« Äidin bisnes kuntoon viruksella | Main | Lähden levollisin mielin »

toukokuu 12, 2004

Jacques

brel_infiniment.jpg

Viime päivät olen kuunnellut Jacques Breliä. Aiemmin olen tutustunut Brelin tuotantoon vain satunnaisesti, mutta nyt käsissä on ollut tupla-CD Brelin uudelleenmasteroituja biisejä.

Ja kylläpä ne on hyviä! Brel kertoo yhdessä laulussa enemmän kuin Leonard Cohen yhdellä levyllä tai Tom Waits koko tuotannollaan. Käytän nyt kyllä sanaa "kertoa" hieman vapaasti, kun en ymmärrä ranskaa lainkaan. Mutta eipä tarvitsekaan, varsinaisesti, sillä Brelin ranskaa on hienoa kuunnella ymmärtämättäkin. Yhdessä biisissä kieli on pehmeää kuin juhannuksen auton hattuhyllyllä vietänyt Fazerin Sininen, seuraavassa kulmikasta kuin sepeli peltitynnyrissä. Amsterdam ei samannimisessä laulussa ole Amsterdam vaan AmmmmstRRRRRRRRRdaaaammmm.

Ja onhan Brelin habituskin hieno. Tuollaisesta Mitvitin näköisestä miehestäkin saatiin 60-luvun Ranskassa viileä taitelija työntämällä rööki suuhun ja tumma puku päälle.

Jacques Brelin nimeä kantavan säätiön sivuilla on levytysluettelo ja hieman hajanainen elämäkerta niille, joita asia enemmän kiinnostaa.

Posted by Kari at 12.05.04 19:36

Comments

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)