« Tomra tomerana | Main | The Suuri Selaindraama »

marraskuu 24, 2004

Herra Roentgenin ihmekoje

Tänään on muuten Lempin nimipäivä (onhan se Lempin eikä Lemmin?) Congrats. Vietin päivän alun viemällä lapsen röntgeniin.

Ensialkuun kysyttiin tietenkin Kela-korttia. Ei paljastunut miksi, koska ilman sitäkin tultiin toimeen. No jos tullaan toimeen, niin miksi kysytään?

Voisiko joku selvittää minulle, mihin ihmeeseen Suomessa tarvitaan erillistä Kela-dokumenttia? Löytyykö jostakin Suomen nurkasta kansalainen, jolla on käytössä jokin muu kansallinen sairausvakuutusjärjestelmä kuin se Kelan myöntämä? Eihän siitä järjestelmästä edes pääse pois vaikka haluaisi!

Prkl. No, lapsen jalka kuvattiin, jonka jälkeen alkoi julkisen terveydenhuoltosektorimme ydinosaamispainopiste eli odottelu. Odotellessa röntgenhoitaja kävi kertomassa kanssaodottelijoille näiden terveydentilasta. Silläkin yhdellä skeittarin näköisellä oli lonkka hajalla, mitä en ihmettele: kun housut roikkuu niin alhaalla ja sitten rullaattorin kanssa asvalttialustalla kikkaillaan, niin kyllä nivelet paukkuu. Tämä nivelvika ei varsinaisesti minulle kuulu enkä olisi sitä halunnut tietää, mutta kuulemista ei oikein voinut estää.

Puolen tunnin jälkeen meille kerrottiin, että kiipeilytelineeltä putoaminen ei ollut aiheuttanut perillisen jalkaan murtumia. Lisäksi saatiin tarroja, tai siis lapsi sai mutta minä en. Onko tämä laitaa?

Posted by Kari at 24.11.04 14:26

Comments

Kela-korttia tarvitaan ainakin tähän: tietyistä kroonisista sairauksista kärsivät saavat tarvitsemistaan lääkkeistä suuremman Kela-korvauksen kuin me terveemmät yksilöt. Joissain tapauksissa korvaus on 100% eli lääkkeet saa ilmaiseksi. Käytännössä tämä todennetaan Kela-kortin taakse merkittävällä kryptisellä numerosarjalla.

Lisäksi Suomesta löytyy kansalaisia, jotka eivät ole sosiaaliturvan piirissä. Esimerkkitapaus voisi olla vaikkapa henkilö, joka on muuttanut pari vuotta sitten työn perässä ulkomaille, ja tulee käymään lomalla esi-isiensä tanhuvilla: http://193.209.217.5/in/internet/suomi/suomi.nsf/NET/090801095216EH

Posted by: TK at 26.11.04 13:36

Molemmat hoituisivat nykyaikaisen toimikorttimuotoisen henkilöllisyystodistuken avulla, jolla kaikki muu tunnistautuminen kansalaiselta sujuu. Kela-kortti on vain Kelan byrokraattisen itsetunnon kohottamiskeino: me ollaan niin tärkeä byroo että meillä on omat henkkaritkin!

Posted by: Kari at 26.11.04 14:11

On se jumalauta juhlaa kun pääsee käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi sairaalahoitoon kun on hätä!

Ja viimeksi olin Lastenklinikalla kuopuksen kanssa - jaa, siitä on jo neljä vuotta - siksi, että lääkäri epäili leukemiaa... Onneksi kukaan ei kertonut sitä mulle, vaan odottelin rauhassa kaikenmaailman tutkimusten aikana tajuamatta lääkäreiden pelosta mitään ja annoin odotellessa yhden haastattelunkin. Sitten ilmeni, ettei olekaan leukemiaa mutta luunmurtumaakaan ei löydetty.

Sunnuntaina soi kuitenkin puhelin ja lääkäri soitti sairaalasta, haeskelin pallia alleni, sanoi heti ettei ole hätää. Kuulemma oli katsottu niitä kuvia uudelleen ja kokeneempi kolleega löysi marssimurtuman pojan jalasta. Joten buranaa ja lepoa ;-)

Ja miksiköhän minä tässä kirjoittelen, siksi että en muistanut tilata aikaa suu-sorkka-mikä-klinikalle saadakseni Botoxia äänihuulia sääteleviin lihaksiin... ja hoito maksaa kakskymppiä kerta . Alankin veivaamaan hussin numeroa...

Posted by: Tiina Kaarela at 26.11.04 14:18

No parempi Botoxia äänihuuliin kuin ihan oikeisiin... Mutta eikös se Botox niinku lamauta? Ottaen huomioon Ms Kaarelan normaalin volyymitason tämä voi olla kyllä ympärisöä ajatellen ihan siunauksellinen resepti :-D

Posted by: Kari at 26.11.04 14:28

Joo, Botoxilla lamautetaan ne lihakset äänihuulten päässä, ettei äänihuulet kramppaa, kuten ne nyt tekevät.

Ja mitä tulee siihen volyymiin - kyllä, eräät läheiseni näyttävät pitävän hyvinkin ilahduttavana sitä kolmen viikon jaksoa, jolloin hoidon jälkeen en kykene keskeyttämään, letkauttelemaan tai muuten puhumaan päälle seurassa ;-) Minä kyllä tarvitsisin siinä vaiheessa supportiivista psykoterapiaa, sen verran outo kokemus se minulle on, etten saa ääntäni kuuluviin ;-D

Posted by: Tiina Kaarela at 27.11.04 14:47