoa tunnustava ihminen? Tai edes Euroopan ulkopuolella syntynyt, kuten naapurissa?

Tämän kirjoitti Kari 08:09 PM | Kommentit (2)

joulukuu 09, 2004

Hän on oikeassa

Merten, veljeni keski-ikäisyydessä, onnistui kiteyttämään bloggaamisen (ainakin tämän tällaisen bloggaamisen) definitiivisesti. Tähän ei pysty lisäämään eikä tästä voi ottaa pois:

...asialle voi antaa sen muodon jonka katsoo parhaiten edistävän mielikuvaa itsestään, sekä muiden mielikuvaa kirjoittajasta. Voi kyseenalaista itseään, olla vapaasti ristiriitainen ja alistuvalla tavalla nokkela, ja tehdä näistä kaikista tyylikeinoja. Silloin voi, esimerkiksi, esitellä ennakkoluulojaan ilman että niihin tarvitsisi sitoutua. Nokkelimmat pystyvät arvottamaan epävarmoja asioita lukijakunnalla ja olla sitten samaa mieltä enemmistön kanssa. Me vähemmän nokkelat jäämme siitä joskus kiinni.

Näin on.

Tai no, sen verran voi lisätä, että entryyn saa mukavasti enemmän pituutta kun lainailee viisauksia muilta.

Tämän kirjoitti Kari 12:06 PM | Kommentit (3)

joulukuu 08, 2004

Ilmassa tuoksuu turhautuminen

Suomalaisen softafirman tussitaulun nurkassa, neljällä eri käsialalla:

Dell on syvältä
täysi susi
melko onneton rävellys
hukassa

Mitähän pahaa Dell oli nyt tehnyt?

Tämän kirjoitti Kari 05:59 PM

joulukuu 07, 2004

Ilmainen laajakaista kaikille - liikenneministeriöstä

Ministeri Leena Luhtanen ja ennen kaikkea liikenneministeriön virkamiehet ne vaan jaksavat. Ministeriön sitkeä "ei julkista rahaa laajakaistaan" -linja saa jatkoa Luhtasen tämänpäiväisessä tiedotteessa.

Ministeri Luhtanen painottaa maakuntien keskeistä roolia laajakaistan leviämisessä.

- Olen täysin vakuuttunut siitä, että ilman maakunnallisia strategioita - ja niiden toimeenpanoa – emme olisi näin hyvässä vauhdissa emmekä myöskään saavuttaisi hallitusohjelman tavoitetta koko maan kattavista nopeista ja kohtuuhintaisista tiedonsiirtoyhteyksistä. Uskoakseni nimenomaan maakunnalliset strategiat ja niissä esitetyt toimet ovat syy, jonka johdosta seurantaryhmä päätyi arvioon, että laajakaistastrategian tavoitteet voidaan myös ensi vuonna saavuttaa ilman uutta julkista rahaa.

Mitämitä? Ovatko maakunnat toteuttaneet laajakaistahankkeensa ilman julkista rahaa? Viimeksi kun katsoin, maakunnat olivat "julkisia" eli kuntien ja kaupunkien yhteenliittymiä. Ja niiden raha on julkista - eli verorahaa.

Elikäs pelikäs. Muutamalla seudulla kunnat luovat omaa, julkisesti rahoitettua infraansa ilman sen kummempaa keskinäistä koordinaatiota ja niitä kustannushyötyjä, joita laajasta valtakunnallisesta hankkeesta voitaisiin saada. Lisäksi nämä hankkeet eivät varsinaisesti edistä alueellista tasa-arvoa: seutulaajakaistaa saadaan vain sinne, missä päättäjät ovat kyllin valistuneita sellaista rakentamaan.

Mutta eniten tässä ihmetyttää tämä hokkuspokkus-temppu: miten julkisella rahalla eri seutukunnille rakennettavasta kunnallisesta laajakaistasta onkin saatu julkista rahaa käyttämättömiä hankkeita? Ei kai vain niin, että kunnallisverona kerätty raha ei ministeriön näkökulmasta ole verorahaa laisinkaan?

Tämän kirjoitti Kari 01:39 PM

Kids are alright

Suomalaisnuorten hyvät tulokset kansainvälisessä Pisa 2 -vertailussa aiheuttavat varmaan päänraavintaa taholla jos toisellakin.

