« Me no moblog | Main | Gmail-kutsut loppuivat »

syyskuu 06, 2004

Aina voi sytyttää kynttilän

Eilen illalla kännyköihin pamahteli ketjukirjeitä, joissa kehotettiin sytyttämään kynttilä Pohjois-Ossetiassa tapettujen ihmisten muistoksi.

Mikäs siinä, kynttilän voi sytyttää aina. Voin kuvitella, kuinka Putin ja separatistiterroristit kiertävät Länsi-Euroopan lähiöitä laskien kynttilöiden määrää. Eiku hetkinen, en voikaan!

En voi mitään sille, että tällainen kynttilämeininki on minusta lähinnä vastenmielistä. Se on omantunnon rauhoittamiseksi suoritettavaa muka-toimintaa, joka ei mitenkään kosketa tapahtuman uhrien läheisiä tai sen syypäitä.

Parempi vaihtoehto on vaikkapa rahan antaminen. Punainen Risti avustaa Beslanin kaappauksen uhreja ja omaisia. Tilisiirron viestikenttään "Beslan". Tilit: Nordea 221918-68000, Sampo 800019-225005, Okopankki 578007-10011649, Aktia 405511-11397.

Lisäksi kannattaa tukea ihmisoikeusjärjestöjä joko omalla toiminnalla tai rahallisesti. Muun muassa Amnestyllä on oma Venäjä-kampanjansa ja Human Rights Watch tarkkailee Tshetshenian ihmisoikeustilannetta.

Tai sitten voit tietysti lähettää tekstareita ja sytyttää kynttilöitä.

Posted by Kari at 06.09.04 14:03

Comments

Joo, musta se kynttilähomma toimii nimenomaan meidän rauhoittajana... mutta olen eri mieltä siitä vastenmielisyydestä. Eri puolilla maailmaa paukkuu ja me ollaan koko ajan on-line. Niinkuin Pirkko Kolbe sanoi Kuukausiliitteen haastattelussa, että nykyajan ihmiset elävät viestimien kautta jatkuvassa sotatilassa, kun jopa sota-ajan lapsilla sota oli kuitenkin kaukana. Pakko sitä karmeiden uutisten tulvaa on jotenkin käsitellä. Kynttilän sytyttäminen on helpottava rituaali. Sen jälkeen voi myös antaa rahaa, uskoakseni nämä eivät ole ristiriidassa. Jopa, jos olen käyttänyt hetken illastani kynttilän poltteluun ja asian ajatteluun, ehkä klikkaan herkemmin noita linkkejä.

Posted by: Anu at 06.09.04 14:21

Eipä ne kyntteliköt ja raha-avustukset ole toisiaan pois sulkevia. Operaattorit voisivat liittyä rintamaan ja antaa mojovan summan eilisistä tienesteistään keräyksiin.

Posted by: kalamuki at 06.09.04 18:23

No eiväthän ne tietenkään sulje toisiaan pois; vaan eipä siinä ketjukirjeessä ollut mainintaa mistään konkreettisesta.

Konkreettista vain on (ilmeisen) vaikea pukea tällaiseksi muille näkyväksi helpoksi spontaaniksi teoksi. Avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt voisivat yhdessä operaattorien ja laitevalmistajien kanssa kehittää jonkin näkyvän tai kuuluvan keinon, jolla me ulkokultaiset voisimme viestiä kanssaihmisille hvyydestämme, kuten tehdystä rahalahjoituksesta.

Mikä se voisi olla? Kännyköiden Bluetoothien kautta automaattisesti leviävä vetoomus? Kerran minuutissa puhelimesta kuuluva jingle? Tekstiviesteihin peistautuva, vakiomuotoinen sig?

Posted by: Kari at 06.09.04 19:35

Olette aivan oikeassa, että operaattorit (esimerkiksi) pitäisi ja vois saada osallistumaan.

Mä en kyllä kokonaan tajua tota että ensisijainen tarve olisi aina "viestiä hyvyydestämme..." - kynttilöitä on kautta aikain sytytetty poismenneille, ja liekkiin tuijotellen meditoitu sitä juttua. on kai nyt ihmisillä sentään jotain sisäistäkin elämää? (okei, arvaan jo karin vastauksen tohon ;D)

Posted by: Anu at 07.09.04 13:53

Minusta on iso ero siinä, että mennään sytyttämään kynttilä kuolleen sukulaisen haudalle ja siinä, että se sytytetään ikkunalaudalle tässä tapauksessa.

Kuolemallehan ei sinänsä kummassakaan tapauksessa voi mitään. Sukulaisen kohdalla oletan, että kynttilän sytyttäjä on aiemmin parhaansa mukaan osallistunut muiden läheisten suruun myös konkreettisin tavoin, auttamalla jos autettavaa on.

Sytyttämällä kynttilän Beslanin uhreille ei tee vielä juuri mitään eikä se ole jatkoa millekään aiemmin tehdylle. Pahimmillaan se on siis vain tyhjä ele, joka on suunnattu itselle (ja naapurille). Jos kynttilän sytyttäminen toimii lähtönä jollekin konkreettiselle, joka lievittää kärsimyksiä tai edes yrittää estää uuden samanlaisen kärsimyksen syntymisen, niin hyvä.

Posted by: Kari at 07.09.04 15:32

No, tästä ei kannata kiistellä. Mua suretti ja kauhistutti, sytytin kynttilän. En missään tapauksessa kuvitellut lievittäväni kenenkään muun kärsimyksiä.

Posted by: Anu at 07.09.04 16:29

Mähän olen entinen talkkari, joten tämä kynttilämeninki tuo mieleen lähinnä lipun nostamisen koko- tai puolitankoon. siinä kyse on eri tavalla organisoidusta mielenilmaisusta, mutta idea lienee sama, ja riskitkin on samat: täällä ketään ei tulla kotoa hakemaan hakattavaksi vaikka polttaisi kynttilöitä tai nostaa lipun salkoon, mutta mielenilmaisun pohjalla saattaa hyvinkin olla myös se, että jossakin muualla ja joskus aikaisemmin Suomessa ei ollut hyväksyttyä osoittaa sympatiaa tiettyjä asioita kohtaan. Kyllä kai nytkin noi kynttilät palaessaan myös haastoivat maailmaa ja joidenkin tapoja hoitaa yhteisiä asioita.

Posted by: heidi at 07.09.04 18:30

Olen ehkä itsekeskeinen p*ska, mutta minusta tuo kynttilän sytyttäminen on juurikin hyvä tapa vähentää omaa tuskaa tai mielipahaa. Kun ei tee oikeasti halua tai viitsi auttaa, näin voi lievittää mielipahaa.

Realismin nimissä on todettava, että maailmassa taitaa kuolla joka päivä enemmän lapsia nälän ja sodan jaloissa. Me emme vain tiedä siitä, emmekä halua tietää, koska asian henkisessä puimisessa olisi liikaa käsiteltävää. On siis parempi mitä vähemmän näkee ja tietää.

Mutta sitten kun isku tulee näin lähelle, voi tällälailla kivasti lievittää tuskaansa. Itse en tosin kynttilää sytyttänyt, olisin kuitenkin vain polttanut kämppäni.

Posted by: Tero Lehto at 09.09.04 08:15

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)