Meillähän on perinteisesti harrastettu itseruoskintaa oletetun huonon matematiikkaosaamisen takia. Huono laskupää, kuuluu teoria, johtaa liian vähäiseen insinööripooliin, mikä johtaa kansainvälisen kilpailukyvyn laskuun, mistä, kuten kaikki tiedämme, saa kupan.

Mutta nyt näin ei olekaan, ainakaan argumenttiketjun alkupään osalta. Itse asiassa, suomalaisskidit ovat maailman kakkosia matematiikassa. Ohi menevät vain hongkongilaiset hikarit. Toistetaan vielä: suomalaiset ovat maailman kakkosia matematiikassa. Että siitä ei kilpailukyky nyt siis ole kiinni. Odotan innolla tutkimuksen nollaavia vasta-argumentteja.

Erityisen hienoa Pisa 2:n tuloksissa on se, että suomalaisten koulujen taso on tasaisen hyvää. Suomalaisvanhempien ei siis tarvitse huolehtia opetuksen tasosta eikä valikoida kouluja: lapsen voi panna mihin tahansa kouluun ja olla huoleti siitä, että opetus on ammattitaitoista ja tulokset kansainvälistä tasoa. Se on hyvä se.

Tämän kirjoitti Kari 10:51 AM | Kommentit (2)

joulukuu 03, 2004

Yksiristikaksi

Tulevain päiväin lehtien talousosastojen ykkösaihe lienee Nokian johtajakato.

Saa nähdä, miten uutista kommentoidaan. Kommentteja voisi arvioida skaalalla 1-5, jossa 1 edustaa espoolaisnasaalilla vänistyä "mitavaliiii" ja 5 punavuoreksi huudettua "Myykää herran tähden kaikki!!!!" -kehotusta. Nyt kaikki veikkaamaan!

Veikkaukseen osallistuvat HS, IS, KL ja TalSa. Oman rivini julkistan maanantaina.

Tämän kirjoitti Kari 03:08 PM | Kommentit (1)

joulukuu 02, 2004

Hakupornoa

Joka blogin kestomeemi "Mitä hittoa te täältä Googlella haette?" on nyt myös Kari Haakana -blogissa!

Kovassa nousussa on jo pitkään ollut Kavkazcenter, jota koskevaa infoa tänne tullaan pyytämään harva se päivä. Tässä suora linkki, olkaa hyvä. Täällä ei asiasta ole paljoakaan, sori.

Kari+Haakana. No tämän olen valmis ymmärtämään, jotenkin. Pettymys lienee suuri, kun paljastuu, että kirjoittaja ei pelaa Espoo Bluesissa. Joka imee, vaikka siellä toinen Kari Haakana pelaakin. Huomatkaa: imennällä ja Kari Haakanan pelaamisella ei ole kausaliteettiyhteyttä.

Kari. Tätä ei pysty käsittämään. Mitä joku voisi hakea sanalla Kari? Paitsi tietysti Kenian maataloustutkimusinstituuttia. Mutta jos sitä haetaan, niin miksi mennään klikkailemaan Googlen listalla sijan 70. huonommalta puolelta löytyvää suomenkielistä linkkiä. Hey, I'm talking to you! Yes you, that guy that comes here from google.ca looking for Kari. You don't find it here, whatever it is. Give it up!

Ja kun nyt alettiin, niin täytyy listata pelottavia domaineja, joista tänne tullaan. Kari+Haakana -haku Orion.fi-domainista saa minut lääkekaapille tarkastamaan kaikki reseptilääkkeet. Mitä minulle on syötetty?

Kaikki ne kymmenet Sanoma.fi-domainista tehdyt sivupyynnöt pistävät aika ajoin miettimään, samoin vierailut joviaalista vero.fi-domainista.

Hieman helpommalla päästää Imatra.fi, koska se on varmaan äiti tai sisko. Com.au on Puustelli tai Anni ja Helsinki.fi:stäkin minulla on aavistukseni.

Kiitoksia kaikille. Pistäytykää toistekin.

Tämän kirjoitti Kari 02:53 PM | Kommentit (5)

Ja voittaja on...

Voi ei. Välttäkää kulttuuriravintoloita seuraavat pari viikkoa. Ja ostakaa nyt se Myyrä, että Tervo saa edes voita kossunsa päälle.

Tämän kirjoitti Kari 02:28 PM